Hyvinvointialueet ovat viime vuodesta alkaen kertoneet kovistakin säästötoimista, joilla ne pyrkivät saamaan vahvasti miinukselle painuneet talousarvionsa plussan puolelle.
Paineet ovat kovat, sillä ellei hyvinvointialue onnistu säästötavoitteessaan valtion asettamassa aikataulussa, se voi joutua valtiovarainministeriön arviointimenettelyyn. Menettely voi johtaa jopa alueliitoksiin.
Hyvinvointialueen on lain mukaan katettava viime ja tämän vuoden alijäämänsä vuoden 2026 loppuun mennessä, jotta se välttäisi arviointimenettelyn uhan.
Alueet ovat toivoneet valtiolta taloustoimilleen lisäaikaa vuoden tai kaksi.
Vaikeaa ja liki mahdotonta
Esimerkiksi Keski-Suomen hyvinvointialueen johtaja Jan Tollet sanoo, että ilman valtion toimia alueen on erittäin vaikea saada talouttaan tasapainoon vaaditussa ajassa. Keski-Suomessa hyvinvointialueen talous jäi viime vuonna noin 113 miljoonaa euroa alijäämäiseksi.
Etelä-Savon hyvinvointialue Eloisan tilinpäätös oli viime vuonna 43 miljoonaa euroa alijäämäinen. Eloisan taloudesta vastaava konsernipalvelujen toimialajohtaja Sami Sipilä pitää lain asettamaa takarajaa liian aikaisena ja tavoitetta ”lähestulkoon mahdottomana”.
– Kohdallamme lähtisin asettamaan tavoiteaikataulua vuosikymmenen loppuun, Sipilä arvioi.
Sipilä kertoo, että valmistelussa ei ole toimenpidettä, jolla koko alijäämä kurotaan vuoden 2026 loppuun mennessä.
Lainsäädäntöä ei muuteta, mutta sen soveltamisessa on joustovaraa.
Osastopäällikkö Ville-Veikko Ahonen valtiovarainministeriöstä sanoo, että vuoden 2026 loppu ei ole ehdoton takaraja, johon mennessä hyvinvointialueen on saatava taloutensa kuntoon.
Ministeriö vaatii alueilta aktiivisuutta
Arviointimenettely käynnistyy, jos alueen järjestämisvastuu vaarantuu eli alue ei pysty tarjoamaan ihmisille palveluja. Talouden heikot tunnusluvut eivät automaattisesti merkitse menettelyn aloittamista, vaan siinä ministeriö käyttää harkintaa.
– Arviointimenettelyä voidaan harkita vain tilanteessa, jossa alue ei ole itse aktiivisesti ryhtynyt taloutta tasapainottamaan todennettavin keinoin, Ahonen toteaa.
Ministeriön kannalta tärkeintä on siis se, että hyvinvointialue osoittaa tehneensä töitä talouden parantamiseksi.
– Voihan olla, että alue on ryhtynyt hyviin toimenpiteisiin, jolla talous korjaantuu myöhempinä vuosina, mutta ne eivät ole vielä vain purreet, Ahonen sanoo.
Alijäämäkauden aikataulua ei kuitenkaan pidennetä. Ahosen mukaan se aiheuttaisi ”julkisen talouden näkökulmasta harmaita hiuksia”.
– Tämän takia valtio joutuisi todennäköisesti tulevina vuosina osoittamaan hyvinvointialueille arvioitua enemmän rahoitusta niin sanotun jälkikäteiskorjauksen kautta.
Ahonen toteaa, että se aiheuttaisi tarvetta sopeuttaa julkista taloutta vielä nykyistäkin enemmän.