Reilu kaksi vuotta sitten lukion ylioppilaskirjoitusten aikaan tuolloin 19-vuotias Senni Sälevä sai uutisia. Hän oli raskaana.
– Oltiin tosi iloisia ja onnellisia, vaikka ajankohta ei välttämättä ollut paras mahdollinen, Sälevä muistelee.
Hän tiesi jo tuolloin, ettei lapsi tulisi helppoon aikaan elämässä, sillä tuore ylioppilas pääsi kirjoitusten jälkeen suoraan papereilla opiskelemaan Helsingin yliopistoon eläinlääketiedettä.
– Olen aina ajatellut, että haluaisin saada lapset yliopistoaikana, joten kyllä oli ihan tiedossa, että nämä joutuu ainakin jossain vaiheessa yhdistämään.
Sälevä piti yhden välivuoden ja lykkäsi opintojaan yliopistossa. Nyt reilu kaksi vuotta myöhemmin hänellä on toinen nelikuinen tyttövauva, ja opinnot ovat edenneet suunnitelmien mukaan.
– Hyviä arvosanojakin on tullut. Tietenkin pelkäsin, miten käy. Pysynkö perässä, tuleeko huonoja arvosanoja ja pääsenkö kursseista läpi ylipäätään.
Suomalainen yhteiskunta tukee äitiyttä
Sälevä ei ole yksin. Opiskelevia äitejä on Suomessa nykyään aikaisempaa enemmän.
Kelan mukaan äitien opintorahan huoltajakorotusten määrä on kasvanut vuodesta 2018 vuoteen 2023 yhteensä noin neljänneksellä. Kun vuonna 2018 yhteensä reilu 18 000 opiskelijaäitiä sai opintorahan huoltajankorotuksia, vuonna 2023 vastaava luku oli vajaa 23 000.
Opintorahan huoltajakorotuksen saajien määrät sukupuolittain kertoo kuitenkin vain sen, miten suuri osa opintorahan saajista on äitejä. Kaikki opiskelijaäidit eivät saa opintotukea.
Kelan mukaan esimerkiksi yliopisto-opiskelijoista 54% ja ammattikorkeakouluopiskelijoista 57% sai opintotukea lukuvuoden 2022–2023 aikana. Tilasto ei siis pidä sisällään kaikkia opiskelevia äitejä, esimerkiksi sellaisia, jotka opiskelevat sivutoimisesti, eivätkä saa opintorahaa.
Kelan tutkimuspäällikkö Anneli Miettinen arvioi, että Suomessa opiskelelijaäitejä on jonkin verran enemmän kuin monessa muussa Euroopan maassa.
Miettisen mukaan tämä voi johtua siitä, että suomalainen yhteiskunta mahdollistaa perheen perustamisen jo opiskeluiden aikana. Vaikka opiskelijoiden talous on usein tiukoilla, yhteiskunta tukee vanhemmuutta monin tavoin.
– Meillä on tarjolla varhaiskasvatuspalvelut tai kotihoidon tukijärjestelmä, jos haluaa yhdistää opintoja ja pienen lapsen kotihoitoa. Lisäksi opiskelu varsinkin korkeakouluissa on suhteellisen joustavaa. Ei ehkä ole läsnäolopakkoa tai niin koulumaista kuin muissa maissa saattaa olla, mikä tekee opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittamisesta joustavampaa, Miettinen sanoo.
Suomessa myös opinnoista valmistutaan iäkkäämpinä kuin monissa muissa maissa. Niinpä osa opiskelijoista on ehtinyt opintojensa aikana saada lapsen tai lapsia.
Miettinen haluaakin rohkaista äitiydestä haaveilevia opiskelijoita.
– Muutama vuosi sitten tehdyssä Suomen ylioppilaskuntien liiton kyselyssä opiskelijavanhemmat kokivat, että he pystyvät aika hyvin yhdistämään opiskelua ja vanhemmuutta.
Ei helppoa muttei mahdotonta
Eläinlääketiedettä opiskeleva Senni Sälevä tietää, ettei opintojen ja äitiyden yhteensovittaminen ole mahdotonta. Helppoa se ei kuitenkaan aina ole ollut, vaikka Sälevän mies auttaa lastenhoidossa ja käy töissä.
– Ihan hyvin ollaan selvitty, mutta en voi väittää, ettei toimeentuleminen ole huolenaihe. Kyllä tämä on vähän sellaista kädestä suuhun elämistä.
Lisäksi opiskelujen ja äitiyden yhteensovittaminen vaatii ajankäytön harjoittelemista.
– En ole aktiivisesti mukana missään opiskelijaelämäjutuissa enkä käy oikeastaan juhlimassa, ja en ole mukana esimerkiksi ainejärjestön aktiivitehtävissä tai toimissa.
Sälevä sanoo oppineensa äitiydestä sen, että sen voi tehdä monella tapaa.
– Tämäkin on sellainen asia, jota voi lähteä suorittamaan ja siihen en halua lähteä. Jos vain seuraa intuitiota ja miettii omien lasten ja omaa parasta, niin sillä pääsee jo pitkälle.
Sälevän mukaan jaksamisesta tulee pitää huolta. Hän on oppinut tunnistamaan, milloin voimat alkavat loppua ja lepäämään, kun tarve vaatii. Sälevän mukaan äitiyden ja opiskelijuuden yhdistämisestä ei kannata ottaa paineita.
– Ei ole mitään kiirettä. Se ei haittaa, jos opinnot venyvät. Ei tarvitse aina olla hyvä vanhempi paperilla eli lapsi voi välillä katsoa ruutua ja välillä syödä valmisruokaa. Ei aina tarvitse mennä sieltä, mistä aita on korkein.