Ihminen pystyy mihin vain, kun hän vain tarpeeksi haluaa.
Menestyminen on itsestä kiinni.
Yhteiskunnan tukia pitää karsia, jotta ihmiset tsemppaavat ja ottavat enemmän vastuuta omasta elämästään.
Tämänkaltaisia väitteitä voi lukea elämäntaito-oppaista, nettikeskusteluista tai tiukkaa talouden säästökuuria puoltavien kannanotoista.
Vaan toimiiko homma sittenkään näin?
Filosofian dosentti, erikoistutkija Polaris Koi Turun yliopistosta on tutkinut itsekontrollia ja siihen vaikuttavia biologisia ja sosiaalisia tekijöitä.
Tahdonvoiman tai itsekurin puute, saamattomuus, mitä termiä sitten käytetäänkään, nähdään usein vain yksilön ongelmana. Itsekontrollilla on kuitenkin vahva yhteys yhteiskunnalliseen asemaan ja elämäntilanteeseen.
– Jos katsotaan laajoja populaatiotason mittauksia, niin me kerta kerran jälkeen näemme, että sosioekonominen asema korreloi itsekontrollikyvyn kanssa. Se ei johdu siitä, että köyhät ihmiset olisivat laiskempia tai huonompia, vaan siitä, että varallisuus suojaa itsekontrollivaikeuksilta.
Vaahtokarkkikoe kertoikin vanhemmista, ei lapsista
Moni tuntee kuuluisan vaahtokarkkikokeen, jossa tutkittiin pienten lasten itsekontrollia ja tahdonlujuutta. 1970-luvulla tehdyssä kokeessa lapset jätettiin koehuoneeseen, jossa oli vaahtokarkkeja. Lapsilla oli mahdollisuus syödä karkki heti tai odottaa tietty aika, jonka jälkeen sai kaksi vaahtokarkkia.
Herkkuhimon hillitsemisen katsottiin pitkään osoittavan kykyä itsehillintään ja ennustavan menestymistä aikuisiässä. Viime vuosina koetta on kuitenkin kritisoitu ja todettu, että koeasetelmassa oli puutteita. Kyky lykätä tarpeentyydytystä olikin yhteydessä myös lasten perheiden varallisuuteen ja tulevaisuudenuskoon.
Varallisuus suojaa monilta vaikeuksilta, ei täydellisesti, mutta hyvin pitkälti.
Polaris Koi
On helpompi jättää palkinto myöhemmäksi, jos aiemmat elämänkokemukset antavat uskoa siihen, että palkinnon varmasti saa tai sen saaminen ei ole elintärkeä kysymys.
Polaris Koin mukaan on paljon tilanteita, joissa helppojen palkintojen suosiminen on järkevää. Monimutkaisessa maailmassa on loputtomasti valinnanmahdollisuuksia, joita on mahdoton punnita tasapuolisesti.
– Me tarvitsemme aivojen oikoreittejä, jonkinlaisia peukalosääntöjä, jotta pärjäämme. Lähellä olevan palkintojen priorisoiminen voi olla järkevää, koska kaukana olevat ovat yleensä epävarmempia.
Itsekontrolli on arkisia asioita
Psykologiassa puhutaan usein toiminnanohjauksesta. Sillä tarkoitetaan muun muassa ihmisen kykyä tehdä suunnitelmia, muuttaa niitä tarvittaessa ja säädellä omia reaktioitaan. Myös työmuisti ja itsekontrolli ovat osa tätä järjestelmää.
Järjestelmä voi sakata monista syistä: unettomuus, pitkittynyt stressi, aliravitsemus, sairaudet ja kipu voivat kaikki olla sellaisia.
– Kaikki me joudumme näiden kanssa tekemisiin, mutta niille altistuu todennäköisemmin, jos on yhteiskunnallisesti epävarmassa asemassa. Varallisuus suojaa monilta vaikeuksilta, ei täydellisesti, mutta hyvin pitkälti, Polaris Koi kuvailee.
Keskiluokkaiselle ihmiselle itsekontrollin haasteet ovat arkisia: jaksaako lähteä lenkille, saako kodin siivottua tai onnistuuko jättämään herkut kauppaan. Haasteet tuntuvat entistä suuremmilta, jos samalla kamppailee esimerkiksi sairauksien tai toimeentulovaikeuksien kanssa.
– Jos ihmisen kognitiivinen järjestelmä pyrkii siihen, että selviät päivän kerrallaan, niin ei ihmekään jos se kaukana oleva palkinto näyttää vielä pienemmältä.
Itsekontrollia vaaditaan muuallakin kuin työssä tai opinnoissa tai elämäntapamuutoksissa. Sillä on iso rooli kaikkein tärkeimmissäkin toimissamme, kuten toisista huolehtimisessa.
Polaris Koi nostaa esimerkiksi pikkulapsiperheen vanhemman, joka nousee kärsivällisesti monta kertaa yössä hoitamaan itkuista vauvaa.
– Yön vauvaa hoitaneella vanhemmalla voi olla itsekontrollihaasteita myös päivän aikana enemmän kuin aiemmin. Me emme siis ole muuttumattomasti tietynlaisia, vaan toimintakykymme on elastinen ja siihen vaikuttavat monet isot tekijät niin kuin yöheräilyt. Ne muuttavat sitä, miltä elämä näyttää muinakin aikoina kuin vain sen yön ajan.
Itsekuri ei synny pakottamalla
”Jos sinulla vain olisi itsekuria, niin kyllä varmasti laihtuisit” tai ”kyllä työtä löytyy, kun vain on tahtoa etsiä ja tehdä”, ovat helppoja heittoja, joilla vastuu valinnoista sälytetään yksittäisen ihmisen niskaan.
Yhteiskunta voi kuitenkin tulla vastaan – tai ainakaan sen ei pitäisi tehdä ponnistelemisesta entistä vaikeampaa.
– Vähäosaisimmilta ottaminen, koulujen määrärahoista, sairaanhoidosta ja muista peruspalveluista leikkaaminen ei ole pois vain noista palveluista, Polaris Koi sanoo. - Kun ihmiset joutuvat painiskelemaan esimerkiksi sairauksien kanssa ilman asianmukaista tukea ja hoitoa, niin se heijastuu myös itsekontrollikykyyn ja sitä kautta heidän suoriutumiseensa työelämässä ja opinnoissa.
Kun ihminen kokee, että hänestä huolehditaan ja ympärillä on turvallisia ihmisiä, omien tavoitteiden onnistumiseenkin on helpompi luottaa.
Usein leikkauksia perustellaan sillä, että ihmisiä ei pidä päästää liian helpolla, vaan heidän pitäisi tsempata enemmän itse.
– Mutta jos me oikeasti teemme sellaista politiikkaa, joka rapauttaa ihmisten toiminnanohjausjärjestelmää ja kykyä tsempata itseään, niin silloinhan me tavallaan viedään pois ne voimat, joilla muutos pitäisi tehdä.
Myös taloustieteilijät Sendhil Mullainatha ja Eldar Shafir kuvailevat, kuinka köyhyys on kuin loinen, joka syö ihmisten aivokapasiteettia. Heidän kirjassaan Scarcity (suom. niukkuus) kerrotaan esimerkiksi köyhistä viljelijöistä, jotka menestyivät älykkyyttä mittaavissa testeissä huonosti ennen sadonkorjuuta, mutta paransivat tulosta sadonkorjuun jälkeen, kun toimeentulo oli taas joksikin aikaa turvattu.
Turvallisuus antaa uskoa tulevaisuuteen
Polaris Koi viittaa australialaisiin tutkijoihin Jeanette Kennettiin ja Jessica Wolfendaleen, joiden mukaan itsekontrolli edellyttää turvallisuuden tunnetta ja luottamusta tulevaisuuteen.
Kun ihminen kokee, että hänestä huolehditaan ja ympärillä on turvallisia ihmisiä, omien tavoitteiden onnistumiseenkin on helpompi luottaa. Kokemukset esimerkiksi epäoikeudenmukaisuudesta, köyhyydestä tai rasismista taas syövät luottamuksen tunnetta.
Merkittävää on sekin, koemmeko olevamme itse aktiivisia toimijoita eli onko meillä mahdollisuus vaikuttaa oman elämämme tai tulevaisuutemme muovautumiseen.
– Olen ollut vähän järkyttynyt, kun joskus luennolla kysyn opiskelijoiden mielipidettä esimerkiksi johonkin eettiseen kysymyksiin, niin aika usein joku sanoo, että ei mun mielipiteellä ole mitään väliä. Tai että kaikki on jo päätetty ja yhteiskunta on menossa päin prinkkalaa eikä voi muuta kuin vain yrittää jotenkin pärjätä.
Voiko ympäristöä muokata niin, että se tukee tavoitteitamme?
Käsitys itsekontrollista tahdonvoimana johtaa helposti harhaan ja sivuuttaa sosiaalisten tekijöiden merkityksen. Toisaalta myös ajatus, että toisilla on tahdonvoimaa enemmän kuin toisilla, voi sekin luoda harhakuvan, että olemme täysin neuropsykologisten tekijöiden tai biologiamme armoilla.
Esimerkiksi aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöön (ADHD) liittyy usein itsekontrollivaikeuksia, mutta niiden yhteys ei ole yksiselitteinen.
Arkinen ympäristömme houkuttaa jatkuvasti tekemään asioita, joiden tiedämme olevan itsellemme haitaksi: somealgoritmit liimaavat sormemme kännykkään, suoratoistopalvelut tuuttaavat pyytämättä silmiemme eteen uutta sisältöä ja kauppojen makeishyllyt viettelevät sopivasti kassajonossa seisovia. On vaikeaa muuttaa tapojaan, vaikka kuinka haluaisi.
On monia itsekontrollin strategioita, jotka eivät perustu niinkään aivojen toiminnalle vaan esimerkiksi sosiaaliseen vuorovaikutukseen tai ympäristön muokkaamiseen.
Itsekontrollin ei siis tarvitse olla itsensä ankaraa käskyttämistä ja kieltäytymistä. Polaris Koi muistuttaa kuitenkin, että myös näiden strategioiden saavutettavuus riippuu osin sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta.
Polaris Koi kertoo seuraavassa videossa kuusi helppoa ja tehokasta keinoa, joilla voit auttaa itseäsi onnistumaan tavoitteissasi.