Vaalien jälkeen voittaja loi lumet. Niin alkoi Sauli Niinistön taival presidenttinä vuonna 2012.
Vuonna 2015 hän soitti radion luonto-ohjelmaan. Presidentti pohti, onko luontoon ilmaantunut keltainen sarjakukkanen kasvimailta tuttu palsternakka. Olihan se.
Suomalaiset rakastavat sitä, kun presidentti puuhaa jotain arkista tai paljastaa jotain inhimillistä.
Taannoin Niinistö kävi silakkamarkkinoilla aistimassa tunnelmaa valepuku yllään. Ei hämännyt, toimittaja bongasi presidentin.
Suomalainen mies harmaissaan paljasti keskellä markkinahumua, että silakan sukuisista kaloista suosikki on vaspuuki, eli kilohaili.
Voi sitä riemua, kun kotisohvalla sai tietää presidentin suosikkisilakan!
Kekkonen hiihti ja Kekkonen kalasti. Koivisto pelasi lentopalloa. Ahtisaari rypytti ehdokkaana ollessaan karjalanpiirakan viihdeohjelmassa. Jotkut väittävät, että sillä tuli vaalivoitto.
Halonen kertoi harrastuksistaan, kuten uinnista ja itämaisesta vatsatanssista.
Kun henkilöstä tulee presidentti, polttoroviolle päätyy ensimmäisenä puoluekirja. Alkaa matka koko kansan keulakuvaksi.
Sillä matkalla pitää näyttäytyä tekemässä tavallisia asioita.
Suomalaiset nimittäin rakastavat sitä, kun presidentti puuhaa jotain arkista tai paljastaa jotain inhimillistä.
Kun presidentti tekee jotain kansanomaista tai tavallista, hän osoittaa ymmärtävänsä suomalaisen arkea.
Presidenttiehdokkaiden kampanjatiimit tietävät tämän. Siksi ehdokkaat lähtivät Elämäni biisi -ohjelmaan kertomaan omat musiikkisuosikkinsa.
Ohjelma tavoitti puolitoista miljoonaa katsojaa. Niin montaa kiinnosti, kuka valitsi elämänsä suureksi biisiksi Leonard Cohenin kynäilemän Hallelujahin, jonka miljoonat muutkin voisivat valita suosikikseen.
Juonipaljastus: se oli Pekka Haavisto.
Ja jösses sitä analyysin määrää ohjelman jälkeen. Mitä kertoi se, että Alexander Stubb valitsi Kaija Koon Supernaiset? Kosiskeliko hän biisivalinnallaan naisäänestäjiä?
Saammeko 20 vuoden päästä lukea artikkeleita siitä, kuinka Kaija Koo ratkaisi vaalit suuntaan tai toiseen?
Tuskin. Onneksi presidentiltä odotetaan muutakin kuin viihdearvoa.
Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva tutki, mitä suomalaiset presidentiltä toivovat. Tutkimuksen mukaan presidentin on oltava keulakuva, arvojohtaja ja ulkosuhteiden ammattilainen.
Toiveet arvojohtajuudesta peilasivat vastanneen arvoja.
Ei varmaan tule yllätyksenä, että konservatiivit haluavat presidentiltään konservatiivisia arvoja ja liberaalit liberaaleja.
Mutta arvo se on tasa-arvokin. Kun presidentti tekee jotain kansanomaista tai tavallista, hän osoittaa ymmärtävänsä suomalaisen arkea.
Välähdykset presidenttien yksityiselämästä ovat aika keskiluokkaisia.
Suomi kertoo maailmalle menestystarinaa, jossa kenestä tahansa täysi-ikäisestä suomalaisesta voi tulla presidentti. Sama pätee toisinpäin. Presidentti voi olla kuin kuka tahansa.
Tai ei nyt aivan kuin kuka tahansa. Välähdykset presidenttien yksityiselämästä ovat aika keskiluokkaisia.
Tavispressa on oiva vientituote.
Inhimillisten piirteiden esittelyssä on myös suuren maailman kaikuja.
Yhdysvaltalaiset ovat jopa sairaalloisen kiinnostuneita siitä, omistaako liittovaltion presidentti koiran vai ei. Oli presidentti sitten demokraatti tai republikaani, koira tekee hänestä enemmän koko kansan presidentin.
Myös Niinistön koirat ovat saaneet palstatilaa. Muistatteko, kun Lennu haisteli joulukinkkua?
Media lähtee mielellään mukaan tavisleikkiin. Jotkut tempaukset ovat presidentille sitä kuuluisaa hyvää peeärrää, kuten se kerta, kun Niinistö istuutui lentokoneen turistiluokkaan antamaan haastattelua.
Jos presidentin kansanomaisuutta voi jotenkin korostaa, toimittajat tarttuvat tilaisuuteen. Onhan korkea todennäköisyys, että juttu leviää kansainväliseen mediaan.
Tavispressa on oiva vientituote.
Maailma luistelee kaltevalla pinnalla. Idän ja lännen välinen juopa syvenee, sotatantereilla jytisee. Ilmastonmuutos jyllää.
Uudelta presidentiltä odotetaan nyt enemmän kuin ehkä koskaan lähihistoriamme aikana.
Siitä kielivät myös Evan tutkimuksessa ilmi tulleet toiveet. Osa suomalaisista haluaisi, että presidentin kavennettuja valtaoikeuksia laajennettaisiin jälleen.
On tosin hyvä kysyä, sallisiko laajemmat valtaoikeudet kenelle tahansa presidentille vai vain nykyiselle.
Joulukuisessa kyselyssä Niinistö oli vastanneiden mielestä kirkkaasti suosituin presidentti kautta aikojen. Pettymystä väistyvää presidenttiä kohtaan ei ole juuri ilmassa.
Kansansuosiota ei saavuteta pelkästään lunta luomalla. Mutta ei siitä näköjään haittaakaan ole.
Laura Hallamaa
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka kiinnostui presidentti-instituutiosta vuonna 1996, kun eskarikansioon piti leikata lehdestä presidentin kuva.