Haminan kiistelty akkumateriaalitehdas sai ympäristöluvan helmikuussa.
Tehtaan käsittelemät jätevedet on tarkoitus laskea Suomenlahteen Haminan edustalle merivedellä laimennettuina.
Viime vuonna Etelä-Suomen aluehallintovirasto myönsi Harjavaltaan tulevalle teollisuusyritys Basfin akkumateriaalitehtaalle ympäristöluvan oikeuskäsittelyn jälkeen. Avin mukaan ympäristölupa myönnettiin, koska Basf oli muuttanut hakemustaan niin, että sulfaattipäästöt pienenevät merkittävästi aiemmasta.
Basf kertoi rakennuttavansa kiteytyslaitoksen, jonka avulla sulfaatti saadaan suurimmaksi osaksi talteen tehtaan prosessivesistä.
Kysyimme, miksi Haminassa akkumateriaalitehdas saa päästää sulfaattipitoista jätevettä vesistöön mutta Harjavallassa ei. Kysymyksiin vastasi Itämeri-paneelin puheenjohtaja, erikoistutkija Seppo Knuuttila Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).
1. Miten Haminan ja Harjavallan akkumateriaalitehtaiden päästöt eroavat toisistaan?
– Harjavallassa tehtaan päästö menee makeaan veteen eli Kokemäenjokeen ja Haminassa taas suolaiseen meriveteen. Merivedessä sulfaatteja on luonnostaan varsin paljon, toisin kuin makeassa vedessä. Makean veden eliöstö on herkempi sulfaattipitoisuuden nousulle.
2. Miksi Harjavallassa tehtaalta vaaditaan sulfaatin talteenottoa mutta Haminassa ei?
– Makean ja suolaisen veden eron lisäksi erona on vesimäärä. Sulfaatti laimenee merialueella paremmin kuin jokivesistössä. Harjavallassa Basfin tehdas sijoittuu alueelle, jossa on jo ennestään teollisuutta, joka kuormittaa vesistöä sulfaatilla. Lisäksi siellä on myös esimerkiksi suojeltuja vuollejokisimpukoita ja vaellussiian lisääntymisalueita.
3. Miksi sulfaatti on vesistössä ongelma?
– Sulfaatti, joka on yksi meriveden suolaisuuden muodostavista ioneista, voi aiheuttaa kemiallista kerrostumista. Niin tapahtui esimerkiksi Talvivaaran kaivoksen päästöjen seurauksena kaivoksen lähijärvissä. Silloin vesimassa ei pysty sekoittumaan ja suolaiseen, lähellä pohjaa olevaan veteen voi syntyä happikatoa. Happikato aiheuttaa muun muassa pohjaeläinten kuolemista ja kalojen pakenemista alueelta. Hapen loppuessa vesistöä rehevöittävää fosforia alkaa vapautua.
– Haminassa kansalaisaktivistit ovat olleet huolissaan siitä, että sulfaattipäästö aiheuttaa kemiallista kerrostumista. Ilmiö kuuluu Itämeren ominaispiirteisiin syvillä alueilla, mutta matalissa rannikkovesissä sitä ei esiinny. Sulfaattipäästö voisi teoriassa aiheuttaa sen. Tutkimustietoa asiasta ei vielä ole. Tehtaan ympäristöluvassa asiaa on arvioitu mallintamisen avulla, joka on paras työkalu, mitä meillä nyt on käytössä.
4. Mitä muualta Suomesta on opittu?
– Merivedessä sulfaattia on luontaisesti melko paljon. Se on ehkä syy, miksi Suomessa on ajateltu, ettei sulfaatti mereen johdettuna aiheuta kovin vakavaa ympäristöhaittaa.
– Metsäteollisuus on meillä suuri sulfaattikuormittaja. Esimerkiksi äskettäin Metsä Fibren Äänekosken sellutehtaalle ei asetettu sulfaatille lainkaan raja-arvoja. Merialueella ainoastaan Metsä Fibren Kemin uuden sellutehtaan ympäristöluvassa sulfaatin päästöjä on rajoitettu. Siinä raja on 40 000 tonnia, kun Haminassa se on 100 000 tonnia. Päästöt ovat jossain määrin verrannollisia, koska Haminan edustalla merivesi on noin tuplasti suolaisempaa kuin Kemissä.
5. Rehevöityykö meri nyt Haminassa?
– Sulfaattipäästöihin liittyy epävarmuuksia siitä, toteutuvatko pelätyt haitat. Käsiteltyjen jätevesien mukana mereen tulee kuitenkin vuositasolla noin 20 tonnia ammoniumtyppeä. Se on täysin varmasti merta rehevöittävä päästö. Haminan seudulla on pystytty vähentämään typpikuormaa ja saavutettu viime aikoina vesiensuojelussa merkittäviä tuloksia. Nyt tehtaan typpipäästö mitätöi siitä osan ja on askel huonompaan suuntaan.