Suomalaiset ovat sitä mieltä, että teitittelystä voidaan luopua monissa tilanteissa. On kuitenkin yksi poikkeus: valtaosa ajattelee, että presidenttiä ei sinutella. Näin kertoo puhuttelua tutkinut Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professori Hanna Lappalainen.
– Enemmistö ei halua, että presidenttiä sinutellaan. Tulkitsen sen niin, että haluamme osoittaa, että hän on kuitenkin himpun verran eri asemassa kuin me. Toki tilanne olisi toinen, jos presidentin tapaisi vaikka torilla.
Lappalainen viittaa haastattelututkimukseen, jonka aineisto koottiin 2017–2018. Presidentin teitittely oli tuolloin likimain ainoa asia, josta vastaajat olivat yksimielisiä.
Asia on taas tapetilla, kun Suomen uusi presidentti, Alexander Stubb, astuu virkaansa maaliskuun alussa. Herää kysymys, miten häntä puhutellaan.
Stubb antaa itsestään nuorekkaampaa ja ehkä rennompaakin kuvaa kuin edeltäjänsä Sauli Niinistö. Voisiko sinuttelu tulla hänen kohdallaan kyseeseen?
Vaalitenttien aikaan kaikkia ehdokkaita teititeltiin medioissa ahkerasti. Lähtöoletus oli, että yksi heistä on tuleva presidentti ja puhuttelu on sen mukaista.
Lappalainen pisti yhtä MTV:n tenteistä seuratessaan kuitenkin merkille, että ehdokas Stubb sinutteli toimittajaa, mutta toimittaja teititteli sinnikkäästi takaisin.
Sinuttelu tuli Suomeen Ruotsista
Sinuttelu rantautui Suomeen 1960-1970-lukujen taitteessa naapurimaasta Ruotsista. Siellä oli tapana puhutella korkea-arvoisia henkilöitä kolmannessa persoonassa: mitä maisteri Svensson haluaa. Se oli hankalaa.
Samaan aikaan naapurissa sosiaalidemokratia oli nousussa ja tasa-arvoisemmalle sinuttelulle oli tilausta. Laineet löivät nopeasti myös Suomeen.
– Sinuttelu oli todella selvä käänne. Suomessa se näkyi esimerkiksi Stockmannilla, jonka ruotsinkielisissä mainoksissa sinuteltiin ennen suomenkielisiä mainoksia, Lappalainen sanoo.
Sinuttelun maihinnousua Suomeen helpottivat maan nopea kaupungistuminen ja angloamerikkalaisen nuoriso- ja populaarikulttuurin kasvava suosio. Teitittely alkoi tuntua kankealta.
Lappalainen kertoo, että Ruotsissa teitittelyä ei esiinny käytännössä lainkaan. Tämä näkyy myös suomenruotsalaisten kulttuurissa, jossa sinutellaan herkemmin.
Erot tulivat näkyväksi presidentiksi valitun Stubbin tiedotustilaisuudessa maanantaina, kun suomenkieliset toimittajat teitittelivät Stubbia mutta ruotsinkieliset sinuttelivat. Katso video:
Lappalainen kollegoineen on tutkinut Suomessa ja Ruotsissa tilanteita, joissa potilas tulee lääkäriin.
– Ruotsissa tällaisissa tilanteissa sinutellaan. Suomenruotsalaisessa aineistossa teititellään jonkin verran ja suomenkielisessä oli selvästi enemmän teitittelyä.
Lappalainen muistuttaa, että suurimmassa osassa Eurooppaa teititellään itsestään selväsi vanhempia ja samankinikäisiä vieraita ihmisiä.
Suomea teitittelevämpiä maita on useita, sellaisia kuin Saksa, Ranska, Venäjä, Viro, Unkari, Tsekki.
Sinunkauppojen raja elää
Sinuttelu on valunut myös mediaan, jossa puhekulttuuri on epämuodollistunut. Vielä joitakin vuosikymmeniä taaksepäin puhuttiin lähtökohtaisesti aina kirjakieltä ja teititeltiin. Nykyisin ihmisiä puhutellaan suoremmin.
– Monissa Ylenkin ohjelmissa, esimerkiksi Aamu-TV:ssä aikalailla kaikkia sinutellaan. Sen sijaan pääuutislähetyksissä teitittely elää edelleen, Lappalainen sanoo.
Sinuttelun ja teitittelyn raja elää jatkuvasti. Samaan aikaan, kun myös osa viranomaisista, kuten Verovirasto ja Kela, on alkanut virallisissa lomakkeissa sinutella asiakkaita ja Posti lähestyä tuttavallisilla moi-viesteillä, joissain yrityksissä on alettu erottua teitittelyllä.
Ajatellaan, että on hyvää asiakaspalvelua teititellä. Se on eurooppalaista. Näin ajattelevat myös monet nuoret.
– Tässä on jännä ristiriita ja jännite menossa. Minulla on tuntuma, että sinuttelu oltaisiin valmiita hyväksymään varsin laajasti.
Etäisyys voi olla myönteistä tai kielteistä
Ihmiset antavat erilaisia merkityksiä puhutteluille. Teitittelyyn liittyy tietty etäisyys, joka voi olla positiivista tai negatiivista.
– Osa painottaa teitittelyn kunnioitusta ja arvostusta. Sinuttelua voidaan silloin pitää jonain, joka tulee liian lähelle ja on liian intiimiä, Lappalainen sanoo.
Joku voi siis ajatella, että sinuttelu on tunkeilevaa.
Lappalaisen mukaan valtaosa suomalaisista kuitenkin ajattelee, että sinuttelu on epämuodollista, välitöntä, vaivatonta ja tasa-arvoista.
Mitä asiaa tutkinut professori ajattelee: pitäisikö presidenttiä sinutella vai teititellä? Lappalainen sanoo, ettei hänellä ole tarvetta lähteä murtamaan instituutiota. Julkisessa roolissa teitittely on luontevaa.
– Jos presidentti on institutionaalisessa tilanteessa uutislähetyksessä haastateltavana, teitittely ei ole vanhanaikasta tai jäykkää. Ajattelen, että se sopii jatkamaan tiettyä perinnettä.
Mikä on oma mielipiteesi? Vastaa jutussa oleviin kysymyksiin ja katso, mitä mieltä muut ovat. Voit keskustella aiheesta 14.2. kello 23 asti.