Hallitus valmistautuu ensi viikolla avaamaan itärajan rajanylityspaikkoja, ja keinoja vastata erilaisiin vastaan tuleviin tilanteisiin etsitään nyt kiireellä.
Pääministeri Petteri Orpon (kok.) mukaan kaikki mahdolliset skenaariot käydään läpi.
Oikeustieteilijät tyrmäävät kuitenkin pääministerin joulun alla tekemän avauksen niin kutsutun push back -menettelyn käyttöönotosta Venäjän vastaisella rajalla.
Orpon mukaan Suomen olisi selvitettävä, voiko ihmisiä palauttaa tietyissä tilanteissa rajalta Venäjälle ilman turvapaikkahakemusten käsittelyä.
Esimerkiksi Puola ja Liettua ovat käyttäneet samanlaista menettelyä Valko-Venäjän kohdistettua niihin hybridioperaation vuonna 2021. Puola tuomittiin sittemmin menettelystä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.
Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori, akateemikko Martti Koskenniemi tyrmää Orpon ajatuksen suoralta kädeltä. Push back -menettelyssä on hänen mukaansa yksiselitteisesti kyse kansainvälisten sopimusten rikkomisesta.
– Voin vain ajatella, että Orpo ei tiedä, mistä hän puhuu. Ei kai nyt pääministeri sellaista ole kuitenkaan ehdottamassa. Turha käyttää englanninkielistä termiä. Kyseessä on ehdotus sopimuksen rikkomisesta, Koskenniemi sanoo.
Hän muistuttaa, että kansainvälisten sopimusten on katsottu olevan myös Suomen kaltaisen pienen valtion turva.
– Sopimusten rikkominen olisi ulkopolitiikkamme kannalta tuhoisaa.
Siirtolaisuutta ja kotouttamista tutkineen Åbo akademin oikeustieteen tutkijan Jaana Palanderin mukaan menettely on ihmisoikeusvelvoitteiden vastainen. Hän korostaa turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kuulemista.
– EU-oikeuteen kaavailemat lainsäädäntöuudistukset tekisivät rajamenettelystä kevyemmän, ja silti samalla voitaisiin kuulla turvapaikanhakijoita ja pakolaisia. Push back tarkoittaa sitä, ettei ihmisiä välttämättä kohdata tai kuulla ollenkaan, Palander sanoo.
Tulisiko pakolaissopimukset avata?
Poliitikot ovat ottaneet kansainvälisten pakolaissopimusten avaamiseen kantaa viime aikoina Suomessakin. Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö on useaan kertaan kommentoinut pakolaissopimusten soveltuvuutta nykytilanteeseen.
Koskenniemi huomauttaa, ettei ole kuitenkaan huomannut suomalaisten poliitikkojen juuri vieneen sopimuksia koskevaa keskustelua Suomea pidemmälle.
Hänen mukaansa on hyväksyttyä esittää sopimusten muuttamista ja ajantasaistamista.
– Mutta jos näin tehdään monta kertaa ilman, että ryhdytään toimenpiteisiin niiden muuttamiseksi, niin syntyy vaikutelma, että tarkoituksena on vain muokata maaperää sopimusten rikkomiselle. Ja se minua huolestuttaa tässä keskustelussa.
Koskenniemi myöntää, että pakolaisten ja siirtolaisten asemaa säätelevät kansainväliset sopimukset soveltuvat Euroopan valtioiden rajoilla nähtävään hybridivaikuttamiseen huonosti.
Hänen mukaansa sopimuksissa tulisi huomioida paremmin itärajan kaltaiset hybridivaikuttamisen tilanteet.
Myös pakolaisen ja pakolaisuuden uudelleenmäärittely voisi olla Koskenniemen mukaan tarpeen, samoin turvapaikkamenettelyn muutokset.
Palander ei usko, että pakolaissopimuksen täydentäminen tai muuttaminen olisi ratkaisu itärajan ja EU:n ongelmiin. Pakolais- ja ihmisoikeussopimukset ovat hänen mukaansa kokonaisuus, joten yhden sopimuksen muuttaminen ei välttämättä ratkaise nykyisiä ongelmia.
Palanderin mukaan kansainvälinen oikeus, johon pakolais- ja ihmisoikeussopimukset kuuluvat, eivät anna myöskään apukeinoja välineellistetyn maahantulon ongelmien ratkomiseen.
Hän viittaa tällä sopimusten tavoitteeseen suojella elämää ja ihmisiä, jotka tarvitsevat suojelua. Elämän suojeleminen on kansainvälisen suojelun idea.
Järjestelmän muuttaminen hidasta
Nykyistä pakolaisoikeuden järjestelmää voisi Palanderin mukaan periaatteessa yrittää muuttaa, mutta se olisi hidasta ja vaikeaa, jopa käytännössä mahdotonta.
Se ei hänen mielestään olisi myöskään järkevää.
– Jos koko kansainvälinen suojelu puretaan, niin se olisi aikamoinen dystopia, Palander sanoo.
Mikäli pakolaissopimuksia ja muita kansainvälisiä sopimuksia lähdettäisiin nyt muuttamaan, tulisi se Palanderin mukaan todennäköisesti johtamaan apua tarvitsevien ihmisten suojattomuuden lisääntymiseen.
– Suojantason aleneminen olisi kauhukuva.
YK-pakolaissopimuksen muuttaminen edellyttäisi ehdotusta YK-pääsihteerille, joka veisi asian YK:n yleiskokoukseen. Tehokkainta olisi Koskenniemen mukaan tehdä aloite EU-tasolla, jolloin asia voisi edetä unionista suurempiin pöytiin.
Mikäli pakolaissopimusta nyt lähdettäisiin neuvottelemaan uudelleen, syntyisi Koskenniemen mukaan todennäköisesti jonkinlainen puitesopimus, joka sisältäisi pelkkiä yleisluontoisia sääntöjä pakolaisten asemasta.
Sopimuksen nimissä voitaisiin tehdä erillisiä alueellisia tai paikallisia sopimuksia, joissa sovellettaisiin puitesopimukseen sisältyviä yleisiä periaatteita.
Mikä ratkaisuksi itärajan tilanteeseen?
Hallitus valmistautuu avaamaan ensi viikolla itärajan rajanylityspaikkoja, mutta vastassa saattaa jälleen olla satoja turvapaikanhakijoita.
Mikä sitten olisi oikeustieteilijöiden mukaan ratkaisu tilanteeseen?
Palander uskoo diplomaattisiin ja poliittisiin keinoihin sekä EU:n maahanmuuttolakien uudistamiseen. Hän katsoo, että EU:n vastikään saavuttama sopu maahanmuuttolakien uudistamisesta on jo yksi ratkaisuista.
Koskenniemen mukaan hallituksen tulee ratkaisua etsiessään hakea kompromissia erilaisten näkökohtien välillä.
– Yhtäältä meillä on ihmisoikeudet, pakolaisten oikeudet ja sopimusjärjestelmä, jota meidän tulee tukea ja pyrkiä uudistamaan. Toisaalta on sitten Venäjän politiikka, johon meidän tulee selkeästi ja vankasti vastata.
Yksi vaihtoehto olisi hänen mukaansa pitää itärajalla yksi rajanylityspaikka auki, ja käynnissä jonkinlainen hidas turvapaikanhakumenettely.
– Kuinka kauan Venäjän kannattaisi jatkaa toimintaa, kun ihmiset eivät tämän menettelyn hitauden vuoksi pääse tänne paikalle ja ihmisten määrä lisääntyisi rajalla, hän kysyy.
Muutettu 3.1.2024 kello 9.20: Keskustelun sulkeutumisajankohta on muutettu kello 23:sta kello 11.30:een moderoinnin ruuhkautumisen takia.