Espanjan kansallisrunoilija teloitettiin lähes sata vuotta sitten, ja koreografi Kaari Martin haluaa, ettei murha unohdu

Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmä tarttui Federico García Lorcan klassikkoteokseen. Syntyi flamencon hengessä tehty nykytanssiteos Veren häät.

  • Jonni Aromaa

Koreografi Kaari Martin palaa taiteensa alkulähteelle. Hän on ohjannut yhdessä Roni Martinin ja Atro Kahiluodon kanssa teoksen Veren häät. Se on yksi Espanjan kansallisrunoilijan, Federico García Lorcan (1898–1936), tunnetuimmista näytelmistä. Kolmikon käsissä Veren häät on muuttunut nykytanssiteokseksi.

Granadalaisen Lorcan parisenkymmentä vuotta kestänyt runoilijan ja näytelmäkirjailijan ura katkesi Espanjan sisällissodan alkumetreillä, kun hänet murhattiin. Käsky tuli nykytiedon mukaan Granadan oikeistolaisilta sotilasviranomaisilta. Murhan yksityiskohtia tai Lorcan hautapaikkaa ei vieläkään tunneta. Kyse on yhdestä Espanjan lähihistorian suurista mysteereistä.

– Lorca maksoi taiteestaan, olemuksestaan ja persoonastaan kovimman mahdollisen hinnan. Se on syytä yhä muistaa nyt lähes sata vuotta myöhemmin, Martin sanoo.

Lorca samaistui voimakkaasti romaneihin, ja hän järjesti koko maailmanhistorian ensimmäisen flamencofestivaalin Granadassa vuonna 1922.

– Lorca hengasi flamencotaitelijoiden ja härkätaistelijoiden, sen ajan kummajaisten kanssa. Hän oli kiinnostunut nimenomaan siitä sorretun kansan äänestä, joka kuului flamencossa.

Lorca oli lisäksi homoseksuaali, ja sen uskotaan lisänneen osaltaan vihaa häntä kohtaan.

Justus Pienmunne, 30, on teoksen nuorin tanssija. Video kuvattu harjoituksissa.

Ytimessä ihmisen eläimellisyys

Kaarin Martin hurahti flamencoon espanjalaisohjaaja Carlos Sauran Veren häät (1983) -elokuvan ansiosta. Elokuva innosti kokonaisen sukupolven tanssimaan Suomessa flamencoa 1980-luvulla, ja Kaari Martin oli yksi heistä.

Helsinki Dance Companyn (HDC) Veren häät ei kuitenkaan seuraa Lorcan näytelmää eikä siinä tanssita flamencoa, vaikka teoksessa on mukana kaksi täysveristä flamencotaiteilijaa, kitaristi Juan Antonio Suárez ”Cano” ja laulaja Victor Carrasco.

Teos vedetään läpi pikemminkin Lorcan hengessä nykytanssin keinoin.

– Teoksen ydin on ihmisen eläimellisyydessä ja eläimen inhimillisyydessä, mutta koko tämä Veren häät -käsite alkoi laajeta koko tällaisen kapitalistisen yhteiskunnan mahdottomuuteen ja tuhoon.

Martin näkee nykyajassa samoja kaikuja kuin 1930-luvulla, jolloin Lorca kirjoitti Veren häät.

Kuvataiteilija Salvador Dalí ja elokuvaohjaaja Luis Buñuel olivat Lorcan ystäviä, ja Lorcan väitetään olleen oli ihastunut Dalíin.

Martin muistuttaa, miten valtavan perinnön surrealistit jättivät. Taiteen vallankumoukselliset uudistajat kyseenalaistivat katolisen Espanjan tiukkoja normistoja.

– Se oli häiritsevää, ja silloin runous oli ase. Se on sitä yhä esimerkiksi Venäjällä.

Kaksi Venäjän hyökkäyssotaa kritisoinutta runoilijaa joutui Venäjällä joulukuussa vankilaan, Martin muistuttaa.

Lorcan Espanjassa surrealistien taidetta ja runoutta pelättiin. Lorca jätti flamencoon merkittävän surrealistisen perinnön, ja Espanjassa sen tunteminen kuuluu flamencotaiteilijoiden työkalupakkiin.

– Mielestäni se on läsnä tässä meidänkin teoksessa, Martin toteaa.

Unto Nuora, 56, vierailee HDC:n riveissä vuosien tauon jälkeen teoksessa Veren häät. Video kuvattu harjoituksissa.

Mukana HDC:n entisiä tähtitanssijoita

Helsinki Dance Companyn Veren häät on poikkeuksellinen teos myös siksi, että mukana on kaksi tanssiryhmän entistä jäsentä, Kaisa Torkkel ja Unto Nuora. Molemmat ovat jättäneet nykytanssiin erikoistuneen HDC:n jo vuosia sitten ja siirtyneet teatterissa muihin tehtäviin. Torkkel ja Nuora ovat tätä nykyä näyttelijöitä.

– Tanssiryhmästä lähteminen oli iso muutos. Tanssijan ja näyttelijän ammatit ovat psykologisesti aivan erilaisia, Unto Nuora sanoo.

Helsingin kaupunginteatteri on Suomen johtava musikaaliteatteri, ja Nuora jatkoi HDC:n jälkeen tanssimista musikaaleissa. Se on tanssijalle armollisempaa kuin paikoin raju ja fyysinen nykytanssi.

– Kun ikää tulee ja fysiikka muuttuu, fyysistä, rajua tanssia ei jää kaipaamaan. Kehossa on kaikenlaista historiaa, 56-vuotias Nuora toteaa.

Veren häissä on mukana myös HDC:n Justus Pienmunne, 30, joka on noussut viime vuosina yhdeksi Suomen kiinnostavimmista uuden polven nykytanssijoista.

Ylisukupolvinen teos on saanut Pienmunnen miettimään tulevaisuuttaan tanssijana.

– Ennen kuin valmistuin ammattiin, minulla oli käsitys, että parhaat vuodet ovat ohi, kun täyttää 40.

– Olisin tosi onnellinen, jos pystyisin tanssimaan vielä yli 50-vuotiaana. Se ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys. Toivon, että voisin olla yhtä upea ja avoin siinä, miten se eletty elämä saa näkyä tanssissa, Pienmunne sanoo ja viittaa Unto Nuoraan.

Veren häät, ensi-ilta Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilassa 24.1.