Suomen paras ratakilpa- ja sisäsoutaja, lääketieteen lisensiaatti Joel Naukkarinen, 30, mietti hetken vastausta seuraavaan kysymykseen: onko hänen ja palomies Jari Saarion, 51, soututavoitteissa mitään muuta yhteistä kuin lajin nimi?
Saario souti vuoden 2023 aikana Atlantin valtameren yli ensin Euroopasta Karibialle ja sen jälkeen Kanadasta Eurooppaan. Naukkarinen kilpailee 2 000 metrin ratamatkalla, jolle tavoittelee paikkaa Pariisin ensi kesän olympiakisoihin.
Häntä kiehtoo myös olympiapaikka uudessa lajissa coastal-soudussa, joka tulee kisaohjelmaan Los Angelesiin 2028. Lisäksi Naukkarinen kuuluu maailman eliittiin ergometri- eli sisäsoudussa, jonka ilosanomaa teräsmiehet myös Ylen Urheilustudiossa lauantain vierailullaan halusivat levittää.
Helvetillistä kipua
Kaksikko vieraili lauantaina Yle Urheilun Talvistudiossa kertomassa tulevista tavoitteistaan ja aiemmista tekemisistään.
– Lajin nimi on sama, mutta homman luonne ihan toinen. Minä kärsin 2 000 metrin matkalla aivan helvetillistä fyysistä kipua, veren laktaattitaso nousee yli 25:n (millimoolia litrassa, äärimmäisen korkea lukema) ja tyhjennän itseni täysin nopeista energialähteistä eli hiilihydraateista.
11 800 kilometriä airot käsissä urakoineen Saarion homman luonne on ihan toinen.
– Hänen kipunsa ei voi liittyä hapenotollisiin asioihin, vaan mentaalisiin juttuihin. Yksinäisyyteen, unenpuutteeseen, ravinnonpuutteeseen. Ensin Jari on polttanut hiilihydraattinsa hujauksessa, sen jälkeen rasvansa ja samalla on siirrytty fysiologisesti haitallisempaan vaiheeseen, jossa elimistö polttaa lihasmassaa energiaksi.
25 kiloa lähti
Valtamerellä kuivamuonan varassa raatanut Saario lähti matkalle 104-kiloisena ja palasi Eurooppaan 79-kiloisena.
– Joelin armahtaa maaliviiva, joka on siellä selän takana koko ajan aika lähellä. Minä ajattelin, että ehkä sieltä muutaman päivän kuluttua häämöttää Irlannin rannikko, Saario naurahtaa.
– Hän on urheilija, minä olen seikkailija. Tämä on sama asia kuin että toinen juoksee maratonin ja toinen kävelee metsässä, todennäköisesti maaliskuussa työhönsä espoolaiselle paloasemalle palaava Saario sanoo.
Pelastajille pakollinen palomieskoe ei häntä huoleta.
– Siitä suoriudun raja-arvoissa vielä 75-vuotiaanakin, kertoi Saario, joka suunnittelee jo uutta brutaalia soutuhaastetta.
Sen yksityiskohdista hän vielä kumppaniensa toiveesta vaikenee.
Ergometrin ilosanoma
Naukkarinen harjoittelee paljon soutuergometrillä, jonka harrastuspohjan kasvattamiseksi lajiliiton haaste on laitettu pystyyn. Väitöskirjaa tekevä soutaja muistuttaa lajin hyödyistä.
– Huipputasolla soutu on jokaista lihasryhmää armotta kuormittava laji, joka imaisee urheilijasta energiat tehokkaammin kuin mikään muu laji. Se nostaa laktaatit ME-lukemiin, jopa yli 35:een, kasvattaa verenpainetta äärimmilleen ja niin edelleen. Maltillisempanakin, totaalisten epämukavuusalueiden ulkopuolella, sen terveyshyödyt ovat erinomaiset.
Ergometrisoutu kehittää tehokkaasti harrastajansa lihaskuntoa ja hapenottokykyä, turvallisesti.
– Laite ei iskuta tai aiheuta nivelkuormaa. Ylipainostakaan ei ole suurta haittaa, koska soutaja ei kannattele laitteessa painoaan. Se antaa ikään kuin vesiliikunnan hyödyt, mutta tehokkaammin.
Lihashuoltoa etukäteen
Jokainen esimerkiksi tunnin ergoa soutanut tietää, että alaselkä on sen jälkeen kovilla ja asento painuu etukumaraan.
– Sen takia suosittelenkin etukäteistä lihashuoltoa. Kyykkyjä ja maastavetoja. Lonkkien hyvä liikkuvuus ja lihasvoima auttavat löytämään hyvän lajitekniikan, jonka avulla jalat ottavat vastaan ideaalin 60 prosenttia, keskivartalo 30 prosenttia ja kädet vain 10 prosenttia työkuormasta.
Suorituskykyä kehittävät ja testaavat matkat ergolla ovat tyypillisesti 500 ja 2 000 metriä. Naukkarisen 500 metrin ennätys 1.13,5 on entinen SE-aika. Pidemmän matkan hän on huohottanut 5.46,1. Kumpikin noteeraus on ergometritestauksen maailmanhistoriassa kovaa luokkaa.