Brasilian Rio de Janeirossa sijaitseva Guanabaranlahti tunnettiin pitkään lähinnä saastuneesta ja hävitetystä luonnostaan.
Neljän edellisen vuoden aikana lahdelle on kuitenkin istutettu 30 000 puuta, ja alue on nopeasti muodostunut malliesimerkiksi siitä, miten kaupungit voivat parantaa ilmastokestävyyttään luonnollisin keinoin.
Nykyään aiemmin puuttomalta rantaviivalta kohoaa tuhansia jopa neljän metrin korkeuteen kasvaneita mangrovepuita. Kasvillisuudella on lyhyessä ajassa ollut lukuisia positiivisia ympäristövaikutuksia.
Merenrannikoilla ja jokisuistoissa viihtyvät mangrovekasvit imevät paljon vettä itseensä ja hidastavat siten tulvavesien etenemistä joenuomiin myrskyn sattuessa.
Näin ne tarjoavat mittaamattoman arvokkaan suojan tulvien varalle, jotka yleistyvät maailmalla ilmastonmuutoksen edetessä. Samalla ne toimivat arvokkaina hiilinieluina ja stabiloivat maanperää, joka muuten huuhtoutuisi tulvavesien mukana pois.
Rio de Janeiron lahdelle istutetut kasvit ovat myös parantaneet veden laatua, mikä on tuonut alueelle paljon uutta merielämää. Esimerkiksi ravut ovat pitkän ajan jälkeen palanneet alueelle, mikä on tarjonnut uuden elinkeinon ravustajille.
– Puun istuttaminen mangroveen on teko ympäristön palautumisen puolesta ja se edesauttaa taistelua ilmastonmuutosta vastaan, Ricardo Gomes sanoo uutistoimisto AP:lle.
Gomes on yksi puiden istuttamisesta vastanneen hyväntekeväisyysjärjestön johtajista.
Vaikka Rio de Janeiron onnistunut hanke onkin antanut ilolle aihetta, on Brasiliasta kantautunut viime aikoina myös synkempiä ennusteita. Helsingin yliopiston globaalin kehitystutkimuksen professori Markus Kröger kertoi hiljattain Ylelle, että Brasilian kaakkoisosien sademetsien häviäminen on edennyt jo niin pitkälle, että hävitettyä metsää on vaikea palauttaa.
Lähde: AP