Sata vuotta sitten nukkumisolosuhteissa ei ollut kehumista, ei varsinkaan köyhän kansan keskuudessa. Unta häiritsivät monet nukkujasta riippumattomat tekijät: kirput, luteet, kylmyys, ahtaus, yskivät tai kuorsaavat petikaverit...
Otavan tietosanakirja vuodelta 1919 kertoo kuitenkin, että valvottuja öitä aiheuttavat myös nukkujan sieluntilaan ja terveyteen liittyvät ongelmat:
“Unettomuutta esiintyy useimmiten joko vaikeiden ruumiillisten tautien tai mielisairauksien yhteydessä, mutta tavataan sitä myöskin ilman muita taudillisia ilmiöitä kuin yleistä hermostuneisuutta. - - - Tilapäisen unettomuuden syistä ovat tavallisimpia kuumuus, ankara mielenliikutus, syyhyävä ihottuma, ruuansulatushäiriöt, sieraimien tukkeutuminen ja kahvin tai teen liiallinen nauttiminen.”
Miten unettomuutta sitten lääkittiin? 1900-luvun alussa julkinen terveydenhuolto oli vielä lapsenkengissä. Kansalla oli kuitenkin omat konstinsa unen houkuttelemiseksi. Seuraavat vinkit on kerätty Suomalaisen kirjallisuuden seuran kansanlääkintään liittyvästä arkistosta.
Jos ei sauna ja terva ja viina auta…
Saunassa on ennen synnytty ja kuoltu ja saunan voimaan on uskottu myös syntymän ja kuoleman välisten moninaisten vaivojen hoidossa.
“Jos joku ei nuku hyvästi, lämmittäköön pirtin iltasella ja menköön taakseen kahtomata löylystä sänkyyn. Uni tulee silloin perässä.” Ylivieska, 1949.
Tämä toinenkin saunaa hyödyntävä mutkaton resepti on Ikaalisista vuodelta 1938 – ja sitä on varmasti moni uneton testannut 2000-luvullakin. Oman aikamme unitohtorit voivat olla eri mieltä keinon tepsivyydestä.
“Jos ihminen on uneton, paranee se, jos juo hyvän annoksen viinaa ja vihtoaa kuumassa löylyssä. Sitten on mentävä heti vuoteeseen.”
Ei saunaa, mutta ainakin lämpöä ehdottaa hoidoksi myös alussa mainittu Otavan tietosanakirja vuodelta 1919:
“Yleisen hermostuneisuuden vähentämiseksi on 36-asteinen ½-2 tuntia kestävä kylpyammekylpy tai kostea lämmittävä vartalokääre erittäin sopiva. Kylmien jalkojen lämmittämiseksi ja liiallisen veritulvan poistamiseksi aivoista on hyvä juuri vuoteeseen mennessä ottaa kuuma (40-45 °C) jalkakylpy.”
Taikoja ja lääkkeitä luonnosta
Unettomuuden niin kuin monen muunkin vaivan parannusriiteissä uskottiin usein luonnonlääkkeisiin, joita valmistettiin esimerkiksi kasvien osista, pihkasta, eläinten karvoista ja eritteistä. Oikeiden ainesten kerääminen on vaatinut monipuolista luonnonkasvien tuntumista. Kuinka moni nykyään tunnistaa esimerkiksi sianpuolukan?
“Sianpuolukan lehtiä pannaan noin kahvikuppi litraan vettä.” Pyhäjärvi, 1951.
Astetta hurjempi on tämä kikka, joka yhdistää harmittomia kasveja – ja pyssyn.
“Jos uni on vähennyt, niin otetaan suden pursuja ja putken juuria ja lumpeenkukkia ja ne keitetään ja juuvaan se vesi auringon laskun aikana ja ruvetaan nukkumaan päänsä alle pannaan vanha rauta ase niin kyllä nukuttaa.” Pohjois-Norja, 1889.
Toiset keinot vaativat enemmän vaivannäköä ja muistuttivat monipolvisuudessaan juhannustaikoja. Tarvittavien ainesosien hankkiminen on vaatinut suurta vaivannäköä ja uskaliasta luonteenlaatua: on pitänyt koluta käärmeenpesiä ja naapurien kaivoja.
“Jos ihmistä vaivasi öisin unettomuus, pääsi siitä siten kun silloin kun kaikki tuvassa jo nukkuivat ja oli jo pimeä, otti uneton tuhkaa takasta vasemmalla kädellään, meni ulko-ovelle avaten ja kääntyen sitten selin oveen heittäen oikean olkansa yli tuhan ulos. Selin kääntyneenä vetäisi sitten oven kiinni ja katsomatta enää taakseen kävi jälleen nukkumaan sänkyynsä. Silloin tuli riittävästi unta.” Töysä, 1933
“Jos ketä ei oikein uneta, niin pitää juhannusyönä ottaa kolmen talon kaivosta kenenkään näkemättä savea ja poltaa ne savet kierimispesässä ja sitte niillä saven paloilla painella ja hieroa sitä, joka ei unta saa, niin kyllä paha pitää olla, jos ei parane.” Nurmes, 1892
”Jos unettomuus vaivaa, niin kun ennen käen kukkua löytää käärmeen pesän, jossa on kaksi käärmettä ollut talven ja siihen on jäänyt semmoista kesiä, niin pitää se ottaa ja ne heinät ja ne panna päänsä alle, niin sitten nukkuu koko talven.” Pihtipudas 1893
Menneen ajan mindfulnessiä
Vanhan kansan unilääkkeisiin liittyy usein maagisia ja yliluonnollisia elementtejä, joihin tämän päivän unitohtorit suhtautuisivat epäillen.
Unta on etsitty hyvin helpoinkin konstein: yksinkertaisimmasta päästä on tämä vinkki Toijalasta vuodelta 1928. Voi tosin epäillä, auttaako sängyssä pyöriskelevää ihmistä se että pyörittelee lisäksi silmiään.
“Unettomuus: pyörittelee silmiään jonkin kerran.”
Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistossa on tallessa yksi yllättävän moderni vinkki, joka ei vaadi taikoja, kaivoihin kapuamista eikä kasvien keräämistä. Se on selvästi sukua meidän aikamme mindfulness-tekniikoille, joissa neuvotaan keskittymään hengitykseen tai ajattelemaan jotain yksinkertaista sanaa.
“Kun ei tule uni, täytyy ajatella pyöreää nappia, että siinä on neljä reikää.” Evijärvi, 1936
Jos kuitenkin uskot mieluummin 2000-luvun asiantuntijaa, niin katso tästä Henri Tuomilehdon vinkit hyvän yöunen saamiseksi.