Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Euroopan unionissa 27 monin tavoin erilaista maata yrittää tehdä yhteisiä päätöksiä.
Kulloisestakin asiasta riippuu, mikä maa on vaikkapa Suomen kanssa samassa tilanteessa – ja ketä jokin ongelma ei kosketa lainkaan.
Teimme koneen, jotta eri maita olisi mahdollista vertailla. Valitsimme siihen keskenään mahdollisimman erilaisia muuttujia.
Osa, kuten huoltosuhde, puolustusmäärärahat, maahanmuutto ja korkeakoulutettujen määrä heijastelevat erityisesti kansainvälistä keskustelua Euroopan tulevaisuudesta.
Toiset puolestaan ovat elämäntavan tai -laadun mittareita kuten asumismuoto, hoitoon pääsy ja tyytyväisyys elämään.
Mukana on myös suoraan eurovaaleihin ja EU:n toimivaltaan liittyviä muuttujia – ja tietysti euroviisuvoitot. Koneessa on käytetty uusinta vertailukelpoista tietoa. Tilastot ovat peräisin vuosilta 2022–2024.
Mikään muuttujista ei kerro, miten asioiden pitäisi olla. Sen sijaan ne kuvaavat sitä, millainen Suomi on suhteessa muihin. Eri muuttujien tutkiminen antaa myös mahdollisuuden haastaa omia ennakkokäsityksiä: ovatko suomalaiset muihin eurooppalaisiin verrattuna esimerkiksi korkeasti koulutettuja ja elämäänsä tyytyväisiä?
Teimme koneesta viisi kiinnostavaa poimintaa.
1. Suomessa poikkeuksellisen moni kokee, ettei saa tarvitsemaansa hoitoa
Suomalaisten kokemukset hoitoon pääsystä ovat huonoja verrattuna moneen muuhun EU-maahan. Tyytymättömyys kasvaa yhä.
Suomalaisista 6,5 prosenttia koki vuonna 2022, ettei saanut tarvitsemaansa hoitoa, kun EU:n keskiarvo oli 2,2 prosenttia.
Prosenttiluku kuvaa sitä, kuinka moni kokee, ettei ole saanut hoitoa, koska matka tai jono hoitoon on liian pitkä tai se on liian kallista.
Suomessa tyytymättömyys hoitoon pääsemiseen on vain kasvamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) johtava tutkija Liina-Kaisa Tynkkynen sanoo, että Suomi on erottunut tilastossa jo pitkään.
Erityisen hätkähdyttävää hänen mukaansa on, että alemmassa sosioekonomisessa asemassa olevat kertovat vielä muita useammin tyytymättömyydestä hoitoon pääsyyn. Ero korkeimman ja matalimman tuloryhmän välillä on todella suuri verrattuna moniin muihin maihin, Tynkkynen sanoo.
Kyselytutkimuksesta ei käy tarkemmin ilmi, mistä kokemukset johtuvat. Suomessa jonot ennen kaikkea julkiseen perusterveydenhuoltoon ovat kuitenkin olleet pitkiä.
Tynkkynen ei usko, että kokemukset johtuisivat liian korkeista odotuksista, sillä Suomessa palveluiden saatavuudessa on ongelmia.
– Yksi selitys suomalaisten kokemuksille on järjestelmämme, joka jakaa väestöä eri palveluihin sen mukaan, kuuluuko työterveydenhuollon piiriin vai ei tai onko varaa maksaa yksityisistä palveluista.
2. Suomalaiset eivät ole niin korkeasti koulutettuja kuin luulevat
Suomi ei taistele kärkipaikoista korkeakoulutettujen määrässä. Sijoitus heikkenee tulevaisuudessa entisestään.
Suomi on korkeakoulutettujen määrässä vasta EU:n kahdeksas maa. Suomessa noin 43 prosentilla 25–64-vuotiasta on korkeakoulututkinto. Samoissa lukemissa on esimerkiksi Viro. Ruotsi on kaukana edellä.
Aleksi Kalenius opetusministeriöstä kuvaa lukuja ”lievää enemmän huolestuttaviksi”.
Pähkinänkuoressa tilanne on tämä: Kehittyneissä maissa uusi sukupolvi on tavallisesti edellistä korkeammin koulutettu. Suomessa tämä kehitys pysähtyi 2000-luvun alkupuolella.
Vanhemmat olivat siis edelleen hyvin koulutettuja, mutta nuoremmat ikäluokat eivät pystyneet ohittamaan heitä.
Melkein kaikissa muissa kehittyneissä maissa uusien ikäluokkien koulutustaso on jatkanut nousuaan suhteessa eläköityviin ikäluokkiin. Siksi yhä useampi maa ohittaa Suomen työikäisten koulutustasovertailussa.
Kaleniuksen mukaan tämä on ongelma. Hyvinvointi ei voi kasvaa, jos ihmiset eivät ole mahdollisimman tuottavissa töissä.
– Sopivan koulutuksen puute johtaa työttömyyteen, Kalenius sanoo.
Kaikkein vaikeinta työllistyminen on vain peruskoulun suorittaneille.
Kalenius sanoo, että Suomessa on elänyt sitkeä mielikuva kovasta, jopa liian korkeasta koulutustasosta. Siksi huolestuttavaan kehitykseen on havahduttu myöhään.
Viime vuosina Suomessa on lisätty korkeakoulujen aloituspaikkoja. Lisäksi ensimmäistä korkeakoulupaikkaansa hakevia suositaan opiskelijavalinnoissa.
Silti Suomen käyrä tulee osoittamaan alaspäin vielä monta vuotta.
3. Maahanmuutto Suomeen rikkoo ennätyksiä, mutta on silti vähäistä
Suomeen saapui vuonna 2022 noin 50 000 ulkomaan kansalaista tarkoituksenaan viipyä vähintään vuoden, mikä oli uusi ennätys. Asukaslukuun suhteutettuna tulijoiden määrä oli silti EU-alueen kuudenneksi pienin.
Työperäisestä maahanmuutosta on usein toivottu ratkaisua Suomen huoltosuhteen parantamiseen ja työvoimapulaan. Se ei kuitenkaan lisäänny sormia napsauttamalla.
Maahanmuuttoa pitkään tutkinut Pasi Saukkonen huomauttaa, että valtiot käyvät osaajista kovaa kilpailua.
Kun esimerkiksi filippiiniläinen sairaanhoitaja harkitsee ulkomaille muuttamista, hän punnitsee Suomea yhtenä vaihtoehtona Tanskaa, Norjaa, Hollantia ja Britanniaa vastaan.
Vielä vaikeampaa on lisätä Suomeen muuttoa EU:n sisältä. Saukkonen sanoo, että EU-alueen sisäisiä maahanmuuttajia on koko EU-jäsenyyden ajan tullut suuremmassa määrin vain Virosta.
Vaikka maahanmuutto on Suomessa vähäistä suhteessa muihin EU-maihin, määrä on ollut kasvussa. Viime vuonna Suomeen muutti yli 70 000 ihmistä, siis jälleen uusi ennätys.
Tulevaa on vaikea ennakoida. Kaikki tänne tulleet eivät jää. Lisäksi uudet tulijat siirtyvät usein seudulle, jolla on jo oman kansallisuuden yhteisö. Siksi maahanmuutosta on Saukkosen mukaan turha haaveilla suurta pelastajaa työvoimapulaan koko Suomessa.
– Suomeen muuttavia on vaikea saada muuttamaan alueille, joista väestöä muutenkin muuttaa pois. Ja pysymään siellä.
4. Pohjoismaissa köyhänkin on mahdollista asua yksin
Suomessa ja muissa Pohjoismaissa suurempi osa ihmisistä asuu yksin kuin muualla Euroopassa. Se on merkki hyvinvointivaltiosta.
Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat mahdollistaneet sen, että ihminen voi asua yksin, vaikka hänellä olisi ongelmia toimeentulossa.
Näin tiivistää THL:n johtava tutkija Timo Kauppinen yhden syyn siihen, miksi Suomi ja muut Pohjoismaat ovat yhden hengen kotitalouksien määrässä eurooppalaista kärkeä.
– Monessa muussa maassa ongelmiin joutunut ihminen on riippuvaisempi perheestään. Myös asunnottomuus on yleisempää.
Yksin asuvien osuus on Suomessa EU-maiden suurin, yli neljännes väestöstä.
Tilastokeskuksen yliaktuaarin Mika Ronkaisen mukaan yksin asuminen alkoi yleistyä 1960–70-luvuilla, kun yhä useampi suomalainen muutti maalta kaupunkiin.
Myös syntyvyys on ollut pitkään alhaisella tasolla. Nyt lapsiperheiden määrä on pienin vuosikymmeniin.
Suomessa yhden hengen kotitalouksien määrää on lisännyt sekin, että täällä lapset muuttavat pois kotoaan nuorina. Suomessa omilleen muutetaan keskimäärin 21-vuotiaana, kun esimerkiksi Kreikassa ja Italiassa vastaava luku on 30.
Myös monet iäkkäät asuvat Suomessa yksin. Suurin osa yksin asuvista vanhuksista on naisia, sillä miehet ovat pitkään kuolleet naisia nuorempina.
Ronkaisen mukaan tämä trendi on hitaasti muuttumassa, koska miehet elävät aiempaa pidempään. Mikään muu ei kuitenkaan viittaa yksin asuvien määrän pienenemiseen.
5. Äänestäminen eurovaaleissa ei huvita Suomessa
Suomessa erityisesti nuoret äänestävät eurovaaleissa harvoin, mutta saman ongelman kanssa kamppailevat muutkin maat.
Eurovaalien äänestysaktiivisuudessa Suomi on reippaasti EU:n keskiarvon alla. Suomen kanssa 40 prosentin kieppeillä ovat esimerkiksi Unkari ja Viro.
Mikään yksi asia sitä ei selitä Suomen alhaista äänestysintoa, sanoo professori Åsa von Schoultz Helsingin yliopistosta. Yritetään kuitenkin.
Ensinnäkin Suomessa on paljon vaaleja. Monen äänestäjän arvojärjestyksessä eurovaalit jäävät kansallisten vaalien alapuolelle.
Von Schoultzin mukaan kyse on siitä, että monen äänestäjän on vaikea hahmottaa äänensä merkitystä. Se puolestaan johtuu EU:n rakenteista.
Euroopan parlamentissa ei ole hallitusta ja oppositiota, vaan jokaisen päätettävän asian taakse on rakennettava enemmistö erikseen.
Siksi voi olla vaikeaa ymmärtää, mikä merkitys on sillä, onko vaikka EPP:llä (Euroopan kansanpuolue, europarlamentin suurin puolue) muutama paikka enemmän tai vähemmän.
Suomessa 18–34-vuotiaista alle 30 prosenttia äänesti vuoden 2019 vaaleissa. Nuorten alhainen äänestysinto on koko Euroopan ongelma. Nuoret äänestävät kautta mantereen selvästi harvemmin kuin 50–70-vuotiaat.
Tutkijoiden mukaan yksi selitys on, että nuorilla on vanhempia vähemmän kokemusta siitä, miten erilaiset päätökset voivat vaikuttaa omaan elämään.
Korkein äänestysprosentti on Belgiassa, jossa äänestäminen on pakollista. Paljon Suomea innokkaammin äänestetään myös esimerkiksi Romaniassa ja Kreikassa.
Von Schoultz sanoo, että äänestysaktiivisuus tuskin nousee Euroopassa tänä vuonna. Suomeen hän ennustaa jopa hienoista laskua.