HIFK lähti tähän kauteen takamatkalta, sillä joukkue sai kuuden sarjapisteen rangaistuksen sen peluutettua Michaela Pejzlovaa viime kaudella ilman edustusoikeutta. HIFK nousi tästä huolimatta runkosarjassa toiseksi.
Joukkue kaatoi pudotuspeleissä ensin Kärpät suoraan 3–0, mutta hävisi HPK:lle ensimmäisen välieräottelun. Myös finaaleissa Kiekko-Espoo voitti joukkueiden ensimmäisen kohtaamisen.
– Tällä joukkueella tosi iso sydän, tosi kova luonne. Pystyimme jokaisen playoffs-sarjan sisällä kasvamaan ja kehittämään omaa peliämme, HIFK:n päävalmentaja Saara Niemi kehui odottaessaan mitalien jakoa.
Niemen mielestä tuore mestarijoukkue on hyvin rakennettu. Kokoonpanossa on nuoria pelaajia omalta pelaajapolulta, hyviä ulkomaalaispelaajia sekä kokeneita suomalaispelaajia.
Se toi tänäkin vuonna mestaruuden, vaikka neljännessä loppuottelussa Kiekko-Espoo haki etenkin viimeisessä erässä tarvittavaa voittoa, ja HIFK joutui puolustuskannalle. Pyörityksestä huolimatta espoolaiset eivät onnistuneet saamaan kiekkoa kotijoukkueen maaliin.
Yksi HIFK:n ratkaisevista pelaajista olikin maalivahti Miia Vainio, joka torjui neljännessä loppuottelussa 24 kertaa. Vainio sai torjuntavastuun välierissä, kun Kiia Lahtinen ei ollut pelikuntoinen, ja pelasi tämän jälkeen loput ottelut.
Toinen HIFK:n avainpelaajista tällä kaudella oli Julia Liikala, joka viimeisessä ottelussakin iski tehot 1+1. Liikalan mukaan kausi oli pitkä ja rankka, joten mestaruus tuntuu hyvältä.
– Pitkä tie kuljettu, välillä käyty alhaallakin, mutta aika hyvin noustiin ja kasattiin itsemme, Liikala sanoi ja kertoi onnistuneen mestaruusjoukkueen kaavan.
– Suurin juttu on se, että joukkue on yhdessä. Se ei auta, että on 20 hyvää yksilöä, jos he eivät löydä yhteistä säveltä. Kaiken pitää tulla sydämestä, että yhdessä mennään ja yhdessä voitetaan.
Samoilla linjoilla oli joukkueen kapteeni, suomalaisen naiskiekkoilun elävä legenda, Karoliina Rantamäki, 46. Rantamäellä on kymmenen arvokisamitalia ja Suomen mestaruuksia roppakaupalla, mutta silti tuorein maistui parhaimmalta.
– Tämä on kaikkein arvokkain. Tämä tuntuu niin hyvältä, että en enää muista niitä aikaisempia, hän naurahti.
Yli 30 vuotta sitten ensimmäiset SM-sarjaottelunsa pelannut Rantamäki muistutti, että viime vuonna HIFK oli ylivoimainen, mutta tällä kaudella tilanne oli toinen. Hänen mukaansa yhtenäisyys oli HIFK:n yksi salaisuus.
– Se on se joukkue. Että joukkue on kaikki kaikessa. Meillä on uskomattoman hyviä tyyppejä, hyvä joukkue, ja tietenkin taitoa ja voittamisen halua, hän luetteli ja vakuutti, ettei ura vielä tähän pääty.
– Kyllä ne luistimet vielä liikkuvat!
Saara Niemi myönsi, että sekä valmentajille että pelaajille sarjan katkaiseminen on vaikea paikka. Asiasta oli puhuttu monta kertaa, mutta siitä huolimatta menettämisen pelko hiipi viimeistään siinä vaiheessa, kun Kiekko-Espoo aloitti rynnistyksen.
– Vaikka sitä kuinka puhuu, että vaihto kerrallaan ja nautitaan, annetaan kaikkemme, mutta siinä on aina sellainen lisäekstrajännitys. Jouduimme olemaan tänään tosi paljon puolustuskannalla, mutta pystyimme kuitenkin tekemään tarvittavat maalit. Tällä joukkueella oli iso luonne, ja se näytti sen tänä keväänä.