Yle uutisoi tammikuun lopussa, että metalliala etsii osaavia työntekijöitä ulkomailta, kun yritykset eivät muuten löydä riittävästi työvoimaa. Samaan aikaan moni alan ammatteihin valmistunut suomalaisnuori on työttömänä.
Kysyimme lukijoiltamme syitä tilanteeseen. Yleisökysymyksiin vastasi runsaat sata metallialan tutkinnon suorittanutta, muun muassa cnc-koneistajia, koneasentajia ja levyseppähitsaajia.
Vastauksissa suurin kritiikki kohdistui alhaiseen palkkaan. Nuorelle työntekijälle tarjottavaa, pienimmillään noin kymmenen euron tuntipalkkaa pidettiin vastauksissa naurettavana työn vaativuuteen ja Suomen elinkustannuksiin nähden.
Kävi myös ilmi, että alan työkulttuurissa on vastenmieliseksi koettuja piirteitä, jotka eivät houkuttele aloittamaan tai pysymään töissä. Osassa metallipuolen työpaikkoja vastavalmistunut työntekijä ei tuntenut itseään tervetulleeksi.
Alan ammattiliiton Teollisuusliiton työmarkkinajohtaja Jyrki Virtanen korostaa, että reilut työehdot ja kilpailukykyinen palkka ovat keskeinen osa alan vetovoimaisuutta. Mutta kyse on muustakin.
– Monelle nykynuorelle yhtä tärkeää kuin työstä maksettu korvaus on se, miten he tulevat kohdelluksi ja hyväksytyksi työpaikalla, Virtanen viestittää.
Toistuvaa ilkkumista kasvissyönnistä ja homofobiaa
Helsinkiläisellä Marko Nissisellä on omakohtaista kokemusta toistuvasta epäasiallisesta kommentoinnista, joka kohdistui hänen kasvisruokavalioonsa. Kun työporukassa kävi ilmi, että lounaspöydässä istuu kasvissyöjä, saattoi joku pohtia ilkeään sävyyn, mitä kasvisruokavalio kertoo miehen seksuaalisesta suuntautumisesta.
– Siinä sitten istuivat kaikki porukan äijät rivissä, enkä 25-vuotiaana oikein osannut vastata mitään, Nissinen muistelee vuosien takaisia epämukavia tilanteita.
Metallialan jättäneet kyselyyn vastanneet naiset kertoivat, että epäasiallinen kommentointi liittyi usein sukupuoleen.
Kertoessaan suvaitsemattomasta ja joissain tapauksissa avoimen rasistisesta ilmapiiristä työmailla, Nissinen painottaa, että voi puhua vain omasta kokemuksestaan. Hän kuitenkin toteaa, että vastaavat toimintatavat ovat alalla yleisiä.
Esimerkiksi n-sanaa käytetään Nissisen mukaan melko tavallisesti toisesta ihmisestä halventavassa tarkoituksessa.
– Ongelma on, että asenteet ovat johtotasolla samanlaisia, Nissinen sanoo.
Työnantajia edustava Teknologiateollisuus painottaa, että se on jo pitkään tehnyt työtä syrjinnän ja rasismin kitkemiseksi.
Varatoimitusjohtaja Minna Helteen mukaan avainroolissa muutoksen aikaansaamiseksi ovat yksittäiset työnantajat. Hän korostaa, että työpaikat eivät voi jäädä yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten ulkopuolelle.
– Aikaansa seuraava yritys rakentaa työyhteisöä, johon työntekijät kokevat kuuluvansa, vaikka heillä olisikin erilaisia arvoja ja mielipiteitä. Työnantajan on lisäksi tehtävä täysin selväksi, että rasismia tai epäasiallista kohtelua ei hyväksytä, Helle toteaa.
Käskyttävä johtamistyyli ei ole tätä päivää
Ylen kysymyksiin vastanneet kritisoivat yrityksiä myös huonosta johtajuudesta. Alalle pyrkivät työntekijät kertoivat yrityksen johdon esimerkiksi edellyttäneen tulijalta heti alussa kovempaa osaamista, mitä ammattiopetuksesta pystyi saamaan.
Joissain työpaikoissa johtamisen tyyli on vaikuttanut nuorista työntekijöistä ”vanhanaikaiselta” ja ”käskyttävältä”.
Tino Alstrand, 28, opiskeli peruskoulun jälkeen autonasentajan perustutkinnon. Nykyään hän työskentelee asennusvalvojana isossa teknologiayrityksessä ja toimii tiiminvetäjänä noin 10 ihmisen asentajaporukalle.
Alstrand tunnistaa johtajuuden kritiikin, vaikka korostaakin, että omalta työuraltaan hänellä ei ole vastaavia huonoja kokemuksia.
– Oman ikäisteni kanssa ei toimi sellainen, että päällikkö huutaa, käskyttää ja kohtelee työntekijöitä huonosti. On kuitenkin tärkeää, että johtaja on jämerä ja kunnioitettava, Alstrand sanoo.
Hänestä on selvää, että jos työntekijä lähtee usein kotiin huonolla fiiliksellä, hiipuu työmotivaatio ja hän alkaa etsiä uutta työpaikkaa. Huonosti johdetuissa yrityksissä näkee Alstrandin mukaan selkeästi, että työtahti, työn laatu ja työpaikan ilmapiiri ovat heikentyneet.
– Jotkut yritykset päättävät ratkaista ongelman ottamalla vuokratyövoimaa ulkomailta, jota voi kohdella huomattavasti huonommin kuin suomalaisia, Alstrand jatkaa.
Hyvä johtaminen on hänestä sitä, että työnantaja kohtaa jokaisen ihmisen yksilönä.
– Ei esihenkilön tarvitse psykologi olla, mutta on tärkeää, että pomo kuuntelee, auttaa kehittymään uralla ja vahvistaa yhteisöön kuulumisen tunnetta.
Teollisuusliiton työmarkkinajohtaja Jyrki Virtasen mielestä esimerkit huonosta johtamisesta heikentävät koko alan vetovoimaisuutta ja lisäävät työvoimapulaa entisestään.
– Etenkin pienemmissä yrityksissä tulee ajoittain vastaan tilanteita, että johtamiseen liittyviin kysymyksiin ei ole panostettu lainkaan ja työntekijöitä kohdellaan hyvinkin huonosti ja epätasa-arvoisesti.
Rekrytointi tapahtuu välitysfirmoissa ja tiedonsaanti takkuaa
Monella Ylen haastattelemalla metallialalle valmistuneella negatiiviset kokemukset liittyivät jo työnhaun vaiheeseen. Työnhakijat kertovat, ettei yrityksistä usein saa mitään vastausta hakemukseen.
Eljas Rentola, 20, valmistui koneasentajaksi vajaat kaksi vuotta sitten ja suoritti sen jälkeen varusmiespalveluksen. Armeijasta päästyään hän on ollut pari kuukautta työttömänä ja etsinyt aktiivisesti koulutustaan vastaavaa työtä.
Kymmenestä viimeksi tekemästään työhakemuksesta hän on saanut vastauksen vain kahteen.
Rentolaa harmittaa, että työnhaku tapahtuu lähes kokonaan vuokratyöfirmojen kautta. Hän haluaisi mieluiten olla itse suoraan yhteydessä työtä tarjoavaan yritykseen.
– Saisi heti vastauksen, onko minun taidoille yrityksessä tarvetta, hän perustelee.
Rentola sanoo ymmärtävänsä vuokratyöfirmojen käytön työnantajan näkökulmasta.
Tilausten hiipuessa yritys pääsee tarvittaessa vuokraväestä helposti eroon.
Työnhakijalle kuvio on Rentolan mielestä hankala.
– Työtä hakiessa ei aina voi tietää, missä firmassa työpaikka on tai edes millä paikkakunnalla se sijaitsee, hän perustelee.
Jos työllistyminen metallialalle jatkuu hankalana pitkään, Rentola on miettinyt kouluttautuvansa toiselle alalle.