Dokumenttielokuva Abban tarina (ABBA: Against the Odds) juhlistaa Ruotsin pophistorian suurimman ja kauneimman yhtyeen 50 vuoden takaista euroviisuvoittoa. Dokumentissa näemme yhtyeen, joka teki tavallisuudesta taidetta. Tässä viisi huomiota uutuusdokumentista.
1. Abba ei ollut profeetta omalla maallaan
”Skit.”
”Nej.”
Kaksi ytimekästä katugallup-vastausta vuodelta 1974 paljastavat, ettei Abba valloittanut euroviisuvoitollaan välittömästi kaikkien ruotsalaisten sydämiä. Yhtye oli kotimaassaankin toki valtavan suosittu, mutta esimerkiksi singlelistan ykköspaikan se saavutti 1970-luvun aikana ”vain” kolme kertaa. Suomessakin paalupaikkoja irtosi neljä.
Etenkin Ruotsin vasemmistolainen laululiike näki kaupallista popmusiikkia tekevän Abban vihollisena ja yhtyeen tehtailemat taivaalliset pophitit samanlaisina kulutustuotteina kuin yhtyeen kaimayrityksen silliherkut ja mätitahnat.
Lauluntekijä Mikael Wiehe puhuu uudessa Abba-dokumentissa ”järkyttyneestä sukupolvesta”. Sukupolvi, joka oli järkyttynyt apartheidista, Vietnamin sodasta ja Etelä-Amerikan vallankaappauksista, järkyttyi nyt siitä, ettei Abba näyttänyt jakavan heidän järkytystään.
Media oli pitkälti samoilla linjoilla. Ensimmäinen kysymys, jonka ruotsalaistoimittaja esitti Anni-Frid Lyngstadille euroviisuvoiton jälkeen, koski Waterloon taistelun uhrilukua, nousihan se kymmeniin tuhansiin.
2. Abba valloitti maailman väärässä järjestyksessä
Pian euroviisuvoiton jälkeen tehdyssä haastattelussa Björn Ulvaeus unelmoi Yhdysvaltojen valloittamisesta. Hän kuitenkin tiedosti, että tie jenkkimenestykseen kulkee mitä todennäköisimmin Britannian kautta.
Ensimmäisenä Abban oivalsivat kuitenkin australialaiset, jotka hotkivat muualla maailmassa maltillisesti vastaanotettua ABBA-albumia (1975) enemmän kuin missään muualla: levyä myytiin siellä 570 000 kappaletta.
Britannia ja Manner-Eurooppa liittyivät pian Abba-huumaan. Rapakon taakse kvartetti ehti kuitenkin vasta aivan vuosikymmenen lopulla – suurimman diskokuumeen jo laannuttua eli vuoden tai kaksi liian myöhään.
Take a Chance on Me ja Dancing Queen nousivat kyllä Yhdysvalloissa isoiksi hiteiksi, jälkimmäinen peräti listaykköseksi. Niin sanotun rehellisen rockin nimeen vannovan suuren amerikkalaisyleisön sydämiä Abba ei kuitenkaan onnistunut koskaan täysin valloittamaan.
3. Abba sai vastata tyhmiin kysymyksiin
Dokumentin ehdottomasti tunkkaisinta antia edustavat toimittajien ja tv-juontajien kysymykset. Ne koskivat huomattavan usein joko Agnetha Fältskogin vartalon muotoja tai esiintymisasujen tiukkuutta sekä tietysti rahaa ja sen kykyä tehdä ihminen onnelliseksi.
Australialaistoimittaja tiedusteli lehdistötilaisuudessa Fältskogilta, pitääkö todella paikkansa, että hänen takamuksensa on valittu maailman seksikkäimmäksi.
– Sinun täytyy kysyä sitä muilta, itse en ole sitä nähnyt, kuului laulajan urhoollinen vastaus.
Benny Andersson sai puolestaan vastata brittijournalistin epäilevään sävyyn esittämään kysymykseen: ”Pidätkö todella itse Abban musiikista?”
Andersson vastasi pitävänsä.
Aikamoinen killeri oli myös erään toimittajan kysymys: ”Miltä tuntuu maksaa veroja?” Siihen yhtye vastasi, että se on ihan okei.
Tyhmyyskilpailun kultamitali myönnetään kuitenkin ranskalaisen talk show’n juontajalle, joka tiedusteli Abba-miehiltä:
– Ettekö te pelkää, että joku tulee ja varastaa vaimonne?
4. Abba teki tavallisuudesta taidetta
Abban aikalaisista tuskin löytyy Fleetwood Macia klassisempaa esimerkkiä miljoonamenestyksen, rajattoman kokaiinibudjetin ja bändinsisäisten romanssien vaaroista. Niin upeaa musiikkia kuin Fleetwood Mac kultakaudellaan tekikin, koko touhun voi tiivistää kahteen sanaan: armotonta sekoilua.
Abba ei sekoillut. Räikeistä esiintymisasuista viis, Abba oli tavallinen, ystävällinen, ahkera, maanläheinen, taatusti lagom. Yhtye keskittyi olennaiseen: perhe-elämään ja yhä parempien kappaleiden kirjoittamiseen.
Thank You for the Music -kappaleen avaussäe ”I’m nothing special, in fact I’m a bit of a bore” voisi olla bändin motto. En ole mitään erityistä, itse asiassa olen aika tylsä.
Kaksi avioeroakaan ei keikauttanut laivaa, vaan asialliset hommat hoidettiin loppuun asti asiallisesti, hiukan surumielisemmin silmämeikein vain.
Yksi hienoimmista dokumentissa nähtävistä valokuvista esittää Abba-pariskunnat rinnakkain puistonpenkillä: vastanaineet Anni-Frid ja Benny ovat kietoutuneet intohimoiseen suudelmaan, Agnetha tuijottaa häkeltyneenä kameraan Björnin selaillessa hajamielisesti aikakauslehteä.
Kun Abba kruunasi 1970-lukunsa kuuteen loppuunmyytyyn konserttiin Wembleyn stadionilla, encore alkoi skandinaavisella haitarimusiikilla kuin Allsång pä Skansenissa ikään.
5. Abba kehittyi kunnes lopetti
Dokumentti sivuuttaa Abban viimeisen albumin The Visitors (1981), koska tarina on ymmärrettävästi haluttu huipentaa sitä edeltäneen Super Trouper -albumin (1980) kruununjalokiveen The Winner Takes It All. Se kun tuntuu kiteyttävän yhtyeen tarinan melankolisen puolen prikulleen – ja aika paljon elämästä muutenkin.
The Visitors oli Abban uralle katkeransuloinen päätös, koska se on yhtyeen albumeista ehdottomasti paras. Jos et usko, kuuntele futuristisesti sykkivä nimikappale, vastustamattomasti keinahteleva Head Over Heels – tai levyn cd-painoksilta löytyvä dramaattinen kamaripopballadi The Day Before You Came, jonka bändi levytti lokakuussa 1982 eli juuri ennen vaipumistaan vuosikymmenien horrokseen.
Syksyllä 2021 bändin diskografia sai jälkikirjoituksen kymmenissä maissa listaykköseksi nousseen The Voyage -albumin myötä. Sen jälkimainingeissa järjestetyt ABBA Voyage -hologrammikonsertit jatkuvat Lontoossa tällä haavaa tammikuuhun 2025.
”Sen jälkeen ei tapahdu enää mitään”, Benny Andersson lupasi avajaisillan jälkeen Variety-lehdelle.
Abban tarina (ABBA: Against the Odds, 2024, ohjaus James Rogan) Yle Areenassa 1.5.2024 alkaen. Tv-esitykset Teemalla 2.5., TV1:ssä 11.5. ja Femillä 12.5.
Juttua on päivitetty 2.5.2024 klo 11.18: The Day Before You Came -kappaletta ei alun perin julkaistu Visitors-albumilla. Se liitettiin albumiin vasta myöhemmillä cd-painoksilla. Benny Anderssonin sukunimen kirjoitusasu korjattu 3.5.2024 klo 15.50.