Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mielestä rikoskierteessä olevien lasten tilanteeseen pitäisi pystyä puuttumaan tehokkaammin.
Hänen mukaansa tulisi pohtia, tarvitaanko Suomessa lastensuojelulaitoksia, jotka antaisivat suljetumpaa hoitoa vakavien rikosten kierteessä oleville alle 15-vuotiaille lapsille. 15–17-vuotiaille vakavia rikoksia tekeville nuorille tulisi Pekkarisen mielestä mahdollisesti avata aivan omia yksiköitä.
– Tämä on vaatinut aika paljon ajatusteni muuttamista. En olisi tutkijana ehkä koskaan uskonut, että puhun alaikäisten suljettujen laitosten puolesta. Tilanne kaduilla on kuitenkin sen verran vakava, että olisi lasten itsensä kannalta parempi, jos pysäyttävämpää hoitoa olisi tarjolla.
Keskusrikospoliisi julkaisi torstaina laajan selvityksen, josta muun muassa ilmeni, että alle 15-vuotiaiden tekemiksi epäiltyjen ryöstörikosten määrä on noussut merkittävästi.
Myös Helsingin poliisilaitoksen rikosylitarkastaja Markku Heinikari nosti esille, että hänen mielestään vakavassa rikoskierteessä oleville nuorille sijoituskotia parempi paikka olisi nuorille tarkoitettu suljettu laitos.
Nykyisistä sijoituskodeista karkaaminen eli hatkaan lähteminen on poliisin mukaan aivan liian helppoa. Hatkassa rikoskierteet jatkuvat ja poliisin mukaan joka neljäs lastensuojelulaitoksesta karannut lapsi joutuu seksuaalirikoksen uhriksi.
Pekkarinen uskoo yhteistyön voimaan
Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen korostaa, että suljetummissa yksiköissä lasten oikeudet eivät saisi vaarantua. Lähestymistavan tulisi hänestä olla hoidollinen.
Hän huomauttaa, että tällaisten yksiköiden perustaminen vaatisi huolellisen lainsäädäntövalmistelun ja perustuslaillisen tarkastelun sekä riittävästi resursseja.
– Itse uskon, että keinot ja pykälät löytyvät, jos yhteistä tahtoa on.
Poliisi on nostanut esiin kovempina keinoina myös tehostetun matkustuskiellon, vangitsemisen ja pidätysoikeuden laajentamisen alle 15-vuotiaisiin. Pekkarisen mukaan siinä törmätään kuitenkin monenlaisiin perus- ja ihmisoikeudellisiin ongelmiin. Hän ei kannata rikosvastuuiän alentamista 15 vuodesta, sillä keinoja tilanteeseen puuttumiseen on muitakin.
– Siinä olen poliisin kanssa samaa mieltä, että ei ole lapsen edun mukaista antaa rikoskierteen jatkua. Sen pysäyttämiseksi on löydettävä mekanismi.
Pekkarisen mukaan tilannetta voitaisiin parantaa poliisin ja lastensuojelun yhteistyöllä.
– Jos olisi tällaisia kiinnipitävämpiä lastensuojelun yksiköitä, silloin lapsella olisi paikka, jonne hänet voisi sijoittaa sosiaalihuoltolainsäädännön mukaan siksi aikaa, että mahdollinen rikostutkinta on tehty ja lapsen rikosten tekemisen jatkuminen ollaan saatu estettyä.
3 800 hatkalaista vuosittain
Myös valtion lastensuojeluyksiköiden vs. johtaja Kaisa Tammi toivoo lakimuutoksia, jotta suljetumpia lastensuojeluyksiköitä voidaan hyödyntää paremmin.
Tammen mukaan hatkaan lähtee noin 3 800 lasta ja nuorta vuodessa. Valtiolla on viisi koulukotia, joissa on useita erityisen huolenpidon osastoja eli EHO-osastoja, jotka toimivat käytännössä suljettuina lastensuojeluosastoina.
Niistä hatkaan lähteminen on erittäin vaikeaa.
Tammen mielestä laki näkee EHO-osastot rajoitustoimenpiteinä, vaikka niihin pitäisi suhtautua hoidollisina toimenpiteinä. Osa EHO:n asiakkaista on sitä ennen ollut jopa yli kymmenen kertaa lastensuojelun toimesta sijoitettuna asiakkaana.
– Joka kerta joku lapsista kertoo, että aluksi osasto tuntui kauhean rajoittavalta, mutta lopulta oli hyvä, että hän päätyi sinne.
EHO-osastot ovat Tammen mukaan kodin ja suljetun osaston välimalleja, joissa asiakkaat käyvät koulua, ruokailevat aikuisten kanssa, ja jokaisella on oma huone.
Osastoilta poistutaan vain aikuisen kanssa.
Lastensuojelulaki rajaa EHO-osastolla vietetyn yhtäjaksoisen enimmäisajan 90 päivään. Tammen mielestä tämä on liian vähän.
– Kolme kuukautta ilman päihteitä ja rikoksia on hoitojaksona liian lyhyt.
Eräs EHO-osastolla ollut nuori kertoi Tammelle olleensa yli kaksi vuotta hatkassa 15–16-vuotiaana.
– Nuori sanoi toimineensa hatkassa huumekauppiaana ja käyttäneensä huumeita itsekin. Hän käytti ja kohtasi paljon väkivaltaa tuona aikana. Kun kysyin, miten hän olisi pärjännyt tavallisessa lastensuojeluyksikössä, hän sanoi, ettei olisi ollut siellä päivääkään.