Kemissä asuva venäläinen Svetlana Kiseleva olisi mennyt vuodenvaihteessa sukulaisilleen Apatiittiin Murmanskin alueelle, mutta rajasulku esti matkan. Raja on näillä näkymin kiinni 14. tammikuuta asti, eli juuri venäläisten lomien loppuun saakka.
Sunnuntaina 7. tammikuuta Venäjän ortodoksit viettävät joulua ja 14. tammikuuta vanhaa uutta vuotta, vanhan, juliaanisen kalenterin mukaan. Venäjän ortodoksisen kirkon noudattama juliaaninen kalenteri kulkee noin kaksi viikkoa gregoriaanista kalenteria jäljessä. Länsimaissa, kuten Suomessa, on käytössä gregoriaaninen kalenteri.
Rajasulku vaikuttaa Suomessa noin 40 000 kaksoiskansalaisen elämään sekä Suomessa asuvien venäläisten kulkemiseen. Suomessa asuu yhteensä noin 90 000 venäjänkielistä henkilöä.
Svetlana Kiseleva ikävöi Venäjällä asuvia lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Hän kritisoi rajasulkua.
– Ei ollut oikein. Katson omasta, henkilökohtaisesta näkökulmastani. Mutta kun katson politiikan näkökulmasta, en ota kantaa.
Svetlanan matkasuunnitelmat menivät mönkään, mutta se on pientä verrattuna sodan kauhuihin ja poliittisiin jännitteisiin. Hän ymmärtää, että Suomen ja Venäjän suhteet ovat jäässä ja sen vuoksi rajaliikenne pistettiin poikki.
– Suomen ja Venäjän suhteet ovat nopeasti menneet rikki. On helppo rikkoa, mutta vaikeaa ja hidasta korjata ne. Me tavalliset ihmiset emme voi mitään, jos korkealla politiikan tasolla päätetään jotain. Tavallisten ihmisten kesken välit ovat aina olleet hyvät.
Svetlanan mukaan molemmin puolin rajaa ihmiset suhtautuvat toisiinsa hyvin edelleen.
”Myös hoitoalalla olevat tyttäreni voidaan määrätä rintamalle”
Hän on huolissaan sodasta ja sanoo kaikkien muidenkin olevan. Hän pelkää, että joutuvatko hänenkin lapsensa mahdollisesti rintamalle Ukrainaa vastaan.
– Minulla on poika ja melkein kaikki tyttäreni ovat töissä hoitoalalla. Joten heidät kaikki voidaan käskeä sotaan. Yksi kaukainen sukulaispoika on rintamalla. Vastoin tahtoaan.
Svetlana kertoo, että hänellä on myös ukrainalaisia ystäviä. Hän kertoo, ettei enää uskalla kysyä venäläisiltä tai ukrainalaisilta ystäviltään, että mitä heidän lapsilleen kuuluu.
– Jos vaikka heidän poikansa ovat kuolleet sodassa? Sodasta voi tottakai puhua, mutta se on vaikea teema.
”Miksi synnytin pojan, sotaanko?”
Sodasta on hänen vaikea puhua, koska sydämeen sattuu, kun tietää, että ihmisiä kuolee sodassa.
– Minä olen tavallinen nainen, ja miksi minä olen synnyttänyt pojan? Siksikö, että hän voi mennä sotaan? Todella surullista. Kaikkihan haluavat elää, kasvattaa lapsia, herätä aamulla. Ei kukaan halua kuolla.
Svetlanan mies, kemiläinen eläkeläinen Jukka Mönkkönen on aiemmin käynyt usein Apatiitissa, Murmanskin alueella vaimon sukulaisten luona.
– Ei sota näy ihmisten arjessa mitenkään. Tai siitä vaietaan. Katukuvassa se ei näy, mutta perheissä näkyy henkisellä puolella ja huolestuneisuutena, Mönkkönen pohtii.
Sodasta voi sukulaisten ja venäläisten ystävien kanssa keskustella, ja Mönkkösen ystävät ovat säilyneet mahdollisista erimielisyyksistä huolimatta.
– Keskustelemme asiallisesti. Olemme eri mieltä joistakin asioista, mutta ei me riidellä. Ja meillä on myös huumoria välissä.
Huumori on joskus mustaa.
– Svetlanan vävy sanoi edellisen kerran kun näimme, että Jukka, seuraavalla kerralla keskustelemme sitten Israelin tilanteesta.
Seuraava tapaaminen venäläisten läheisten kanssa ei ole tiedossa. Itäraja on näillä näkymin kiinni 14. tammikuuta asti, mutta tilanne voi muuttua, jos päättäjät jatkavat sulkua. Kiseleva ja Mönkkönen ovat kuitenkin toiveikkaita.
– Toivomme parempia aikoja. Kyllä ne tulevat, Kiseleva sanoo.
Hän toivoo uudelle vuodelle terveyttä, onnea ja rauhaa.
Suomessa asuvat venäläiset ja kaksoiskansalaiset ovat perustamassa yhdistystä rajasulkua vastaan, itärajan avaamiseksi.
– Me emme ole mukana yhdistyksessä. Katselemme tilannetta rauhassa, Mönkkönen sanoo.
Valtava ero rajanylityksessä Ruotsin ja Venäjän välillä
Kemissä, lähellä Ruotsin rajaa asuva Svetlana Kiseleva nauraa, kun vertailee rajan ylitystä Suomesta Venäjälle ja Suomesta Ruotsiin tai Norjaan. Ero on valtava.
– Aina kun menen Tornioon ja Haaparannalle, se on yhtä ja samaa kaupunkia. Vain pieni silta, ja hupsista, oletkin toisessa valtiossa ja ihmiset puhuvat toista kieltä.
Rajamuodollisuudet vievät enemmän aikaa itärajalla.
– Kun menen Venäjälle, tarvitsen Suomen oleskeluluvan ja tietysti Venäjän passin.
Svetlanan suomalainen mies tarvitsee passin ja viisumin.
– Viisumin hän on saanut helposti, vain kahdessa viikossa, Svetlana kertoo.
8.1.2024 klo 12.46 tarkennettu, että juliaanista eli vanhaa kalenteria noudattaa Venäjän ortodoksinen kirkko. Venäjällä muuten noudatetaan samaa, gregoriaanista kalenteria kuin Suomessakin.