Nokialla Koukun hiihtomaja toimii täysin talkoovoimin. Majalla on jo pitkä talkooperinne.
– Tähän on kasvettu ja tähän on tultu omien lasten tai lastenlasten harrastusten kautta. En tiedä velvoittaako se, mutta rakkaus lajiin on yksi iso asia, Kankaantaan Kisan puheenjohtaja Seppo Järvinen kertoo.
Suurin osa talkoolaisista on eläkeläisiä, mutta mukana on myös esimerkiksi hiihtokoululaisten vanhempia ja muutamia muita vapaaehtoisia.
Koukun majalle on riittänyt talkooväkeä. Järvinen on kuitenkin huomannut talkooinnon hiipuneen yleisesti urheiluseuroissa.
– Usein kysytään, mitä minä tästä hyödyn. Kun tekee jotain, pitäisi saada palkka saman tien jossain muodossa.
Kulttuuri tarvitsee talkoita
Suomalaisten tapa talkoilla on muuttunut. Nyt yhä tärkeämpää on se, minkä vuoksi talkoita tehdään ja missä seurassa.
Näin arvioi Satakunnan museon intendentti Akuliina Aartolahti. Hän on tutkinut talkootyötä Suomessa.
Aartolahti ei usko, että talkootyö olisi merkittävästi vähentynyt. Talkoillen toteutaan eri asioita kuin ennen.
Aiemmin talkoita tehtiin paljon kyläyhteisöissä erilaisissa rakennusprojekteissa, esimerkiksi sillan tai kirkon rakentamisessa. Nykyään tällaiset asiat ovat yhteiskunnan harteilla.
Kulttuurin parissa talkoita tarvitaan edelleen.
– Pienillä paikkakunnilla ei ole välttämättä verovaroin tuotettua kulttuuritoimintaa kirjaston lisäksi. Siellä yhteisö alkaa tehdä kulttuuria itse tapahtumina ja teattereina, Aartolahti sanoo.
Velvollisuus vetoaa
Ikä vaikuttaa talkootyön motiiviin.
Aartolahden mukaan talkootyö kiinnostaa myös nuoria, mutta sukupolvien välillä on ero siinä, minkä vuoksi talkoihin osallistutaan.
– Ehkä vanhempi väki ajattelee sitä edelleen yhteisenä hyvänä ja tietynlaisena ”kannan korteni kekoon”, koska näin kuuluu tehdä. Se on monelle myös elämäntapa, että tehdään yhteistä hyvää. Se on tapa osallistua ja olla hyödyllinen.
Velvollisuudesta puhuu myös Koukun hiihtomajalla talkoileva Terttu Jalkanen, jonka vastuulla on kahvilatoiminta, kirjanpito ja talkooväen kerääminen. Talkootöihin Jalkanen päätyi aikoinaan tyttären hiihtoharrastuksen kautta.
Nykyään hänen lapsenlapsensakin ovat mukana hiihtoseuran talkootoiminnassa.
– Olen tuntenut velvollisuudekseni toimia seurassa ja niin olen tehnytkin.
Nuoret talkoilevat, mutta eivät tiedä tekevänsä sitä
Nuorilla talkootyön motiivit kumpuavat omista kiinnostuksenkohteista ja niiden toteuttamisesta.
Se voi olla esimerkiksi urheiluseuran toimintaa, festivaalien järjestämistä tai muuta kulttuuria.
– Nuoret tekevät valtavasti, mutta he eivät välttämättä miellä sitä talkootyöksi tai varsinkaan suomalaiseksi kulttuuriperinnöksi. He ajattelevat, että haluan tehdä tätä festivaalia tai olla mukana urheiluseurassa, Aartolahti sanoo.
Ihmiset valitsevat ylipäänsä nykyään aiempaa tarkemmin sen, mitä haluavat tehdä talkootyönä.
Aika on paljon arvokkaampaa tai sitä ei ole, Aartolahti huomauttaa.
– Ihmiset joutuvat miettimään mihin käyttävät vähän vapaa-aikansa. Silloin ei lähdetä automaattisesti mitä tahansa talkoita yhteisen hyvän vuoksi.
Talkootyö on osa kulttuuriperintöä
Aartolahden mukaan talkootyön merkitystä ei täysin ymmärretä Suomessa.
– Talkoilla pyöritetään todella kriittisiäkin asioita. Sen soisi näkyvän muussakin kuin juhlapuheissa.
Talkootyö sai myös tunnustusta, kun se valittiin mukaan Unescon elävän perinnön kansalliseen luetteloon viime syksynä.
Yhteisöllisyydellä on aina ollut iso merkitys talkootyössä, mutta nykyään myös yhteisö valitaan tarkemmin.
– Kukaan ei halua lähteä talkoisiin, jos siellä ei ole kivoja kavereita. Talkoisiin mennään nykypäivänä tapaamaan ihmisiä, pitämään hauskaa ja olemaan sosiaalisia, Aartolahti sanoo.
Kankaantaan Kisan talkoolaisille tärkeintä on hyvä mieli, joka yhteisen hyvän tekemisestä seuraa.
– Täällä tulee tosi hyvälle tuulelle, kun näkee hiihtäjiä ja paikat on kunnossa, ladut sekä kahvion tarjottavat. Sitä on ilo katsella, Terttu Jalkanen sanoo.