Toisin kuin Maassa, aurinkokuntamme laidalla Uranuksessa kevätpäiväntasaus saapuu 42 vuoden välein. Seuraavan kerran kevätpäiväntasaus on Uranuksessa vuonna 2050.
Uranus on Aurinkokuntamme kaukaisimpia planeettoja. Sitä on päästy tutkimaan läheltä vain kerran, kun Yhdysvaltojen avaruushallinnon Nasan Voyager 2 -luotain lensi Uranuksen ohi 1980-luvun loppupuolella.
Etäältä Uranusta pystytään tutkimaan muun muassa suurilla maanpäällisillä teleskoopeilla ja avaruusteleskoopeilla.
Avaruudessa Uranusta on kuvattu muun muassa vuoden 2023 joulukuussa, kun Nasan James Webb -avaruusteleskooppi julkaisi hyvin tarkkoja infrapunakuvia Uranuksen renkaista, kaasukehästä ja planeettaa kiertävistä pienistä kuista.
Jääkylmä kaasuplaneetta
Uranus on äärimmäisen kylmä kaasuplaneetta, joka koostuu pääasiassa vedystä ja heliumista. Jonkin verran planeetalla on myös vettä, ammoniakkia ja metaania nestemäisessä tai kaasumaisessa muodossa.
– Kaasuplaneetoissa ei ole pinnalla varsinaisia pinnanmuotoja, joita voitaisiin tutkia. Kiinnostavia ilmiöitä ovatkin kaasuplaneettojen magneettikentät ja kaasukehän koostumus, sanoo tiedottaja Anne Liljeström Tähtitieteellinen yhdistys Ursasta.
Uranuksen vuorokausi kestää 17 tuntia ja 14 minuuttia. Siinä ajassa Uranus pyörähtää täyden kierroksen oman akselinsa ympäri. Kierros Auringon ympäri kestää noin 84 vuotta.
Uranus on ainoa aurinkokunnan planeetta, joka on Auringosta katsoen lähes vaakasuorassa kallellaan. Tämä tarkoittaa, että Uranuksen pohjoisnapa tai ”päälaki” osoittaa esimerkiksi pohjoisen kesäpäivänseisauksen aikaan melkein suoraan kohti Aurinkoa.
– Talvipäivänseisauksen aikaan pohjoinen puolisko tai napa osoittaa poispäin Auringosta. Tällöin se vastakkainen puolisko osoittaa kohti Aurinkoa, ja silloin ”jalkopää” osoittaa hieman planeettakunnan tasosta ylöspäin. Näin onkin oltava, jotta eri pallonpuoliskoilla voisi välillä olla kesä ja välillä talvi, Liljeström sanoo.
Uranuksen kallistuskulma on hyvin suuri, 82 astetta. Tämän yli vaakatason menevän reippaan kallistuman takia Uranus pyörii akselinsa ympäri päinvastaiseen suuntaan kuin Maa ja suurin osa muista planeetoista. Ainoastaan Venuksella on sama pyörimissuunta kuin Uranuksella.
– Maapallon pyörähdysakseli on kallistunut noin 23,5 astetta. Tämän seurauksena meillä on vuodenajat. Pyörähdysakselin voimakkaan kallistumisen johdosta myös Uranuksella on vuodenajat ja hyvin voimakkaat sellaiset, selventää Liljeström.
Kallistumisen syy tuntematon
Syytä Uranuksen voimakkaaseen kallistumiseen ei tiedetä.
Liljeströmin mukaan suuren planeetan voimakkaaseen heilahtamiseen tarvitaan jokin hyvin dramaattinen tapahtuma, esimerkiksi toisen planeetan törmäys.
– Törmäykset olivat hyvin yleisiä nuoressa aurinkokunnassa. Esimerkiksi meidän suuri ja hieno Kuumme on olemassa, koska maapalloon törmäsi nuori planeetta, joka roiskautti kivisulaa Maan kiertoradalle. Siitä kivisulasta kehittyi Kuu.
Timantteja Uranuksesta
Avaruustutkimuksesta on tullut sivutuotteena monta hyödyllistä tieteellistä ja käytännöllistä teknologiasovellusta. Välttämättä näitä hyötyjä ei ole osattu aavistaa siinä vaiheessa, kun tutkimusta on ryhdytty tekemään.
– Kiitos Hubble-avaruusteleskoopin, meillä on nyt kännyköissä erittäin tehokkaat digitaaliset kamerat. Radioastronomian avulla voidaan löytää syöpäkasvaimet ja esimerkiksi langaton lähiverkkotekniikka eli WLAN pohjaa radiotähtitieteeseen, luettelee Liljeström.
Kaukaisen planeetan perustutkimuksen hyötyjä on vaikea ennakoida. Liljeströmin mukaan Uranuksen tutkimusta voi motivoida esimerkiksi materiaalien tutkimus.
– Uranuksen sisällä on niin kova paine, että vesi, ammoniakki ja metaani voivat muuttua siellä mahdollisesti eksoottisiin muotoihin. On jopa esitetty, että Uranuksen sisällä saattaa sataa timantteja kuin rakeita.
Uusi luotain Uranukseen?
Nasa pohtii parhaillaan tulevan vuosikymmenen suunnitelmassaan, mitä isoja luotaimia se lähettäisi seuraavaksi avaruuteen. Uranuksen suunta on yksi vaihtoehdoista.
– Luotain Uranukseen on ikään kuin hyvillä sijoilla Nasan tutkimussuunnitelmissa. Näyttää ihan mahdolliselta, että sinne saataisiin lähetettyä luotain tutkimaan planeettaa tarkemmin.
Luotaimen lähettäminen kauas aurinkokunnan laidalle on kallista ja hidasta. Ensin Nasan on tehtävä päätös kohteesta, sen jälkeen luotain pitää vielä rakentaa.
– Lisäksi luotain täytyy lähettää hyvin kauas Uranukseen, eli tutkimustuloksia ei tule seuraavan kymmenen vuoden sisällä. Siinä tulee menemään pidempään, sanoo Liljeström.
Lähteet: