Ylen tapettivaraston huutokauppa on herättänyt keskustelua: tämän takia tapetit pistettiin myyntiin

Sosiaalisessa mediassa on ihmetelty, miksei tapettikokoelmaa ole museoitu.

Yleisradion tapettivarastoa.
Yleisradion tapettivarastoa Kuva: Antti Hänninen / Yle
  • Jussi Mankkinen

Yleisradion tapettivarasto on parhaillaan myynnissä Huutokaupat.com-sivustolla. Kokoelmaan kuuluu muun muassa käsin maalattuja paperitapetteja sekä boordinauhoja. Kokonaisuus kattaa kahdeksan kolmen metrin korkuista hyllyä, jotka ovat täynnä tapettirullia. Tällä hetkellä korkein huuto on 4 000 euroa.

Sosiaalisessa mediassa on herännyt keskustelua muun muassa siitä, miksei kokoelma ole menossa esimerkiksi museoitavaksi.

Ylen Tuotantopalveluiden päällikön Ville Venellin mukaan kyseessä on vuosien mittaan karttunut arkinen käsivarasto.

– Kyse on pääasiassa käyttötapetista, jolla ei meidän arviomme mukaan ole kulttuurihistoriallista arvoa. Tapettikokoelma on toiminut mediatuotannon apuvälineistönä.

Tapettikokoelmaa ei ole tarjottu museoille. Venellin mukaan kokoelma voi kiinnostaa keräilijöitä, jonka takia se on myös pistetty myyntiin. Kyse on myös Yleisradion toimintatavoista ja velvoitteista.

– Ylen pitää luopua omistamistaan asioista avoimesti, jolloin kenellä tahansa on mahdollisuus hankkia tavara itselleen. Olemme verorahotteinen yhtiö, joten rahan pitää palautua takaisin Ylen käyttöön.

Aika ajoi ohitse

Yleisradio on parhaillaan purkamassa studiotalon itäpäätyä, jossa tapettivarastokin on muun rekvisiitan tavoin sijainnut. Säilytystilaa ei siis ole jatkossa yhtä paljon kuin aiemmin.

– Purkamisen jälkeen Ylellä on edelleen merkittävä rekvisiittavarasto, mutta kooltaan pienempi, Ville Venell kertoo.

Yleisradio ei tee enää talon sisällä draamaa, vaan sitä ostetaan ulkopuolelta. Ville Venellin mukaan Ylen kokoelmista poistuu näin ollen muutakin tavaraa, jota ei enää voi tai tarvitse säilyttää.

– Tämä ei luonnollisestikaan koske esimerkiksi sotilas- ja armeijarekvisiittaa sisältävää kokoelmaa, jota ilman Suomessa ei voitaisi tehdä sotaelokuvaa.

Mediatuotannon näkökulmasta tapettikokoelman käyttötarve on toisenlainen.

– Jos halutaan tietynlainen lavastus, on mahdotonta säilyttää sellaista tapettivarastoa, josta saisi joka ikinen kerta täsmälleen käsikirjoituksen mukaisen, juuri sillä hetkellä tarvittavan ilmaisun. Tämän takia käytämme tarpeen vaatiessa suurkuvatulosteita tai muuta vastaavaa.

Ville Venellin mukaan Ylen tapettivarastoa ei ole käytetty tuotannoissa ainakaan kymmeneen vuoteen.