Vielä kymmenen kuukautta sitten Hanna ja Marko Saarinen viettivät yönsä kadulla ja viettivät yönsä nukkuen esimerkiksi raitiovaunuissa tai rautatieasemalla.
Tällä hetkellä pariskunta on korvaushoidossa. Helsingin Pasilassa sijaitseva tilapäismajouitusyksikkö Tupa on ollut heille ratkaiseva askel kohti päihteetöntä elämää. Siellä pariskunta on asunut viimeiset kymmenen kuukautta.
Vailla vakinaista asuntoa ry:n ylläpitämässä Tuvassa päivittäiset ruokailut sekä tarvittavat vaatehankinnat ovat pariskunnalla lähes kokonaan riippuvaisia yritysten ja yksityishenkilöiden tekemistä lahjoituksista.
– Tämä on kädestä suuhun elämistä. Täällä tulee aamupuuro kahdeksan aikaan ja muuten sitten mennään omilla ruoilla ja lahjoitusruoilla, mitä sattuu tulemaan. Niillä mennään, Marko kertoo.
Ruokalahjoitukset vähentyneet, vaikka tarve on lisääntynyt
Markon ja Hannan lisäksi Suomessa on yli tuhat pitkäaikasasunnotonta.
Pitkäaikaiasunnottomaksi katsotaan henkilö, jonka asunnottomuus on kestänyt vähintään vuoden tai joka on ollut toistuvasti asunnottomana viimeisen kolmen vuoden aikana. Yksineläviä asunnottomia Suomessa oli viime vuonna lähes neljä tuhatta.
Ruoan hinnan nousu on tänä vuonna horjuttanut monen suomalaisen taloutta ja vaikeuttanut vähävaraisten tilannetta entisestään. Ruoka-apua vähävaraisille jakavalle Hurstin avulle se on näkynyt aiempaa pidempinä jonoina.
– Kävijämäärä oli meillä pitkään maksimissaan 1 600 asiakasta per jakokerta. Nyt määrä on pingahtanut siten, että meillä on aina ollut vähintään 1 900 asiakasta, kertoo Hurstin avun toiminnanjohtaja Sini Hursti.
Samalla kun lahjoitusten tarve on lisääntynyt, on ruokalahjoituksia tullut aiempaa vähemmän. Vailla vakinaista asuntoa ry:n (Vva) viestintäpäällikkö Erja Morottaja sanoo, että kauppojen hävikkiruokalahjoitukset asunnottomille ovat vähentyneet voimakkaasti.
– Kaupoista tulevat hävikkiruokalahjoitukset ovat vähentyneet tosi tosi paljon, koska monet ostavat punaliputettuja alennustuotteita. Ennen ehkä ihmiset eivät kiinnittäneet niihin niin paljoa huomiota. Nyt myös työssäkäyvät pieni- ja keskituloisetkin ihmiset ostavat niitä.
Vva:n rahoituksesta 70 prosenttia tulee sosiaali- ja terveysministeriön järjestöille myöntämistä avustuksista. Loput 30 prosenttia on lahjoitusten varassa. Osassa yhdistyksen toimipisteistä jopa henkilöstön palkkaus on tänä vuonna ollut ajoittain lahjoitusvaroista riippuvaista.
Hallituksen ensi vuoden leikkaukset sosiaaliturvasta voivat Diakonissalaitoksen projektipäällikkö Robert Kosken mukaan johtaa siihen, että asunnottomia avuntarvitsijoita on tulevaisuudessa nykyistä enemmän.
– Näiden leikkausten jälkeen se riski kasvaa ihan merkittävästi. Ne vaikuttavat myös muun muassa päihteidenkäyttöön ja mielenterveysongelmiin, jotka ovat meidän kohderyhmän asunnottomilla isoin syy asunnottomuuteen.
Haave omasta kodista
Elinkustannusten nousu on kolahtanut myös Markon ja Hannan arkeen kovaa.
Marko on ollut jo yli 20 vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä, ja Hanna on tällä hetkellä työtön. Tilapäismajoituksessa asuminen maksaa heille 400 euron palvelumaksun kuukaudessa, mutta pariskunta ei ole pystynyt maksamaan sitä moneen kuukauteen. Pariskunta ei saa tällä hetkellä Kelan asumistukea, koska tilapäismajoituksessa asumisesta ei peritä vuokraa.
– Jokainen tietää, miten hinnat ovat nousseet ja miten se on lisännyt ahdinkoa. Kaikki ruoat ja kaikki maksaa ihan älyttömästi, eikä tulot muutu mihinkään. Saan 922 euroa kuukaudessa yhteensä eläkettä ja takuueläkettä. Vaimo saa Kelan työmarkkinatuen, niin pyöreä nollan jeni on nytkin taskussa.
Majoitusyksikössä päivät kuluvat lähinnä viettämällä aikaa muiden asukkaiden kanssa tai pariskunnan omassa 15 neliön asuinhuoneistossa. Toisinaan Hanna osallistuu yhteisten tilojen siivouksiin tai ruoanlaittoon, joista tilapäismajoitustoiminnassa maksetaan pientä, reilun kymmenen euron päiväkorvausta.
Pitkään jatkuneen asunnottomuuden ja kadulla vietettyjen aikojen jälkeen tärkeäksi asiaksi pariskunnalle on muodostunut tilapäismajoituksen tarjoama yhteisöllisyys. Yhteisölliseen elämään oli aluksi myös pakko tottua, koska pariskunta jakaa kylpyhuoneen, keittiön ja olohuoneen yhdessä muiden asukkaiden kanssa.
– En olisi voinut uskoa, että alle vuodessa asiat ovat järjestyneet näin hyvin. Meille on muodostunut täällä tosi hyvä tukiverkko tämän kymmenen kuukauden aikana.
Pariskunta haaveilee yhä omasta vuokra-asunnosta, ja heillä on tällä hetkellä vetämässä hakemus Helsingin Munkkivuoressa sijaitsevaan kerrostalokaksioon. Pariskunnan pitkäaikainen unelma ulos asunnottomuuden kierteestä voi tänä vuonna toteutua.