Näin kansainvälisenä naistenpäivänä on hyvä muistella mitä naisten oikeuksien saralla on saavutettu. Samalla on syytä miettiä mitä vielä on tehtävänä.
Naisliikkeen sinnikkään työn tuloksena Suomen naiset vapautettiin isän ja miehen vallasta viime vuosituhannella. Saatiin äänioikeus ja taloudellinen vapaus.
Lopullinen naiset vapauttanut lainsäädännöllinen teko oli 30 vuotta sitten toteutettu avioliitossa tapahtuvan raiskauksen kriminalisointi. Naisella oli vihdoin valta määrätä itse omasta ruumiistaan, avioliitossakin.
Viime vuonna naisten itsemääräämisoikeus vahvistui entisestään. Suostumusperustainen seksuaalirikoslaki syntyi Suostumus 2018 -kansalaisaloitteen pohjalta ja uusi aborttilaki syntyi Oma Tahto 2020 -kansalaisaloitteen kautta.
Kumpikin uudistus koskee kaikkia, mutta edelleen enemmistö seksuaalirikosten uhreista sekä raskaana olevista on naisia.
Tasa-arvo ei ole vielä valmis. Suomessa työmarkkinat ovat jakautuneet selkeästi sukupuolen mukaan ja siitä seuraa, että naisen euro on edelleen 84 senttiä.
Presidentin kabinettiin - sekä Niinistön että Stubbin - on valittu pääosin ”parhaita poikia”, vaikka varmasti päteviä naisiakin on roppakaupalla tarjolla. Kabinettia ei ilmeisesti koske julkisen hallinnon tasa-arvotavoite, jonka mukaan sukupuolijakauma on prosentteina vähintään 40-60.
Mediassa esiintyvien asiantuntijoiden sukupuolijakaumasta on keskusteltu iän kaiken, silti asia ei tunnu kaikkien medioiden osalta muuttuvan.
Valtakunnan ykkösesseepaikalla Helsingin Sanomissa sunnuntaisin ovat kirjoittaneet pelkät miehet, vaikka naisillakin voisi olla paljon tärkeää sanottavaa.
Mediassa esiintyvien asiantuntijoiden sukupuolijakaumasta on keskusteltu iän kaiken, silti asia ei tunnu kaikkien medioiden osalta muuttuvan.
Ylipäätään naisten osuus Helsingin Sanomissa näyttäisi olevan ikuinen kolmannes, vaikka asiaan on yritetty laskurien avulla saada muutosta. Media väittää heijastavansa todellisuutta, mutta naisia on väestöstä puolet eikä suinkaan kolmannes. Joku siis mättää.
Kun sukupuoleen ei kiinnitetä huomiota, seurauksena on miesten yliedustus. Aina kun keskustellaan siitä miksi mieskirjallisuus on niin suosittua, rynnii paikalle joukko ihmisiä kertomaan kuinka he eivät ainakaan kiinnitä huomiota kirjailijan sukupuoleen vaan lukevat ensisijaisesti hyvää kirjallisuutta.
Kun väitetään, että valitaan vaan pätevimmät eikä ajatella sukupuolta, seuraa miesten yliedustus johtopaikoilla tai asiantuntijoina mediassa.
Eräs työpsykologian professori on tutkimuksissaan todennut, että kun aidosti painotetaan pätevyyttä naisten määrä johtajina lisääntyy väistämättä. Ongelma on siinä, että itseluottamus sekoitetaan pätevyyteen ja valinnat tehdään väärällä perusteella.
Ensiarvoisen tärkeää on tiedostaa, että itsekin on sisäistänyt yhteiskunnassa ja kulttuurissa jylläävän seksismin.
Miten tätä kulttuuria sitten voisi muuttaa? Jokainen meistä voi pyrkiä nostamaan esiin muita kuin niitä, jotka luontevimmin saavat aina huomiota.
Ensiarvoisen tärkeää on tiedostaa, että itsekin on sisäistänyt yhteiskunnassa ja kulttuurissa jylläävän seksismin. En ole itsekään sille immuuni.
Joskus huomaa, että omat ajatukset automaattisesti menevät väärille urille eikä esimerkiksi pysty ottamaan jonkun naisen osaamista vakavasti, koska naisellisena pidetyt ominaisuudet kuten vahva meikki jotenkin mystisesti vähentävät pätevyyttä.
Kun näitä tilanteita oppii tunnistamaan, pystyy ajatuskelan katkaisemaan, eikä anna sen vaikuttaa toimintaan.
Joku kysyi miten tasa-arvoa jaksaa edistää, kun se on niin raskasta työtä.
Historian ajatteleminen on joskus oiva keino. Voi iloita siitä miten paljon kovalla työllä on jo saatu aikaan.
Toinen hyvä keino on nauru. Täsmälääkkeenä esimerkiksi Virpi Salmen Misogyniapoliisi-palsta Eevassa.
Vertaistuki on kolmas erinomainen keino. Maailman painoa ei tarvitse kantaa harteillaan yksin. Jos ei aina jaksa toimia, voi katsella sivusta hetken. Kun taas joku muu ei jaksa, voi itse viedä asioita eteenpäin.
Ja kun nyt joku kuitenkin kysyy, koska se miestenpäivä sitten on. Se on 19. marraskuuta.
Saara Särmä
Kirjoittaja on feministi, joka ei lakkaa laskemasta miesten nimiä ja pärstiä mediassa, vaikka sitä pidettäisiin naurettavana keinona tasa-arvon edistämiseksi. Muitakin tasa-arvotekoja hän ehtii kyllä tehdä.