Valtionyhtiö Fortum oli viime vuonna otsikoissa mönkään menneiden Uniper-sijoitustensa vuoksi. Saksalaisen energiayhtiön ostamista pidettiin yhtenä Suomen liike-elämän kaikkien aikojen suurimmista munauksista.
Koska olen kirjoittanut yhdessä Markku Kuisman kanssa teoksen Suomen pahimmat bisnesmokat, Iltalehti kääntyi puoleeni. Toimittaja kysyi, oliko Fortumin Uniper-seikkailu nyt se kaikkein pahin bisnesmoka.
Vastasin, että kärkipaikka on hyvin todennäköinen. Nykyään olen kuitenkin eri mieltä itseni kanssa.
Uniper-kauppoja suurempi bisnesmoka on samaisen Fortumin pohjaton usko Venäjään. Uniper oli vain surullinen esimerkki tämän uskonnon harjoittamisesta.
Fortumia johtaneet Kansainväliset Bisnesmiehet ostivat Uniperia aikoinaan yli 7 miljardilla eurolla. Tuskin edes Fortumissa tiedetään, paljonko seikkailu kaikkinensa maksoi, mutta ”kirjanpitotappio” on 5,8 miljardia euroa.
Uniperin kohtaloksi koitui se, että Venäjä katkaisi maakaasutoimituksensa Saksaan.
Fortumin johto ei osannut kuvitella, että Venäjän kaasuputkesta ei jonakin päivänä enää tulisi kaasua, koska 50 vuotta sitä oli tullut.
Teboilin baarissa nähtiin pidemmälle kuin Fortumin johdossa.
Tuon 50 vuoden ajan tavalliset kansalaiset kyllä kyselivät huoltoasemien baareissa toisiltaan, mitä sitten tehdään, kun Venäjä panee Suomeen tulevan kaasuputken hanat kiinni.
Ehkä kansalaisia pidettiin tyhminä kun tällaisia kyselivät. Mutta olivat he sentään hoksaavampia kuin Fortumin pisnesmiähet.
Fortumin usko Venäjään on yhä luja. Yhtiö hakee nyt välimiesoikeudessa useiden miljardien eurojen korvausta liiketoiminnasta, jonka Venäjä on ottanut haltuunsa.
Kauppalehden haastattelema Fortumin toimitusjohtaja Markus Rauramo vaikuttaa toiveikkaalta:
”Uskon, että mahdollisuutemme menestyä ovat hyvät. Venäläinen osapuoli on toiminut prosessin mukaisesti ja on nimennyt henkilöt hoitamaan asiaa”, Rauramo kertoo.
Kuusi vuotta sitten presidentti Vladimir Putin hämmästeli Pietarin talousfoorumissa sitä, että yksi suomalaisyritys oli investoinut Venäjälle kuusi miljardia, mutta koko Ranska yhteensä vain viisitoista miljardia.
”Onko tämä muka normaalia”, Putin kysyi.
Ei ollut.
Fortum aloitti valtavat Venäjän-investointinsa vuonna 2008. Fortumin vuosikertomuksen suurin otsikko riemuitsi kahdella isokokoisella sanalla: Läpimurto Venäjällä.
Samana vuonna Venäjä oli hyökännyt Georgiaan. Venäjän valtion omassa vuosikertomuksessa luki varmaan että Läpimurto Georgiassa.
Presidentti Putin oli jo ehtinyt pitää sotaa uhkuvan puheensa Münchenissä ja poliittiset murhat olivat reippaassa vauhdissa, mikä pantiin Suomessa ja taatusti Fortumissakin merkille.
En tiedä millaista skenaariotyöskentelyä Fortumissa harjoitettiin. Ehkä tukeuduttiin Mauno Koiviston tunnettuun ajatelmaan: ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.
Venäläisen öljyn käyttö on Suomessa hiipunut, mutta toisin on venäläisen ydinpolttoaineen laita. Fortumin ydinvoimala Loviisassa käy pelkällä venäläisellä polttoaineella. Vuoteen 2007 saakka polttoainetta ostettiin vielä lännestäkin, mutta ei enää läpimurtovuoden 2008 jälkeen.
Loviisan ydinvoimala tuottaa noin kymmenesosan Suomen sähköstä. Ydinpolttoaineen sinne on toimittanut Venäjän valtion omistama Rosatom-konserni, sama firma, joka oli pystyttämässä Pyhäjoen ydinvoimalaa osakkuusyhtiölleen Fennovoimalle.
Yksi jos toinenkin on mielestään avoimesti ja rohkeasti tunnustanut, että erehtyi ja teki virheen Venäjän suhteen. ”Uskoin, että Venäjä oli demokratian tiellä, uskoin että olisi rauhan teko integroida Venäjän taloutta länteen.”
Kukaan ei ole sanonut, että ”olin Venäjällä ihan vain rahan takia ja omaa henkilökohtaista asemaani pönkittämissä, ja se oli virhe, sillä rahaa ei tullut, ei ainakaan niin paljon kuin odotin”.
Pekka Seppänen
Kolumnin kirjoittaja on riippumaton talouden tarkkailija.