BERLIINI Ihan tavallisen autotallin ovi tavallisessa lähiössä aukeaa. Surusilmäinen mies pyytää lempeästi tihkusateesta lämpimään.
Ovi kolahtaa perässä kiinni, eikä sitä osaa avata kukaan muu kuin kuvanveistäjä Michael Friedrichs-Friedländer ja hänen apulaisensa.
Lukon pitää olla tukeva siltä varalta, että ovelle saapuu kutsumattomia vieraita. Myös autotallin sijainti on salaisuus.
Friedrichs-Friedländer ei ota riskiä, että äärioikeistoradikaalit tai juutalaisvihamieliset saisivat vihiä hänen työpajastaan.
Täällä Friedrichs-Friedländerin autotallissa syntyy valtaosa Euroopan kaupunkien ja kylien kaduille asennetuista ”kompastuskivistä”. Ne muodostavat tiettävästi maailman suurimman hajautetun muistomerkin.
Kompastuskivet (saks. Stolpersteine) ovat katuihin upotettuja messinkisiä laattoja, joilla muistetaan natsien murhaamia juutalaisia, romaneja, homoja, kehitysvammaisia, slaaveja... Natsit tappoivat yhteensä yli kymmenen miljoonaa ihmistä, joista suurin osa oli juutalaisia.
Kompastuskivien isä on taitelija Gunter Demnig. Demnig nikkaroi ensimmäisen kompastuskiven Kölnin kaupungintalon edustan jalkakäytävään marraskuussa 1992, jolloin tuli kuluneeksi 50 vuotta natsijohtaja Heinrich Himmlerin määräyksestä karkottaa romanit pysyvästi Saksasta.
Demnigin muistolaatta sai suosiota, ja seuraavina vuosina hän laajensi ideansa jatkuvaksi projektiksi. Motoksi tuli ”yksi uhri, yksi kivi”. Lopulta tilauksia alkoi sadella sellaista tahtia, että Demnig pyysi Friedrichs-Friedländeriä avuksi vuonna 2005.
– Kompastuskiviin ei kaadu, mutta jos kompastuu ja lukee laatassa olevan tekstin, on kumarrettava uhrin edessä, Demnig on selittänyt haastatteluissa.
Parissakymmenessä vuodessa Friedrichs-Friedländer on takonut ja valanut lähes 89 000 kompastuskiveä, joita on Euroopan kaduilla jo 32 maassa. Hänen pajaltaan on peräisin siis valtaosa kaikista yli sadasta tuhannesta asennetusta kompastuskivestä.
– Sitten vasta, kun tästä tulee rutiinia ja lakkaan välittämästä näiden ihmisten kohtaloista, lopetan, 73-vuotias Friedrichs-Friedländer sanoo.
Pisimpään hän kertoo viipyvänsä pienten lasten muistolaattojen äärellä. Niitä takoessa pitää välillä käydä ulkona haukkaamassa happea.
Hän ei myöskään siirry suoraan työpäivän päätteeksi yläkertaan kotiinsa vaan tekee välissä jotain muuta tyhjentääkseen päänsä ajatuksista.
– Vasaralla kirjain kirjaimelta, numero numerolta lyödessäni varmistan, että näitä ihmisiä ei unohdeta. Aina nämä kohtalot liikuttavat.
Friedrichs-Friedländer ja hänen kaksi työntekijäänsä takovat runsaat sata kiveä viikossa. Nyt on valmisteilla kymmenien kompastuskivien erä Hampuriin.
Jokaisen laatan kaiverrus alkaa paikallisella kielellä ”Tässä asui...”. Sen jälkeen tulee nimi, syntymäaika ja lopullinen kohtalo – jota usein ei tiedetä. Joillekin kohtalo oli kyyditys toiseen maahan, toisille itsemurha.
Osa muistolaatan saaneista on jopa vapautunut keskitysleiriltä, mutta suurimmassa osassa laatoista lukee viimeisenä: murhattiin.
Yksi kivi maksaa 120 euroa perille toimitettuna Saksassa.
– Ne ovat halpoja. Materiaalikulujen jälkeen tuntipalkka on pieni, Friedrichs-Friedländer sanoo.
Kullanväriset kivet sijoitetaan yleensä kotien ja talojen eteen, joista ihmiset pakkosiirrettiin tuhoamisleireille tai joissa asuessaan he tekivät itsemurhan.
– Monille keskitysleireillä kuolleille ei ole hautoja. Siksi kompastuskivet ovat joillekin omaisille tärkeitä paikkoja.
Kiviä löytyy kaduilta Suomesta Sisiliaan ja Norjasta Ukrainaan. Helsingissä on natsi-Saksaan luovutettujen juutalaisten muistoksi seitsemän kompastuskiveä.
Kompastuskivet ovat aiheuttaneet myös ristiriitoja. Kiinteistönvälittäjät ovat väittäneet, että ne laskevat vieressä olevien talojen arvoa.
Esimerkiksi kansallissosialismin syntymäkaupunkina tunnettu München on päättänyt olla käyttämättä julkista rahaa kiviin alun perin juutalaisaktivistin toivomuksesta. Peruste on, että muistolaatat katukivien päällä halveeraisivat kuolleita juutalaisia lisää, kun näiden nimien päällä kävellään.
Münchenin katuihin onkin upotettu vain yksityisten tilaamia kompastuskiviä, kun muualla ne ovat yleensä kaupunginosien ja alueiden hankkimia.
Tekstiä korjattu 27.1. kello 10:23: Auschwitzin vapautti Neuvostoliiton puna-armeija. Alunperin tekstissä luki ”venäläiset sotilaat”.