Lähihoitaja Johanna Rahkolaa ottaa päähän.
Vientivetoisen palkkamallin tarvetta on perusteltu hoitajien ”mittavilla” palkankorotuksilla. Kun omaa palkkakuittia katsoo, siellä ei näy mitään kovin mittavaa.
– Petteri Orpo sanoi haastattelussa, että hänelle tulee hoitajista ensimmäisenä mieleen arvostus. Mutta sillä arvostuksella ei makseta ruokakaupassa eikä voi sanoa sähköyhtiölle, että minä maksan arvostuksella tämän laskun. Kauniita sanoja, mutta ei ne paljon helpota sitä arkea.
Hallitus haluaa jonkinlaisen palkankorotuskaton tuleviin työehtosopimuksiin, jottei pari vuotta sitten tapahtunut toistuisi. Hallitus toivoo, että työntekijät sorvaisivat uuden palkkamallin mieluummin keskenään.
Julkisella puolella työskentelevät hoitajat onnistuivat tuolloin saamaan tiukan väännön ja lakkojen jälkeen vientialoja suuremmat palkankorotukset ja tavoittelemansa viiden vuoden palkkaohjelman. Sote-alan palkkojen pitäisi olla keskimäärin viidenneksen suuremmat vuonna 2027.
Kaikki hoitajat eivät saa kaikkia korotuksia
Mitä näistä ”tuplakorotuksista” on jäänyt lopulta käteen?
Turun yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolla työskentelevä Rahkola vertaa palkkaansa ennen korotuksia ja nyt. Se on noussut kahdessa vuodessa alle 200 euroa, mikä tekee noin seitsemän prosenttia lisää.
– Olen saanut ne yleiskorotukset ja siitä ensimmäisestä järjestelyvarasta vajaa 60 euroa korotusta. Turun alueella ne korotukset menivät kotihoidon puolelle, missä oli vielä matalampi palkka ja huutava työvoimapula. Me täällä erikoissairaanhoidossa emme saaneet niin isoja korotuksia, Rahkola kertoo.
Varsinais-Suomen hyvinvointialueella on myös oma palkkaohjelma, mutta Rahkolan palkka oli juuri euron yli rajan, joten siitäkään ei tullut lisärahaa.
Peruspalkan päälle tulevat mahdolliset vuoro- ja henkilökohtaiset lisät sekä työkokemuslisät ja ylityökorvaukset. Korona-aikana Rahkola tienasi vielä ylimääräistä rahaa koronatestauksella. Hän kertoo, että teholla lähihoitajille on harvoin tarjolla hälytysvuoroja eli vuoronpaikkauksia. Niistä maksetaan ylimääräistä 120–160 euroa.
Hoitajat saavat niin kutsuttua ikälisää viiden ja kymmenen vuoden työuran jälkeen, mutta sen jälkeen pitkästä urasta ei palkita. Yli 20 vuotta hoitoalalla ollut Rahkola toteaa olevansa palkkakehityksensä huipulla.
Hintojen nousu on syönyt lisärahan
Johanna Rahkola on pettynyt lopputulokseen, koska korotus ei näy arjessa. Hän arvioi, että verojen jälkeen rahaa jää käteen noin sata euroa kuukaudessa aiempaa enemmän.
Hän asui vielä pari vuotta sitten perheensä kanssa sähkölämmitteisessä omakotitalossa Turun lähellä. Kovien asumis- ja työmatkakulujen takia hän muutti asumaan kerrostaloon lähemmäs työpaikkaa. Rahkola kertoo, että 70 kilometrin työmatka töihin alkoi tuntua kukkarossa, kun bensaan kului jo satanen viikossa. Omakotitalo meni onneksi kaupaksi ennen sähkökriisiä.
– Kasvavat kulut ovat syöneet sen korotuksen todella loisteliaasti. Olemme puolison kanssa molemmat samalla alalla ja meillä on kolme huollettavaa lasta kotona. Harrastuskulut, ruokakulut ja asumiskulut – kaikki nousee. Palkkakehitys ei pysy sen perässä.
Inflaatio eli kuluttajahinnat nousivat vuonna 2022 keskimäärin 7,1 prosenttia ja viime vuonna 6,2 prosenttia. Jos hoitajat eivät olisi saaneet suurempaa korotusta viime neuvottelukierroksella, palkkakuoppa olisi nykyistä syvempi.
Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa gynekologisella osastolla työskentelevä kätilö Merica Haikarainen on kohtuullisen tyytyväinen omiin korotuksiin. Parissa vuodessa on tullut lisää lähes 300 euroa. Hän arvioi, että palkka voi olla viidenneksen suurempi kolmen vuoden päästä, jos kaikki menee sovitusti.
– Jonkin verran vaikuttaa nyt tämä inflaatio ja muu hintojen nousu. Mutta varmasti on pärjännyt paremmin näiden korotusten ansiosta, vaikka ei aina tunnukaan siltä, että rahaa olisi lisää.
Yleiskorotusten lisäksi Haikarainen on saanut hieman rahaa myös paikallisista järjestelyeristä. Hän ei saa henkilökohtaista lisää eikä vielä työkokemuslisää, koska on ollut alalla alle viisi vuotta.
Haikarainen tekee paljon viikonloppuja ja pyhiä, joten iso osa palkasta koostuu vuorolisistä. Ylimääräisiä hälytysvuoroja hän ei oman jaksamisen takia juuri tee.
Haikarainen vaihtoi muutama vuosi sitten muotoilijan uralta kätilöksi. Hänen mielestään hoitoalan peruspalkka ei ole vieläkään linjassa hoitajien vastuiden kanssa.
– Tein hyvän taustatyön ennen kouluun hakemista, joten olen toki tiennyt sen palkkatason. Minulla on ollut ajatus, että toivottavasti tälle asialle tapahtuu jotain tässä vuosien varrella. Ja nimenomaan pian eikä myöhemmin.
Miten palkkakuopasta kivutaan jatkossa ylös?
Hallituksen suunnitelma vientialoihin sidotusta palkkakatosta tarkoittaisi käytännössä sitä, että naisvaltainen ala tuskin saisi enää tuntuvia palkankorotuksia.
Johanna Rahkola toteaa, että sitten hoitajat saisivat jatkossa aina vähemmän, kun palkkaerot jämähtäisivät nykytasolle.
Rahkola ja Merica Haikarainen ovat huolestuneita korotuskaton vaikutuksesta kovasta työvoimapulasta kärsivään hoitoalaan.
– Tuskin tämä sitä ainakaan helpottaa. Kyllä se huolestuttaa tosi paljon, että viedään kaikki toivo siihen, että palkkakuopasta päästää ylöspäin. Malliin pitäisi jättää jotain mahdollisuuksia sopia poikkeuksista niillä aloilla, joilla on työvoimapulaa tai tarvetta kehittää palkkausjärjestelmää, Haikarainen toteaa.
Alan työvoimapula tulee vielä pahenemaan lähivuosina, kun hoitajia siirtyy runsain joukoin eläkkeelle.
Kerran katkenneet neuvottelut vientivetoisesta palkkamallista saivat viime viikolla yllätyskäänteen, kun Tehyn ja OAJ:n puheenjohtajat pyydettiin houkuttelemaan SAK:n liitot takaisin neuvottelupöytään.
Hoitajat ja opettajat ovat vastustaneet korotuskattoa. SAK taas halusi neuvotella samalla myös muista hallituksen työmarkkinauudistuksista.
Tehy ja OAJ katsoivat kuitenkin, että yhdessä sovittu malli olisi lopulta parempi kuin hallituksen laissa määräämä. SAK jatkaa Suomen viennin ja tuonnin pysäyttäneitä lakkoja vielä neljännenkin viikon.
Keskustelun kommentointi on suljettu tavanomaista aiemmin moderoinnin ruuhkautumisen vuoksi.