Suomalaisten digitaidot ovat parantuneet, mutta ilman läheisten tukea kaikki eivät pysy kyydissä.
Digi- ja väestötietoviraston mukaan lähes yhdeksän kymmenestä suomalaisesta on auttanut läheisiään digitaalisten laitteiden tai palveluiden käytössä. Suurin osa digituesta on kasvokkain annettua, mutta tarvittaessa apua annetaan myös etänä.
Esimerkiksi kajaanilaiset Marketta ja Seppo Polo saavat apua digiasioissa yleensä lapsiltaan ja lapsenlapseltaan. He asuvat kuitenkin kaukana, joten Polot tulivat hakemaan tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon digipalveluista Kainuun hyvinvointialueen tapahtumasta.
– Aluksi tuntuu pelottavalta, kun tulee uusia hienouksia. Aktiiviaikana käytimme tietokonetta, mutta asiat ovat hieman karanneet käsistä. Täältä saatava oppi on hyvää kertausta, Polot kertovat.
Kajaanilainen Veli Väyrynen saapui puolestaan paikalle hakemaan apua jumiutuneeseen tablettiinsa. Opastuksella Väyrynen sai laitteensa toimimaan, mikä helpottaa arkiasiointia, kun aina ei tarvitse mennä paikalle henkilökohtaisesti.
– Työelämässä tällaisia tehtäviä ei ollut lainkaan, joten se teki tästä kuolleen pisteen elämääni. Lapsenlapset ovat olleet ukille hyvinä oppaina. Toisena tukihenkilönä on vaimo, mutta nyt halusin lähteä yksin etsimään tietoja, Väyrynen kertoo.
Kuka auttaa, jos läheisiä ei ole?
Digitaaliset laitteet ja palvelut ovat kehittyneet kovalla vauhdilla viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Se tuo ison kynnyksen etenkin vanhemmalle väelle, mutta digituelle on tarvetta kaikissa ikäryhmissä, sanoo Kainuun ammattiopistossa it-tukihenkilöksi opiskeleva Marko Korkiamäki. Esimerkiksi nuoret hallitsevat laitteiden käytön, mutta heille vieraampia ovat julkisen sektorin palvelut.
Korkiamäki auttaa ihmisiä digiasioissa kerran viikossa Kajaanin kirjastolla. Videolla hän kertoo tyypillisimmistä ongelmista.
Digituen antamisesta on tullut osa läheisiin ihmissuhteisiin kuuluvaa arkista auttamista. Tavallisimmin digitukea annetaan lähisukulaisille, mutta myös ystäville, tuttaville ja joskus jopa naapureille, kertoo Kainuun hyvinvointialueen suunnittelija Marja-Riitta Keränen. Toisaalta, kun tavalliset ihmiset auttavat toisiaan digiarjessa, iso osa tuen tarpeesta jää piiloon.
Keränen muistuttaa myös, ettei kaikille ole läheisiä, joilta kysyä apua digiasioissa. Läheisten auttaminen digitaalisissa pulmissa voi myös aiheuttaa ristiriitaisia tunteita ja kuormitusta.
– Hyvinvointialueella on velvollisuus antaa digitukea. Jos apua ei saa läheiseltä tai läheistä ei ole, ammattilainen auttaa. Jos tilanne kuormittaa todella paljon omaa läheistä, tukea voi saada muualta.
Keräsen mukaan parhaimmillaan digitaalinen turvaverkko koostuu läheisten lisäksi viranomaisten ja järjestöjen tarjoamasta tuesta. Näin jokaisella olisi mahdollisuus saada tarvitsemaansa apua digiasioissa.
– Mielestäni palvelun tuottajalla pitäisi olla aina jonkinlainen tuki. Hyvinvointialue antaa tukea omiin palveluihin, pankit omiinsa ja myös kunnilla on velvollisuus tuottaa digitukea palveluihinsa. Tuki pitäisi vain löytää. Meillä kaikilla on tiedottamisessa petraamista.