Etelä-Nurmon vaalilautakunnan puheenjohtaja Mervi Uusi-Pohjolan tarvikevarastosta löytyy presidentinvaalien vaalipäivänä erikoinen tavara: purkillinen CRC-lukkoöljyä.
Sitä tarvitaan 117 vuotta vanhan vaaliuurnan lukitsemiseen ja avaamiseen. Lukot ovat vanhan vaaliuurnan ”heikoin lenkki”.
– Öljyllä saadaan avaimet pyörimään lukoissa, Uusi-Pohjola sanoo.
Etelä-Nurmon äänestysalueella Seinäjoella vaalipäivän äänet on aina pudotettu vuodelta 1906 tai 1907 olevaan peltiseen vaaliuurnaan.
Uurnassa on kaksi avainta ja kaksi lukkoa. Kumpaakin tarvitaan.
– Vaalipäivän ensimmäinen äänestäjä tarkistaa, että uurna on tyhjä. Sen jälkeen vaalilautakunnan puheenjohtaja lukitsee toisen ja varapuheenjohtaja toisen lukon. Vaalipäivän ajan kumpikin huolehtii sitten omasta avaimestaan, Uusi-Pohjola sanoo.
Käytössä jo ennen itsenäistymistä
Nurmolaisten vaaliuurna on valmistettu vuoden 1907 eduskuntavaaleihin. Se on tehty K. G. Tirkkosen tehtaalla Helsingissä tehtaalla kuumasinkitystä pellistä.
Vaalijohtaja Arto Jääskeläisen mukaan ensimmäiset uurnat valmistutti senaatin oikeustoimituskunta Suomen ollessa vielä Venäjän vallan alla.
Vaaliuurna on nurmolaisten mukaan raskas käsitellä ja hankala varastoida. Siksi nyt mietitäänkin vanerisen, nykyaikaisen uurnan ottamista käyttöön presidentinvaalien jälkeen.
– Ehkä jo eurovaaleihin. Niin ettei joskus huomata, että vanha uurna on mennyt pohjasta puhki. Silloin meillä olisi hätä vaalipäivänä, Uusi-Pohjola sanoo.
Jääskeläisen mukaan vanhoja peltiuurnia on käytössä joitain vielä muuallakin kuin Nurmossa. Monia on myös museoitu.
Aina samanlainen
Nurmolaisten vaaliuurna nitisee ja tuoksuu CRC:lle. Hyvin se on silti palvellut, eikä sen sisällä ole esimerkiksi koloja, joihin äänestysliput voisivat takertua.
Peltisessä kannessa on kaksi aukkoa äänestyslipuille – niin kuin Suomessa on totuttu.
Kahden aukon käyttö perustuu vaalijohtaja Arto Jääskeläisen mukaan siihen, että äänestysliput olivat ennen nykyistä suurempia.
– Perimätieto kertoo, että koska äänestyslippu oli alun alkaen iso paperilakana, ne veivät paljon tilaa uurnassa.
”Äänestyslakanat” olivat kooltaan vähän kuin nykyajan ehdokaslistojen yhdistelmät eduskuntavaaleissa, Jääskeläinen tietää.
– Kahdella aukolla haettiin sitä, että jos äänestysliput tipautettiin vuoronperään kummastakin aukosta, ne asettuivat uurnan pohjalle tasaisemmin eivätkä kasautuneet yhden aukon kohdalle. Tavoite oli siis mahduttaa uurnaan niin paljon äänestyslippuja kuin suinkin, Jääskeläinen sanoo.
Korjattu artikkelia 6.2. klo 15.13: Uurna on valmistettu K. G. Tirkkosen tehtaalla eikä G. W. Sohlbergin tehtaalla.