Poor Things on kuin kauhukirjailija Mary Shelleyn kirjoittama versio Barbie-elokuvasta: julma, kiero ja syntisen hauska kertomus naisesta, joka muodostaa suhteen omaan kehoonsa ja murtautuu vapaaksi miesten vallasta.
Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon voittanut tieteiskomedia on yksi ennakkosuosikeista maaliskuun Oscar-gaalaan. Yorgos Lanthimosin ohjaama elokuva on visuaalisesti herkullinen, minkä lisäksi ylistystä ovat saaneet näyttelijät Emma Stone, Willem Dafoe ja Mark Ruffalo.
Stone voitti roolistaan jo Golden Globen Alma Pöystin nenän edestä ja on ennakkosuosikki maaliskuun Oscareissa.
Poor Things perustuu Alasdair Grayn samannimiseen romaaniin vuodelta 1992. Naisen vapautumisesta kertova elokuva tuntuu ajankohtaiselta, sillä Yhdysvalloissa on otettu taas askelia konservatiivisempaan suuntaan. Monet kantavat huolta naisten perusoikeuksista.
Yle jutteli Poor Thingsin näyttelijöille joulukuussa. Kävi ilmi, etteivät he olleet samaa mieltä siitä, onko naisten oikeuksia kavennettu.
Ei häpeää
Poor Things sijoittuu kuvitteelliseen, steampunk-henkiseen versioon 1890-luvun Euroopasta. Hevosvankkureita vetävät mekaaniset hevoset, portaikot mutkittelevat M. C. Escherin hengessä ja taivas loistaa psykedeelisissä väreissä.
Päähenkilö Bella Baxter (Stone) on kirurgi Godwin Baxterin (Dafoe) luomus: kuin nuoren naisen kehoon istutettu taapero, joka mölisee yksittäisiä sanoja, kiukuttelee ja laskee alleen.
Bella kuitenkin kypsyy hurjaa vauhtia. Hän oppii puhumaan, vaatimaan ja nauttimaan. Omasta kehosta saadut nautinnot saavat hänet janoamaan kokemuksia.
Utelias Bella lähtee rehentelevän juristin Duncan Wedderburnin (Ruffalo) matkaan Lontoosta kohti Lissabonia, Aleksandriaa ja lopulta Pariisia. Matkalla hän mässäilee, harrastaa seksiä ja lukee kirjoja. Wedderburn yrittää turhaan suitsia morsiantaan.
Yorgos Lanthimos yritti saada Poor Thingsiä tehdyksi vuosien ajan. Sen piti olla kreikkalaisohjaajan ensimmäinen englanninkielinen projekti läpimurtoelokuva Dogtoothin (2009) jälkeen, mutta ideaa pidettiin budjettiinsa nähden liian outona.
Sen sijaan Lanthimos ohjasi englanniksi pienempiä elokuvia – The Lobster (2015), The Killing of a Sacred Deer (2017) ja The Favourite (2018) – joissa Colin Farrellin ja Rachel Weiszin kaltaiset tähdet saivat näyttää itsestään uusia puolia.
The Favourite kahmi kymmenen Oscar-ehdokkuutta, joista yksi oli Emma Stonen naissivuosasta.
Sittemmin Stonesta on tullut Lanthimosin muusa. Poor Thingsin ja lyhytelokuva Bleatin (2022) lisäksi kaksikko on jo kuvannut antologiaelokuvan Kinds of Kindness, jonka ensi-iltaa ei ole vielä julkistettu.
Stone on kuvaillut Poor Thingsin Bella Baxteria ”lempihahmokseen ikinä”. Bella ei häpeä itseään tai koe olevansa oman tai muiden arvostelun kohteena. Hän suhtautuu maailmaan kadehdittavalla uteliaisuudella.
– Hän nautiskelee maailmasta niin ainutlaatuisella ja kauniilla tavalla, että voin vain unelmoida samasta, näyttelijä kuvaili New York Timesille.
Miehet eivät opi
Päähenkilö on nainen, mutta Poor Thingsin katse on pistävästi miehissä hänen ympärillään.
Surkuhupaisa Duncan Wedderburn on etuoikeuksista humaltunut mittatilauspukuihin mieltynyt dandy, joka ei pysty hyväksymään Bellan omaehtoisuutta. Kymmenen vuotta Marvelin supersankarielokuvissa esiintyneelle Mark Ruffalolle rooli tuntui vapauttavalta.
– Muut alkavat nähdä sinut tietyllä tavalla ja odottaa sinulta tiettyjä asioita, ja sen kautta alat itsekin odottaa itseltäsi tiettyjä asioita. Muottia on vaikea rikkoa. Pelkäsin tarttua tähän rooliin. En tiennyt, pystyisinkö siihen, Ruffalo kertoo Ylelle.
Näyttelijä toivoo saavansa jatkossa lisää samanlaisia rooleja.
– Kun ryhdyin siihen, tunsin luovuuden räjähtävän sisälläni. Se oli jotain ihan uutta.
Willem Dafoen näyttelemä Godwin Baxter on kuin tohtori Frankensteinin ja Frankensteinin hirviön yhdistelmä. Rujon näköiselle, ison hapokkaan kuplan aina ruokailun päätteeksi röyhtäisevälle miehelle Bella on koe-eläin ja isällisen rakkauden kohde.
Dafoe sanoo, että maskin avulla on helpompaa uppoutua rooliin.
– Maskin kanssa on turvallisempi olo. Voit ottaa isompia riskejä.
Poor Thingsin miehet eivät juuri opi. Poikkeus on Bellan nuori kosija, Godwinin assistentti Max McCandles. Näyttelijä Ramy Youssefin mielestä Max on mieshahmoista ainut, joka kasvaa ja kehittyy.
– Max on tutkija, ja tutkimusta tehdään hallituissa olosuhteissa. Bellassa hän rakastuu tämän uteliaisuuteen ja vapauteen, jotka ovat melkein kuin vastakohta hänen työlleen. Bella muuttaa häntä. Oli hauskaa olla Bellan lisäksi ainut, joka kasvaa hänen rinnallaan.
”Elämme sortavia aikoja”
Poor Things tuntuu erittäin ajankohtaiselta. Muutokset Yhdysvaltain aborttilainsäädäntöön ovat muistuttaneet, että kerran saadut oikeudet voidaan myös viedä pois. Naisen oikeus omaan kehoonsa ei olekaan itsestäänselvyys.
Haastattelupäivän alla on uutisoitu texasilaisnaisesta, jolta kiellettiin hätäabortti, vaikka sikiöllä diagnosoitu trisomia-18 vaaransi hänen terveyden.
Ramy Youssef muistuttaa, että naisten asema on ollut rakenteellisesti pitkään ”uskomattoman epäreilu”.
– Elokuva käsittelee sitä villillä ja abstraktilla tavalla. Se ei saarnaa, se vain on.
Mark Ruffalo on huomannut, että sukupuolten välinen epätasa-arvo on taas lisääntymässä.
– Elokuva syntyi aikana jolloin meitä ympäröi taantumuksellinen, naisten oikeuksia ja toimijuutta vastustava liike. Erityisesti tämä liittyy seksiin ja naisten kehoihin. Elämme todella sortavia aikoja, ja…
Vieressä istuva Willem Dafoe keskeyttää Ruffalon.
– Olen eri mieltä, herra Ruffalo! Viime aikoina on otettu isoja edistysaskelia. Naisilla on enemmän mahdollisuuksia, ja epäoikeudenmukaisuuksien historiaa on tarkasteltu uusiksi, Dafoe muistuttaa.
Näyttelijä ei ajattele elokuvaa reaktiona tämän hetken tapahtumiin. Kysymys sääntöjen, normien ja odotusten suhteesta yksilönvapauteen on aina ajankohtainen.
– Elokuva haastaa sitä, miten yhteiskunta opettaa meidät käyttäytymään ja ajattelemaan. Ja tarina on tehokkaampi, kun päähenkilö, joka puhkoo reikiä itsestäänselvinä pitämiimme asioihin, on nainen.