Suomen tähtiuimari Matti Mattsson ilmoittautui välittömästi 200 metrin rintauinnin kultataistoon tykittämällä Dohan pitkän radan MM-kisoissa koko alkuerien nopeimman ajan 2.09,15.
Mattsson oli ylivoimainen, sillä eroa toiseksi tulleeseen Bulgarian Lyubomir Epiropoviin oli lähes puolitoista sekuntia.
Toisessa alkuerässä uinut suomalainen alitti samalla ensi kesän Pariisin olympiakisojen A-rajan (2.09,68). Porilainen pääsee siis varmuudella puolustamaan kolmen vuoden takaisten olympialaisten pronssitilaansa.
Yle Urheilun uintiasiantuntija Ville Kallinen oli vaikuttunut Mattssonin uintivedosta. Hän ei muista nähneensä keltään suomalaisuimarilta vastaavaa suoritusta pitkän radan MM-uintien alkuerävaiheessa.
Kallinen antaa kovan vertauksen Suomen kaikkien aikojen parhaimpaan uimariin, Jani Sieviseen.
– Tässä on sellaista 1990-luvun tunnelmaa. Viimeksi varmaan Sievinen on ollut noin ylivoimainen jossain alkuerässä. Hanna-Maria Seppälä oli myös yhtä vakuuttava, kun hän eteni vuonna 2003 Barcelonan MM-kisoissa välieristä finaaliin ja voitti sitten mestaruuden.
– Onhan tämä poikkeuksellinen ja historiallinen juttu, Kallinen sanoo.
Kovia nimiä mukana
Huippukuntoiselle Mattssonille on ollut ominaista, että hän parantaa kisoissa pala palalta. Kallisen mielestä suomalaisen uinti on paljon paremman näköistä kuin esimerkiksi viime vuonna.
– Valmentaja Eetu Karvonen vahvisti, että Matti on kunnossa. Omatkin odotukset nousivat merkittävästi tämän alkueräsuorituksen jälkeen, Kallinen kertoo.
Edellinen suomalainen pitkän radan MM-voittaja on Seppälä lähes 21 vuoden takaa. Suomalaisista pitkän radan MM-kultaan ovat yltäneet lisäksi ainoastaan Sievinen ja Antti Kasvio Roomassa 1994.
Taisteleeko Mattsson siis uransa ensimmäisestä arvokisavoitostaan?
– Jos taso ei räjähdä ihan käsiin ja uimarit olisivat tulleet vain ykkösvaihteella, voi sanoa, että hän on yksi voittajasuosikeista alkueräsuorituksen perusteella.
Kolminkertainen arvokisamitalisti hakee vielä uransa ensimmäistä arvokisavoittoaan. Vaikka kisoista puuttuvat viime vuosien ME-miehet, Kiinan Qin Haiyang sekä Australian Zac Stubblety-Cook ja Ranskan supertähti Leon Marchard, Qatarin 200 metrin rintauinnissa on kuitenkin useita kovia tekijöitä.
Mukana ovat muun muassa olympiahopeamitalisti Arno Kamminga (NED), Yhdysvaltain Nic Fink sekä Ruotsin Erik Persson.
– Vaikka maailmanennätysmies ei ole viivalla, kukaan ei tule 2–3 vuoden päästä kyselemään, ketä oli viivalla. Jos Mattsson voittaa mestaruuden, hän on aina mestari, riippumatta siitä, ketä oli viivalla.
Qatarin MM-kisojen ajankohta on uinnille hieman erikoiseen ajankohtaan jo alkuvuodesta, joskin vuonna 2007 Michael Phelpsin tähdittämät Melbournen pitkän radan MM-uinnit pidettiin maaliskuussa.
Nykyiset kilpauimarit eivät ole kuitenkaan tottuneet uimaan arvokisoja jo näin aikaisin, joten kunnonajoitus on iso kysymysmerkki. Mattssonin osalta tässä on kuitenkin onnistuttu mainiosti.
– Matti jätti syksyllä jälleen kerran lyhyen radan kisoja väliin ja oli vain SM-kisoissa. Matilla on ollut fokus selkeästi pitkän radan kaudessa. Kun tekee priorisointia ja terveydentila on hyvä, kuntoa on helpompi ajoittaa. En näe myöskään tätä kunnonajoitusta Pariisin olympialaisten kannalta ongelmana, sillä niihin on vielä puoli vuotta aikaa.
Pariisi paha rasti monelle
Qatarin MM-kisat ovat monelle suomalaisuimarille tärkeä paikka antaa näyttöjä Pariisin olympialaisiin. Mattsson on toistaiseksi ainoa suomalainen, joka on pystynyt rikkomaan kisojen tulosrajan.
Suomen kilpauintijoukkue Pariisissa uhkaakin jäädä pieneksi. Kolmen vuoden takaisissa viiden renkaan kisoissa Suomella oli viisi edustajaa: Mattsson, Ari-Pekka Liukkonen, Ida Hulkko, Mimosa Jallow sekä Fanny Teijonsalo.
Heistä Jallow on lopettanut ja kolme vuotta sitten pitkän radan Euroopan mestaruuden 50 metrin vapaauinnissa voittanut Liukkonen on puolestaan kuin varjo entisestään.
Suomalaisen uinnin tämän hetken selvä haaste on tuottaa nuoria uusia uimareita konkareiden tilalle. Uinnin olympiajoukkueen kohdalla katse kääntyykin Tomas Kosken, Laura Lahtisen, Louna Kasvion sekä Kalle Mäkisen kaltaisiin nuoriin suomalaismenijöihin.
– Aikuisissa on hankalampaa. Ida Hulkko on tosi kaukana olympiarajasta, Fanny Teijonsalolla on tekemistä rajan suhteen ja Veera Kivirinnalla ei ole sivulajissaan 100 metrin rintauinnissa realistista olympianäkymää.
– Pientä toivonkipinää on, mutta se vaatii nuorilta todella loistavia onnistumisia.