Parkanon kaupunki on tehnyt päätöksen salata markkinointimateriaalinsa.
Salaamispäätös selviää 12. helmikuuta päivätystä viranhaltijapäätöksestä. Sen mukaan Ylä-Satakunta-lehti oli tehnyt tietopyynnön, jolla pyydettiin kaupunginhallituksen päätöksen oheismateriaalina olleita asiakirjoja. Asiakirjoista toinen koski Parkanon viime vuoden markkinointitoimenpiteitä ja toinen tämän vuoden markkinointisuunnitelmaa.
Parkanon hallinto- ja talousjohtaja Aleksi Saukkoriipi teki päätöksen, ettei asiakirjoja luovuteta.
Miksi materiaali on salattu, hallinto- ja talousjohtaja Aleksi Saukkoriipi?
– Markkinointisuunnitelma ja markkinointitoimenpiteet on salattu. Ne ovat kaupungin ideoimia ja suunnittelemia markkinointikeinoja, emmekä halua saada niitä tietoon kilpaileville kunnille.
Millä perusteilla katsotte, että markkinointimateriaali on julkisuuslain mukaan salaista?
– Markkinointitoimenpiteiden suunnitteluun on käytetty kaupungin työntekijöiden työaikaa. Emme halua, että näillä resursseilla suunniteltu materiaali valuu muiden käyttöön.
Pystytkö erottelemaan, mikä materiaalissa täyttää liikesalaisuuden kriteerit?
– Suunnitellut hinnat ja budjetoidut summat hankinnoille. Myös markkinoinnin keinot.
Tarkoittaako tämä sitä, että kuntarajojen kylttien mainoslauseetkin ovat peitossa?
– Ei. Kyse on markkinointitoimenpiteistä: missä markkinoidaan, missä välineissä ja minkälaisilla budjeteilla. Kyse on myös keinoista, joilla lähestytään turisteja ja yrittäjiä.
Professori kummastelee
Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen oudoksuu ratkaisua. Se ei ole hänen mukaansa kuitenkaan poikkeuksellinen.
– Kunnilla on erilaisia kikkoja, joilla houkutella yrityksiä ja asukkaita. Julkisuuslaki ei tällaista Parkanon käyttämää perustetta tunnista. Kuntien välinen kilpailutilanne ei lain mukaan muodosta salassapitoperustetta.
Voutilainen näkee Parkanon ratkaisussa muutenkin erikoisia piirteitä.
– Se on erikoinen, jos tilanne on se että ei pystytä antamaan selkeätä perustetta sille, miksi tieto jätetään antamatta. Laista pitäisi löytyä yksiselitteinen kohta, mihin vedotaan.
Parkano ei ole ensimmäistä kertaa tällaisessa tilanteessa. Hämeenlinnan hallinto-oikeus hyväksyi marraskuussa valituksen, joka koski Parkanon kaupungin sivistysjohtajan hylkäämää tietopyyntöä. Paikallinen Ylä-Satakunta oli pyytänyt kopiota kirjeestä, jonka Opetusalan ammattijärjestön (OAJ) Parkanon paikallisyhdistys oli lähettänyt Parkanon sivistyslautakunnalle.
Yhteinen ongelma
Voutilainen näkee nykyisessä julkisuuslaissa ongelmia. Hänestä laki on tällaisenaan epätäsmällinen. Siitä seuraa ongelmia niin poliisille, syyttäjälle kuin tuomioistuimille.
– Tästä syystä heiltä löytyy paljon ymmärrystä kaikenlaisille virityksille, mitä julkisuuslain ympärillä on tehty.
Voutilainen sanoo, että kovemmat sanktiot ovat hyvin harvinaisia.
– Yhden kerran viranhaltija tuomittiin virkavelvollisuuden rikkomisesta, kun hän ei toimittanut julkista asiakirjaa.
Hän toivoo, että lakiin ja sen tulkintaan saadaan täsmennyksiä.
– Julkisuuslaista on tullut hallinnollinen taakka ylimmille laillisuusvalvojille. Asioihin reagointi on lähinnä hallinnollista ohjaamista.
Kysymys on Voutilaisen mukaan pohjimmiltaan järjestelmän uskottavuudesta. Laki kaipaisi muutoksia.