Kuolema lähellä omaisia käy mahdottomaksi osalle suomalaisista, kun terveyskeskusten vuodeosastoja suljetaan maaseutukunnissa.
Lapissa suljetaan säästösyistä esimerkiksi Utsjoen vuodeosasto. Lähin vuodeosasto on sen jälkeen Ivalossa, jonne on 160 kilometrin matka Utsjoen kirkonkylältä.
– Viimeiset hetket ovat hyvin tärkeitä, juuri silloin ihminen tarvitsee läheisiä. Mutta onhan se aivan mahdotonta lähteä päivittäin 160 kilometrin päähän ja Nuorgamista matkaa on vielä enemmän. Näen tämän erittäin huonona, sanoo utsjokelainen Aarne Sujala.
Syöpäyhdistyksen paikallisosastoa johtava Sujala kertoo, että suunnitelmat ovat puhuttaneet ja herättäneet huolta utsjokelaisissa.
Vuodeosastojen lakkautus seitsemässä kunnassa on osa Lapin hyvinvointialueen liki sadan miljoonan euron säästöurakkaa. Samanlaisia suunnitelmia on muuallakin. Välimatkat ovat kuitenkin Lapissa omaa luokkaansa.
Palliatiivisen lääketieteen yhdistystä johtava vaasalaislääkäri Heidi Bengts pitää pitkäksi venyvää välimatkaa hyvin harmillisena.
– Omaisilla täytyy ainakin olla mahdollisuus yöpyä osastolla potilaan kanssa, Bengts toteaa.
Kaikkein tärkeimpänä hän kuitenkin pitää hyvää hoitoa ja riittävää osaamista, vaikka matka sen äärelle olisi pidempi. Jotkut joutuvat kuoleman kynnyksellä yhä kärsimään oireista, jotka olisivat hoidettavissa.
Yöllä apu tulee ambulanssilla
Oma koti olisi useimmille mieluisin paikka kuolla. Toiveen toteutuminen edellyttää kotisairaalan lisäksi omaisten sitoutumista. Jonkun täytyy olla vierellä koko ajan.
Kotisairaaloita toimii tällä hetkellä yhdessätoista Lapin kunnassa. Sellainen aiotaan perustaa kaikkiin muihinkin Lapin kuntiin vuoden sisällä, ja joka tapauksessa ennen kuin vuodeosasto suljetaan.
Sairaanhoitaja on saatavissa kotikäynnille aamusta iltaan, mutta ei yöllä. Silloin apuun on hälytettävä ensihoito, kertoo terveysjohtaja Miia Palo Lapin hyvinvointialueen suunnitelmista.
– Kotisairaalan kehittämisellä sekä yhteistyöllä ensihoidon ja palveluasumisen kanssa yritämme minimoida tilanteet, että ihminen joutuu lähtemään naapurikunnan vuodeosastolle tai vielä kauemmaksi. Mutta niitäkin tilanteita tulee, Palo toteaa.
Isoissa kaupungeissa kotisairaala toimii vuorokauden ympäri, mutta moniin pienempiin kuntiin tällaista palvelua ei saada koskaan.
Palliatiivisia potilaita hoitava syöpälääkäri Heidi Bengts korostaa, että hyvässä saattohoidossa voinnin heikkeneminen ennakoidaan lääkityksessä ja hoitotoimenpiteissä niin, että äkkikäänteitä ei tulisi.
– Mutta yllätyksiä aina sattuu ja voi tulla tilanne, jota ei osattu ennakoida. Silloin täytyy olla joku taho, johon saa yhteyden ja ensihoito on ilman muuta parempi kuin ei mitään.
Pohjois-Karjalassa ensihoito on turvannut kotona olevien saattohoitopotilaiden öitä jo vuosien ajan, ja kuolema kotona on yhä useammalle mahdollinen.
Nuorikin voi kuolla hoivakodissa
Kuolemaa lähestyvällä olisi lupapaikka lähimmän vuodeosaston lisäksi myös paikkakunnalle jäävässä hoivakodissa. Lupapaikalle pääsee, jos saattohoito ei kotona enää syystä tai toisesta onnistu.
Hoivakodissa saisi hoivaa iästä riippumatta. Varsinaisesta sairaanhoidosta vastaisi yhä kotisairaala.
– Hoivakoti ei ehkä ole mukavin ympäristö, jos potilas on nuori, mutta toisaalta niissä on kuitenkin omat huoneet. Tämä olisi jonkinlainen tapa mahdollistaa se, että voi olla lähempänä kotia, Bengts arvioi Lapin suunnitelmia.
Muualta Suomesta ei ole kantautunut Bengtsin korviin vastaavia suunnitelmia.
Sairaanhoitajia edustavan Suomen palliatiivisen hoidon yhdistyksen puheenjohtajaa Mira Pajusta askarruttaa yhtälö, jossa hoivakotien vastuuta saattohoidossa lisätään samalla kun esimerkiksi hoitajamitoitusta kevennetään.
– Henkilöstöresurssien ja saattohoidon osaamisen turvaaminen on keskeinen asia, se täytyy varmistaa, Pajunen painottaa.
Vaikeimmissa oireissa saattohoito edellyttää joka tapauksessa sairaalaosastoa.
Elämän viimeisten viikkojen hoitoa on viime vuosina parannettu. Oikeutta saattohoitoon ei kuitenkaan ole vielä kirjattu lakiin.
Saattohoito yhä ilman lain suojaa
Elämän loppuvaiheen hoitoon on satsattu viime vuosina monin tavoin: hoitajia on koulutettu ja kotisairaaloita perustettu. Keskussairaaloissa toimii palliatiivisia yksiköitä.
Bengts ja Pajunen toteavat saattohoidon olevan kuitenkin alttiina leikkauksille niin kauan, kun sitä ei laki suojaa.
Hallitusohjelmassa kyllä luvataan ”selkeyttää säädöksin oikeutta saattohoitoon, joka turvaa hyvän elämän loppuvaiheen hoidon” asuinpaikasta tai hoitopaikasta riippumatta.
– Toistaiseksi asia ei ole edennyt ja siitä olemme huolestuneita, Bengts sanoo.
Asuinpaikka määrittää vielä paljon. Utsjoen Puksalan kylässä puolisonsa kanssa asuva 76-vuotias Aarne Sujala miettii, mikä on edessä, jos hoitoa tarvitaan ja vuodeosasto on parin tunnin ajomatkan päässä.
Sujaloiden tyttäristä lähin asuu yli 500 kilometrin päässä.
– Lapset on jo alkaneet huolestua, että miten me täällä pärjäämme. Sanon vaan, että aika näyttää.