Presidentinvaalien toisen kierroksen ehdokkaiden Alexander Stubbin ja Pekka Haaviston vaalibudjetit ovat yhteenlaskettuina jo yli neljä miljoonaa euroa.
Stubbin vaalirahoitus on liki 2,5 miljoonaa euroa. Haavistolla puolestaan on koossa nyt noin 1,6 miljoonaa euroa.
Miljoonasummia presidentinvaalikampanjoissa on nähty Suomessa ennenkin.
Vuoden 2006 vaaleista alkaen toiselle kierrokselle pääsy on vaatinut ehdokkaalta yli miljoonan euron kampanjarahoituksen. Poikkeuksena 2018, jolloin Sauli Niinistö valittiin ensimmäisellä kierroksella.
Laki ehdokkaan vaalirahoituksesta sisältää kirjauksen, jossa yhtenä lain tarkoituksena on rajoittaa ehdokkaiden vaalikampanjoiden kulujen kasvua.
Käytännössä tämä toteutuu muissa vaaleissa yksittäisen tukijan rahallisen tuen määrän rajoituksena. Kuntavaaleissa tuen yläraja on 3 000 euroa ja eduskuntavaaleissa 6 000 euroa. Europarlamenttivaaleissa raja on 10 000 euroa.
Presidentinvaaleissa yksittäisen henkilön tuen määrää ei ole rajoitettu.
Käytännössä presidentinvaaleissa budjetin kokoa tai kertymistä ei siis rajoiteta. Asiantuntijan mukaan sille olisi kuitenkin syytä.
Rahoitus tarvitsee katon
Mustreadin vastaava päätoimittaja ja poliittisen historian dosentti Erkka Railo on sitä mieltä, että vaalibudjettien enimmäismäärää tulisi rajoittaa.
– Suomen vaalijärjestelmä on hyvin yksilövetoinen. Se tarkoittaa, että nimenomaan yksityishenkilöillä on tarve käyttää ja kerätä omaan vaalirahoitukseensa huomattavia summia. Sillä voi olla vakaviakin seurauksia suomalaisen demokratian toimintaan, eikä tähän ole mielestäni kiinnitetty Suomessa tarpeeksi huomiota.
Railon mukaan suuren rahoituksen tarve rajoittaa sitä, ketkä voivat lähteä ehdolle tai ketkä katsovat voivansa lähteä ehdolle eri vaaleissa.
Presidentinvaaleissa vaikutus korostuu, kun ehdokaskohtaiset budjetit ovat muita vaaleja suurempia.
Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuspäällikkö Sami Borg muistuttaa, että budjettien koot suomalaisissa vaaleissa ovat kansainvälisesti verrattaen pieniä.
– 2000-luvun alussa näitä kampanjakattoja pohdittiin oikeusministeriön toimikunnassa. Itse olin tuolloin sitä mieltä, että kaikentyyppisissä vaaleissa kampanjakattoja tulisi olla. Lopulta hallituspuolueet päättivät, ettei kattoja tule.
Suuri budjetti ei takaa voittoa
Vuoden 2006 presidentinvaaleissa Tarja Halonen voitti toisella kierroksella Sauli Niinistön, vaikka hänen vaalibudjettinsa oli pienempi.
Borg sanoo, ettei suuri rahoitus lupaa aina vaaleissa menestymistä.
– On silti myös niin, että suurempien puolueiden ja vaaleissa pärjäävien ehdokkaiden budjetit ovat yleensä kaikkein suurimpia. Mutta suoraa vaikutussuhdetta ei ole.
Railon mukaan budjetin merkitys ei ole yksiselitteinen.
– Mitä tulee eduskuntavaaleihin, esimerkkejä on molempiin suuntiin. On nähty hyvin pieniä vaalikassoja ja silti menestytty hyvin. On esimerkkejä myös siitä, että on käytetty hyvin paljon rahaa, mutta ei ole menty läpi. Raha itsestään ei riitä.
Suuressa kuvassa uskottavuus kuitenkin vaatii rahaa. Railon mukaan Suomessa ei tiedosteta sitä, kuinka poikkeuksellinen valintajärjestelmä on muuhun Eurooppaan verrattuna.
– Järjestelmä on rakennettu niin, että se pakottaa ehdokkaat kampanjoimaan henkilökohtaisesti parantaakseen sijoituksiaan listauksissa. Se edellyttää melkein aina sitä, että ehdokkaalla on käytettävissään paljon rahaa, Railo sanoo.
Juttua muokattu kello 18.22: Päivitetty tieto, että Alexander Stubbin vaalirahoitusbudjetti on noussut jo liki 2,5 miljoonaan ja sen vaikutus budjettien yhteissummaan. Juttuun on myös korjattu Erkka Railon etunimi. Nimi oli jutussa aluksi erheellisesti Antti.