Korsnäsissa Pohjanmaalla on hiljennytty tänään muistamaan ja suremaan Pallaksen lumivyöryssä menehtynyttä äitiä ja poikaa.
Pienestä Moikipään kylästä kotoisin oleva nainen ja hänen 12-vuotias poikansa kuolivat onnettomuudessa Pyhäkurussa tällä viikolla. He olivat lähteneet hiihtovaellukselle tunturiin.
Jo keskiviikkona Moikipään kyläkirkossa järjestettiin lumivyöryn uhrien muistotilaisuus. Silloin seurakunnalle tuli toiveita suuremmasta muistotilaisuudesta.
Tänään sunnuntaina Korsnäsin kirkossa hiljennyttiin ja sytytettiin kynttilä uhrien muistoksi järjestetyssä tilaisuudessa, joka alkoi kello 12. Ennen muistotilaisuutta Korsnäsin kirkon viereisessä seurakuntatalossa järjestettiin jumalanpalvelus.
Paikalla olleen Ylen toimittajan Heidi-Maria Harjun mukaan paikalla klo 11 alkaneessa jumalanpalveluksessa oli noin sata ihmistä. Harjun mukaan kirkkoon taas saapui noin 160 ihmistä.
Kirkkoherra kuvailee tunnelmaa arvokkaaksi
Kun tieto lumivyöryonnettomuudesta tavoitti noin kahden tuhannen asukkaan kunnan, oli ilmassa kollektiivista surua, kuvailee Korsnäsin kirkkoherra Rose-Maj Friman. Friman sanoo, että pienessä kunnassa suru koskettaa laajasti, sillä lähes kaikki tuntevat toisensa.
– Tunnelma oli myötäelävä. Korsnäsiläiset ovat hyvin realistisia, ja se on tämän paikkakunnan vahvuuksia: Ei väistellä ikäviä tapahtumia. Halutaan ottaa osaa perheen suruun ja menetykseen ja ollaan myötätuntoisia, Friman sanoo.
Friman kuvailee tunnelmaa muistotilaisuudessa arvokkaaksi ja uhrien omaisia kunnioittavaksi. Friman kertoo, että uhrien perhe on itse halunnut, että tilaisuus järjestetään. Perhe on pienen kunnan kirkkoherralle entuudestaan tuttu.
– Perhe on ollut mukana tässä. Se on heille tärkeä askel surun tiellä, kirkkoherra sanoo.
Friman toteaa, että suru ei häviä hautajaisten jälkeen. Tuen tarve voi myöhemmin olla jopa suurempi kuin nyt. Yhteinen surutyö on Frimanin mukaan tärkeää.
– Ajattelen, että se tukee perhettäkin, kun he näkevät, että toiset ovat järkyttyneitä ja ottavat syvästi osaa heidän menetykseensä. Voimme kantaa heidän taakkaansa yhdessä. Näin me elämme kristillistä perinnettä todeksi, eli huolehdimme toisistamme ja annamme myötätuntoa ja tukea silloin, kun tapahtuu jotain näin odottamatonta, hän sanoo.
