Haminan akkumateriaalitehtaan ympäristölupa on nostattanut myrskyn sosiaalisessa mediassa.
Vapaaehtoistyöhön perustuva järjestö Puhtaan meren puolesta ry on tehnyt adressin, joka vastustaa Haminan akkumateriaalitehtaan saamaa ympäristölupaa.
Se vaatii, että Haminan akkumateriaalitehdas ottaisi talteen natriumsulfaatin ja hyödyntäisi sitä esimerkiksi lannoitteena sen sijaan, että natriumsulfaattia laskettaisiin rannikkovesiin.
Adressin on allekirjoittanut yli 40 000 ihmistä.
Myös useat somevaikuttajat ovat jakaneet adressia sosiaalisen median kanavillaan. Adressissa kerrotaan, että Haminan akkutehdas on saanut luvan laskea päivittäin mereen sulfaattia, jonka pitoisuus on 62 grammaa litrassa.
Itämeren vesi on huomattavasti vähäsuolaisempaa kuin valtamerten vesi. Tämän vuoksi Itämeren vettä kutsutaan murtovedeksi.
Tarkastimme järjestön väitteet asiantuntijoilla. Väitteisiin ottaa kantaa Suomen ympäristökeskus, jonka vastauksen ovat koostaneet erikoistutkijat Matti Leppänen, Heikki Mykrä, Seppo Knuuttila ja Petri Ekholm.
Lisäksi väitteisiin vastaa professori Juha Karjalainen Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitokselta. Hän on tutkinut sulfaattipitoisuuksien haitallisia vaikutuksia vesieliöille.
Väite 1: Mereen laskettavan sulfaatin pitoisuus on erittäin myrkyllistä Itämeren kaloille ja pohjaeläimille.
Syke: Ympäristöluvan mukaan mereen päätyvässä purkuvedessä sulfaatin pitoisuus on puolet siitä, mitä se on alun perin prosessijätevedessä.
Purkuvesi laimenee, koska se sekoitetaan meriveteen 1:1-suhteessa. Laimeneminen meressä ratkaisee.
Luvassa esitettyjen mallilaskelmien mukaan laskennalliset sulfaattipitoisuudet ovat alueen luontaisen pitoisuusvaihtelun sisällä jo 50 metrin etäisyydellä purkupisteestä. Meriympäristössä tehtyjä toksisuustestituloksia ei ole toistaiseksi olemassa.
Juha Karjalainen: Tämä on osin totta. Sulfaatin pitoisuus 62 g/l on haitallista kaloille ja muille vesieliöille myös murtovedessä. Lupapäätös kuitenkin periaatteessa edellyttää jätevesien tehokasta laimentamista mereen johdettaessa. Tätä on tarkasteltu lupahakemuksessa ja lupapäätöksessä hyvin laajasti.
Itse lupapäätöksessä ei kuitenkaan säädetä meressä olevaa sulfaattipitoisuutta, joten siihen sisältyy epävarmuuksia, vaikka sekoittumisen varmistava tekniikka on tietysti luvassa kuvattu ja hyväksytty. Merialueen tarkkailulla valvotaan sitä, pysyvätkö pitoisuudet mallinnetulla tasolla.
Väite 2: Sulfaattipäästö on kooltaan (noin 100 000 000 kg/vuosi) ja pitoisuudeltaan Suomen suurin.
Syke: Sulfaattipäästö vastaa noin kymmentä prosenttia Suomen koko vuotuisesta sulfaattikuormasta, ja yksittäisenä päästölähteenä se on suurin.
Juha Karjalainen: Lähellä tuota ollaan eli 96 400 000 kg/vuosi. En osaa sanoa sen suuruudesta verrattuna muihin pistekuormittajiin.
Väite 3: Herkimpiä sulfaattipitoisuuden nousulle ovat kalanpoikaset, mäti ja pohjaeläimet.
Syke: Tällaista meriympäristöä koskevaa toksisuusaineistoa ei ole julkaistu, joten näin ei voi väittää. Meriympäristössä tehtyjä toksisuustestituloksia ei siis ole toistaiseksi olemassa.
Juha Karjalainen: Meillä Jyväskylän yliopistossa ja Sykessä käynnissä olevassa pienehkössä tutkimuksessa leväsiira ja siian kehittyvät mätimunat olivat herkimmät testatuista eliöistä murtovedessä. Leväsiiraan ja siian alkioihin vaikuttavat pitoisuudet olivat jonkin verran yli 1,5 g/l.
Julkaistussa makean veden lajeja koskevassa tutkimuksessamme herkimpiä olivat Daphnia-vesikirppu ja limakotilo. Sisävesilajeja koskevassa tutkimuksessa kalat eivät olleet kovin herkkiä. Meidän vielä julkaisemattomassa murtovesitutkimuksessa lajeja on vähemmän.
Väite 4: Ympäristölupa käytännössä mitätöi ne rannikkoalueiden vesiensuojelutoimet, joita Itämeren tilan edistämiseksi on vuosien saatossa tehty.
Syke: Haminan akkumateriaalitehtaan vesistöpäästöt muodostuvat valtaosin natriumsulfaatista. Merivesi sisältää luontaisesti sekä natriumia että sulfaattia.
Vesiensuojelutoimin on rajoitettu voimakkaasti merta rehevöittävien typpi- ja fosforiravinteiden sekä toisaalta eliöstöön kertyvien pysyvien orgaanisten yhdisteiden ja raskasmetallien päästöjä.
Tehtaan ilmoitettu vuotuinen ammoniumtyppipäästö, noin 20 tonnia, on 100-prosenttisesti leville käyttökelpoista typpeä, eli siten rehevöittävää.
Suomenlahti merialueena on rehevöitynyt. Hyvän tilan saavuttaminen rehevöitymisen osalta edellyttää kuormituksen – sekä typen että fosforin – vähentämistä edelleen nykytasolta. Kaikki rehevöittävälisäkuorma merialueelle vie hyvän tilan tavoitetta kauemmas tulevaisuuteen.
Väite 5: Yritys saa sijoittaa yli 99,5 prosenttia akkumateriaalitehtaan jätteistä Itämereen.
Syke: Tehdas ilmoittaa, että se poistaa prosessijätevesien käsittelyssä nikkelin, koboltin ja mangaanin 99-prosenttisesti. Ammoniakin keskimääräinen poisto on 99,5 prosenttia.
Tehdas poistaa jätevesistä vain vähäiset määrät natriumia, sulfaattia ja alumiinia. Jos verrataan yhtiön ympäristölupahakemuksessa ilmoittamia loppusijoitukseen meneviä jätemääriä ja mereen johdettavia päästöjä, luku pitää paikkansa. Mereen johdettavista päästöistä 99,97 prosenttia muodostuu nimittäin natriumsulfaatista.
Korjattu artikkelia 29.2.2024 klo 17.42. Poistettu tieto, että natriumin ja sulfaatin päästöjä ei olisi aiemmin rajoitettu ympäristöluvissa. Esimerkiksi Metsä Fibre Oy:n Kemin biotuotetehtaan ympäristölupapäätöksessä vuodelta 2020 sulfaattipäästöä on rajoitettu.