BERLIINI Hetki oli symbolinen.
Ranskan presidentti Emmanuel Macron seisoi maanantaina ilta-auringossa Saksan Dresdenissä Frauenkirchen edessä ja piti puhetta nuorisolle Euroopan yhtenäisyyden tärkeydestä.
Samalla paikalla seisoi Saksan liittokansleri Helmut Kohl vuonna 1989 suurin piirtein samalla asialla – kansojen yhtenäisyyden korostamiseksi.
Tuolloin tosin kirkko oli yhä raunioina, kun liittoutuneet olivat pommittaneet sen tuusannuuskaksi helmikuussa 1945. Se rakennettiin takaisin vanhaan loistoonsa vasta Saksojen yhdistymisen jälkeen.
Monet itäsaksalaiset muistavat Kohlin historiallisen puheen Frauenkirchen kivikasan edessä. Siellä hän kertoi tavoittelevansa Saksojen yhtenäisyyttä.
Kohlin piti tasapainoilla. Hän paljasti myöhemmin, että hän ei halunnut pettää itäsaksalaisten toiveita eikä toisaalta säikäyttää liittoutuneita liian kansallismielisellä puheella. Moskovassa, Pariisissa ja Lontoossa kuunneltiin korvat herkistyneinä nationalistisille vivahteille.
Oikeistopopulismi kasvaa
Samalla tavalla Macronin piti tasapainoilla maanantaina, 35 vuotta myöhemmin. Tosin hänen piti asetella sanansa huolella viime aikoina ryöpsähtäneen saksalaisen kansallismielisyyden vuoksi.
Dresden ei nimittäin ole mikä tahansa entisen Itä-Saksan kaupunki. Se on kasvavan äärioikeistopuolueen Alternativ für Deutschland (AfD) eli Vaihtoehto Saksalle -puolueen tukikohta.
Viikkoa ennen Macronin puhetta Frauenkirchenin edessä liehuivat muukalaisvihamielisen Pegida-liikkeen liput. Myös Pegida on perustettu Dresdenissä.
Samaan aikaan Saksan maahanmuuttovastaisuus vain lisääntyy. Selvästi yli puolet kansalaisista pitää maahanmuuton hillitsemistä hallituksen tärkeimpänä tehtävänä.
Aiheesta lisää: Saksan puoluekenttä repeää – pettyneet äänestäjät siirtyvät kohti vastakkaisia laitoja
Hymyä vaikka väkisin
Valtiovierailuja pidetään usein sanahelinän, diplomaattisen jäykkyyden ja muodollisen pukeutumisen huipentumana. Istutaan juhlaillalisilla, käydään muistomerkeillä, kuunnellaan torvisoittoa.
Valtiovierailut ovat kuitenkin aina myös tilaisuus välittää viestejä ja poliittisia merkityksiä. Eikä Macronin kolmipäiväinen Saksan-vierailu ole poikkeus. Symboliikka on politiikan jatke, kun politiikka on rikki.
Macron sekä isännät, liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier ja liittokansleri Olaf Scholz, ovat hymyilleet vierailulla korostetun paljon.
Herrat haluavat näyttää, että viime vuosina pahasti eripuraiset Saksa ja Ranska vetävät yhtä köyttä. Sitä tarvitaan sekä Venäjän hyökkäysten torjumiseksi että Kiinan ja Yhdysvaltojen kasvavan taloudellisen etumatkan kuromiseksi.
Ranskalais-saksalainen ”EU-moottori” kakii, kun kaksikko on tätä nykyä eri mieltä Ukrainan tuesta, budjettipolitiikasta, yhteisestä velanotosta, puolustusteollisuudesta, ydinenergiasta... lista on tunnetusti pitkä.
Sekä Macron että Scholz häviöllä
Erimielisyys pitää haudata hymyjen taakse, sillä mustin pilvi yhteistyön ylle muodostuu aivan eurovaalien alla kotimaissa.
Suurimmaksi eurooppalaiseksi keskustelunaiheeksi on viime viikkoina noussut keskustaoikeistolaisten halu tehdä yhteistyötä laitaoikeiston kanssa.
Vanha konservatiivinen EPP-ryhmä – johon Suomesta kuuluvat hallituspuolueet kokoomus ja kristillisdemokraatit – suunnittelee uudessa parlamentissa kimppaa laitaoikeiston kanssa. Kansallismieliset ovat jo nousseet hallituksiin monissa EU-maissa, ja tabu yhteistyön tekemisestä heidän kanssaan on rikkoutunut.
Miten paljon oikealla on liian oikealla? Siitä saadaan selvyys vasta vaalien jälkeen, kun kansallismieliset ryhmät järjestäytyvät uudessa parlamentissa vaalien jälkeen.
Joka tapauksessa sekä sosiaalidemokraattinen Scholz että keskustaliberaali Macron ovat selvästi heikentyneitä maidensa johtajia. Gallupit lupaavat kummankin puolueille rökäletappiota EU-vaaleissa.
Maahanmuuttovastaisten populistien voittokulku taas on jatkunut. Ranskan laitaoikeiston Marine Le Pen on kertonut haluavansa muodostaa Italian pääministerin Giorgia Melonin kanssa uuden superryhmän laitaoikeistoon – jolla on mahdollisuudet kasvaa sekä Scholzin että Macronin ryhmiä suuremmaksi.