Nokian Siurossa toimivalla Näsivieheen toukkakasvattamolla on juuri nyt vuoden kiireisin aika. Moni suuntaa pilkille tänä kevään lyhyehkönä jaksona, kun jäät ovat vielä monin paikoin paksuja, mutta pinnan päällä voi kylpeä auringossa.
– Se on aika ruljanssi, että kärpäsen ja surviaisen toukat saadaan kauppoihin tuoreena, sanoo Näsivieheen Petri Koskinen.
Kärpäsen toukat kasvatetaan Näsivieheellä kalan lihassa, tähän yrityksellä kuluu kalaa tuhansia kiloja talvessa. Onnistunut viljely vaatii hyvän kärpäsemokannan, joiden munista toukat kehittyvät, kertoo Koskinen. Surviaisen toukat yritys nostaa Pirkanmaan lähijärvistä.
Moni pilkkijä pujottaa koukkuunsa edelleen elävän toukkasyötin.
– Toukat ovat vain yksinkertaisesti niin tehokkaita, sanoo Jari Tuiskunen, erityisesti Erä-lehden sivuilta tuttu ja biologin koulutuksen saanut kalastustoimittaja.
Kärsiikö toukka?
Vuoden 2024 alusta voimaan tullut uusi kalastuslaki velvoittaa kalastajaa lopettamaan saaliiksi otettavan tai syöttinä käytettävän kalan mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti.
Kovempia sanktioita lain rikkojille penännyt kirjoittaja ihmetteli Aamulehden yleisönosastolla maaliskuussa myös, missä on onkimatojen, kärpästoukkien ja surviaisten oikeus elämään? Oli kirjoittaja vakavissaan tai ei, kysymys on vaikea.
Pilkkitoukkien hyvinvointia koskevaa eettistä pohdintaa ei ole tullut toukkien kasvattajalle vastaan aiemmin.
– Iät ja ajat on matoa pistetty koukulla. En tiedä sitten, missä kohtaa tulee sellainen raja, ettei matoakaan tahdota laittaa koukkuun, kun käy sääliksi, sanoo Koskinen.
Kärsivätkö kasvattamanne koukkuun pujotettavat toukat, Petri Koskinen?
– En osaa tuollaiseen asiaan vastata yhtään mitään.
Ei osaa moni muukaan. Edes Ylen tavoittama tohtorin oppiarvon suorittanut hyönteisiin erikoistunut tutkija ei osaa suoralta kädeltä vastata kysymykseen. Hän lupaa etsiä kollegoiltaan tietoa, onko asiaa juuri kärpästen toukkien osalta tutkittu.
Jari Tuiskunen ei ole huolestunut toukkien tai onkimatojen hyvinvoinnista, vaikka myöntääkin joskus sen käyneen mielessä, että tunteeko toukka kipua.
Toukkien hyvään säilymiseen sen sijaan löytyy faktaa.
Toukat tulisi säilyttää pimeässä ja kylmässä, lähes nollassa asteessa. Esimerkiksi jääkaappilämpötila, yleensä 5–8 lämpöastetta, on liikaa toukille. Optimaalisissa olosuhteissa säilytettynä toukat pysyvät tuoreina kolmekin kuukautta, kertoo Koskinen.
– Auton ikkunalle lämpimään ja valoisaan unohtuneet toukat alkavat koteloitua muutamassa päivässä. Pakkasta saaneet toukat taas menevät mustaksi ja muuttuvat pehmeiksi.
Huonoksi menneen toukan rakenne on pilkkijälle vaikea ja syöttiteho vähenee.
Ei aidon voittanutta
Tuiskunen pitää pilkillä varuilta mukana myös keinotoukkia. Hän käyttäisi niitä niiden säilyvyyden ja kestävyyden vuoksi ensisijaisesti, mikäli niillä saisi yhtä hyvin kalaa kuin aidoilla toukilla.
Aitoa toukkaa käytetään ja tarvitaan Tuiskusen mukaan silloin, kun kala on huonolla syönnillä. Leivänpalaa hän käyttäisi vain, jos tavoitteena olisi saada särkikaloja. Perinteinen kalan silmä toimii syöttinä myös, joskus jopa toukkaa paremmin, sanoo Tuiskunen.
Petri Koskinen kertoo, että Näsivieheen ylivoimaisesti myydyin tuote on juuri punaiseksi elintarvikevärillä värjätty kärpäsen toukka. Nykyään toukkia saa myös monissa muissa väreissä. Luonnolliselta väriltään toukka on vaalea.
Keinotoukkia on ollut markkinoilla pitkään, mutta niistä ei ole luonnontuotteen syrjäyttäjäksi, arvelee Petri Koskinen. Salaisuus voi piillä liikkeessä, jota koukkuun pistetty toukka pitää tai tuoksussa.
Väri tuskin on syynä, sillä tekotoukkia on samoissa väreissä kuin eläviäkin.
Syönnillä ei tarvita syöttiä
Lähdemme kauniina valkenevana maaliskuun aamuna narraamaan Jari Tuiskusen kanssa ahventa Tampereen Näsijärvelle. Kalastustoimittajan ensimmäinen viehevalinta on niin sanottu tapsipilkki: pystypilkki, jonka alapuolelle on kiinnitetty mormuska eli pieneen värilliseen painoon kiinnitetty koukku.
Koukussa on punainen kärpäsen toukka.
Tuiskunen tuntee paikan, ja kairaa varmaotteisesti reiän muutaman kymmenen metrin päähän rannasta. Pilkki sujahtaa avantoon. Kaikuluotaimen näyttö paljastaa, että kalaa on jään alla. Ne ovat vain nyt aralla ottituulella.
Tuiskunen tekee uuden reiän vain parin minuutin pilkkimisen jälkeen. Sama toistuu, luotain näyttää kaloja pinnan alla ja kalat seuraavat pilkkiä, mutta eivät tartu koukkuun.
Pian kalastustoimittaja tekee päätelmän olosuhteesta, hän vaihtaa pilkkiä. Tuiskunen uittaa herkällä morri- eli mormuskavavalla pientä kullanväristä mormuskaa punainen kärpäsen toukka koukussaan. Mormuska ehtii uida alle 30 sekuntia, kun jääkannen päälle nousee jo pieni ahven. Tuiskunen irrottaa sen hellästi koukusta ja päästää takaisin järveen.
Jari Tuiskunen kertoo, että kalaa voi pilkkiä myös ilman syöttiä. Tasapainopilkit ja pystypilkeissä käytettävät värikoukut toimivat sellaisenaan, ilman syöttiä.
– Moni onkii paljaalla koukulla ja saa hyvänä päivänä valtavia saaliita.