Marraskuun alku, Sortavala, Venäjä.
Timo Mustonen jättää vaimonsa linja-autoasemalle ja kääntää autonsa nokan kohti Suomea. Puolison kyyti suuntaa Petroskoihin.
Takavalojen loitotessa toisistaan pariskunta ei arvaa, mitä on edessä.
– Maailmanpolitiikka tuli väliimme. Ikävä on kova, etenkin iltaisin, Mustonen sanoo huokaisten.
Pohjois-Savon Kaavilla asuvalla Mustosella on vaimoonsa noin 450 kilometrin välimatka. Fyysistä etäisyyttä lääkitään päivittäisillä pikaviesteillä ja puheluilla.
Yli 20 vuotta aviossa olleen parin tunnelma on harmistunut ja voimaton. Epävarmuus on raskasta.
– Erossa olon kestäisi paremmin, jos tietäisi, milloin se päättyy. Mutta kun ei tiedä, niin onhan tämä aika sietämätöntä, 57-vuotias Mustonen sanoo.
Pitkiä eroja myös korona-aikana
Itä-Suomessa asuu vakituisesti kymmeniä henkilöitä, joiden puoliso on itärajan takana.
Kaksipaikkaisiin parisuhteisiin ajavat usein työelämään liittyvät syyt. Jos kummallekin osapuolelle ei ole töitä samassa maassa, voidaan ajautua asumaan rajan eri puolille.
Juuri tällainen on Timo Mustosenkin tilanne.
– Olen maanviljelijä ja vaimo on korkeakoulutettu tutkija. Selvitimme joskus, olisiko vaimolle töitä Joensuussa, mutta valitettavasti ei, Mustonen kertoo.
Toistaiseksi parisuhteen kovin stressitesti on ollut korona-aika. Silloin Mustonen ja vaimo eivät nähneet tosiaan yli puoleen vuoteen erilaisten matkustusrajoitusten vuoksi.
Tilanteesta selvittiin, vaikka välillä teki tiukkaa.
– Tavallaan se lisää voimaa selvitä tästä nykyisestäkin rajasulusta. Mutta jos tilanne ei ratkea kesään mennessä, epätoivoisia tunteita varmaan tulee, Mustonen kuvailee.
Entinen tilanne toimi hyvin
Kesälahtelainen Hannu Kurki tietää, miltä Mustosesta tuntuu.
Myös Kurjella, 72, on vaimo Venäjällä. Sortavalassa asuva Valentina sanoi Kurjelle ”tahdon” Joensuun maistraatissa reilut neljä vuotta sitten.
– Ennen tätä nykyistä tilannetta näimme joka viikko. Joko minä kävin siellä tai hän täällä. Se toimi hyvin, Kurki kertoo.
Viimeksi Kurki vietti vaimonsa kanssa aikaa joulukuussa, kun itäraja oli hetken auki. Tuolloin hän jonotti kolme ja puoli tuntia Niiralan rajanylityspaikalla, jotta pääsi rakkaansa luo.
Pohjois-Karjalassa sijaitsevan Kesälahden ja Sortavalan välillä on vain 130 kilometriä, mutta juuri nyt se tuntuu valovuodelta. Päivittäinen soittelu ei vie ikävää pois.
– Kun viettää viikonlopun yksin uunia lämmitellen, niin kyllähän siinä tulee tunne, että jotain puuttuu, Kurki sanoo hiljaa.
Neuvoton ja avuton olo
Sekä Hannu Kurki että Timo Mustonen pitävät itärajan täyssulkua vääränä ratkaisuna.
Miehet sanovat kannattavansa Venäjän vastaisia toimia, mutta kokevat niiden inhimillisen hinnan liian raskaaksi.
– Suomen pitäisi toimia kuin Viro ja kääntää rajalla pois ihmiset, joita Venäjä käyttää kiusantekoon. Turha meitä muita on kiusata, Kurki toteaa.
Mustonen ratkaisisi asian samoin. Hän tosin tiedostaa, että ratkaisusta ”tulisi sanomista” kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vuoksi.
– Eli käytännössä tämä on pattitilanne. En tiedä, mitä tässä pieni ihminen voisi tehdä, Mustonen sanoo lannistuneena.
Tällä tietoa Suomen itäraja pidetään suljettuna ainakin helmikuun 11. päivään saakka.
Timo Mustosen vaimo työskentelee Venäjällä karjalan kielen tutkijana. Turvallisuussyistä hänen nimeään ei mainita tässä jutussa.