Vieraskielisistä elokuvista tuli valtavirtaa tämän vuoden Oscareissa.
Parhaan elokuvan kategoriassa on ehdolla peräti kolme kokonaan tai osin ei-englanninkielistä elokuvaa: ranskan-, englannin- ja saksankielinen Putoamisen anatomia, saksaksi puhuttu The Zone of Interest ja osin koreankielinen Past Lives.
Määrä on ennätyksellinen. Aiempina vuosina kategoriaan on mahtunut korkeintaan yksi ei-englanninkielinen elokuva, yleensä ei sitäkään.
Oscar-gaala on muuttunut viime vuosina rajusti. Edellä mainittujen lisäksi Oscareissa on viime vuosina noteerattu kansainvälisiä elokuvia kuten korealainen Parasite, meksikolais-yhdysvaltalainen Roma ja japanilainen Drive My Car.
Laatuelokuvan ystävät voivat iloita, mutta tuntuu, että jotain Oscarien taiasta on hukattu.
Oscareissa palkitaan nyt liian hyviä elokuvia.
Hollywoodin näköinen juhla
Oscarit perustettiin 1920-luvulla tuomaan prestiisiä Hollywoodin tekijöille. Kyseessä on Yhdysvaltain pitkäikäisin ja arvokkain elokuva-alan juhla. Se, että yksi palkintokategorioista on nimeltään ”paras kansainvälinen elokuva”, kertoo, että muut kategoriat on tarkoitettu lähtökohtaisesti yhdysvaltalaisille elokuville.
Kun minä olin nuori, aamuyöstä Suomen aikaa Los Angelesissa palkittiin yleisöystävällisiä englanninkielisiä viihde-elokuvia kuten Forrest Gump (1994), Titanic (1997) ja Gladiaattori (2000).
Elokuvat eivät aina olleet snobikriitikoiden mieleen – katson teitä, Chicago (2002) ja Crash (2005) – mutta se oli osa Oscarien vetovoimaa. Oli hauskaa nauraa amerikkalaisten maulle.
Oscar-gaala oli tismalleen Hollywoodin näköinen juhla: valkoinen, etuoikeutettu ja sokea muulle maailmalle.
Se oli juhlan tenho ja synti. #OscarsSoWhite-liike nousi reaktiona sille, että raha valui Hollywoodissa valkoisille miespuolisille tekijöille, eivätkä isot viihde-elokuvat edustaneet kattavasti väestön ihonvärejä.
Oscareista päättävä Yhdysvaltain elokuva-akatemia reagoi kritiikkiin monimuotoistamalla jäsenkuntaansa. Akatemiaan kutsuttiin tuhansia uusia jäseniä, joista iso osa tuli Yhdysvaltojen ulkopuolelta.
Ryhtiliike on nyt johtanut siihen, että parhaan elokuvan kategorian mustina hevosina nähdään kaksi Cannesissa palkittua eurooppalaista arthouse-elokuvaa: kylmä taidefilmi Zone of Interest sekä kaksi- ja puolituntinen oikeussalidraama Putoamisen anatomia.
Valinnat kielivät identiteettikriisistä. Onko Oscar-gaala yhdysvaltalaisen laatuelokuvan juhla vaiko eurooppalaisten ”laatufestivaalien” jatke?
Tällä hetkellä gaala on hämmentävä toimitus, jonka tuloksia on vaikea ennustaa, koska akatemian maku on mysteeri.
Varmaa reseptiä ei ole
Käsitys ”Oscar-elokuvasta” on muuttunut myös siksi, ettei sellaisia ole viime vuosina Hollywoodista juuri tullut. Kultatehdas on panostanut keskibudjetin alkuperäisideoiden sijaan varmoihin voittajiin: satoja miljoonia maksaviin supersankarielokuviin ja muihin jatko-osiin.
Perinteisiin Oscar-elokuviin panostavat nyt lähinnä suoratoistojätit, jotka hakevat niiltä prestiisiä omille brändeilleen. Netflixin kapellimestarielämäkerta Maestro tehtiin 80 miljoonan budjetilla, Martin Scorsese sai Applelta peräti 180 miljoonaa euroa Killers of the Flower Mooniin.
Maestrolla on seitsemän Oscar-ehdokkuutta, Killers of the Flower Moonilla kymmenen.
Varmaa reseptiä ei kuitenkaan nykymuotoisessa Oscar-gaalassa ole, ja siksi Netflixiltä puuttuu yhä parhaan elokuvan pysti. Ohi on aina kiilannut joku korealainen luokkasatiiri (Parasite) tai antikapitalistinen jenkki-indie (Nomadland).
Apple voitti kyseisen palkinnon vuoden 2021 Codalla. Hyvän mielen draama oli kitkeränsuloinen muistutus vuosista, jolloin Oscarit vielä tarkoittivat jotain.
Seuraa Oscar-gaalaa Ylellä:
Yle näyttää Oscar-gaalan suorana lähetyksenä Teemalla ja Areenassa maanantaiyönä 11.3. klo 0.30 alkaen.
Gaalaa on myös mahdollista seurata Ylen verkkosivuilla ja osallistua chat-keskusteluun. Suomeksi tekstitetty lähetys uusitaan maanantai-iltana klo 21.