Valmentajat vaihtuvat, mutta narratiivi ei muutu: mitä tiukempi paikka, sitä todennäköisemmin New York Rangersin Kaapo Kakko, 23, löytää itsensä katsomosta pelaavan kokoonpanon ulkopuolelta.
Näin kävi kaksi vuotta takaperin, kun Rangers oli selkä seinää vasten konferenssifinaalivaiheen kuutospelissä Tampaa vastaan. Sama oli kaiku askelten aikaisin lauantaiaamuna, kun Rangers oli kotijäällään hävityn avausosan jälkeen käytännössä pakkovoiton edessä Floridaa vastaan.
Kakon pelipaikan vei hampaaton kanadalainen, taidoton Matt Rempe, jonka ainoa erikoisosaaminen on törmäily.
Tilanne ei mairittele viiden vuoden takaista NHL:n kakkosvarausta. Kun kesän 2019 varaustilaisuus lähestyi, monin paikoin debatoitiin siitä, kumpi kärkivarauksista lopulta olisi ikäluokan herra: New Jerseyn kärjestä varaama Jack Hughes vai Kakko.
Kakolta on syytä odottaa enemmän
Kakon kannalta tilanne on rakentunut Manhattanilla painajaismaiseksi. Viisi vuotta, ei läpimurtoa ja taas kerran kovassa paikassa katsomon puolella – kaiken lisäksi lähes totaalisen hyödyttömän pelaajan toimesta.
– En tiedä, lisääkö kilpailu pelipaikoista painetta. Jokainen yrittää parhaansa ja lopulta näemme, kuka pelaa. Päätös on valmentajan ja tarkoitus on voittaa joukkueena pelejä, Kakko kommentoi tilannettaan kakkosottelun alla.
Kakko lähti kulkemaan kommentoidessaan niin sanotusti ylempää tietä. On selvää, että sisällä roihuaa, mutta nuori TPS-kasvatti ei ole missään vaiheessa lähtenyt marisemaan peliajasta tai katsomokomennuksista.
Päävalmentaja Peter Laviolette sanoi odottavansa Kakolta enemmän tehoja. Se onkin pudotuspeleissä lähes tulkoon ainoa asia, mistä turkulaista voi kritisoida. Kakko on pelannut pääosin kolmosketjussa ja tehnyt sen hyvin.
Kehittynyt tilastodata antaa suomalaiselle hyvää palautetta ja osin näissä Kakko on jopa joukkueensa parhaimmistoa. Mutta samaan aikaan totta on, ettei Kakko tuota joukkueelle käytännössä mitään.
Yhdentoista ottelun saldo kirjataan tehoin 1+1, ja jos samaan pakettiin isketään viime kevään tehot, 18 ottelun saalis on vaatimaton 2+2.
Kyllä kahden ja puolen miljoonan palkkaa nauttivalta viidennen kauden NHL-pelaajalta täytyy voida odottaa parempaa.
Kokeilut ykköskentässä epäonnistuivat
Jos Kakko ei tuota numerotulosta, onko sitten lopulta väliä heittää laatikkoon lähinnä huumorielementiksi profiloituva Matt Rempe, joka vain törmäilee ja lyö poikittaisella mailalla kaikkea eteen tulevaa?
Huolestuttavaa on, että Kakko on 18 edellisessä ottelussa pudotuspeleissä laukonut ainoastaan 25 kertaa. Syitä on monia, mutta Kakkoa ei usein tapaa ykkössektorin maalipaikalta.
Joku voisi toisaalta kysyä, miten helppoa tuloksen tekeminen on ilman ylivoimavastuuta. Kakko on saanut kevään mittaan pelata ylivoimapeliä reilun neljän minuutin ajan.
Toki jos katsotaan tasaviisikoin tehtyjä pisteitä, Kakon edellä ovat muun muassa Barclay Goodrow sekä Jimmy Vesey, lähtökohtaisesti Kakon takana operoivat nelosketjun pelaajat.
Näin keksi NHL:ssä viime kädessä murenee. Takavuosina puhuttiin top-kuuden tärkeydestä, mutta uudessa ajassa käsite on laajentunut top-yhdeksään. Jos joukkue mielii menestyä pudotuspeleissä, tulosta on tultava kolmesta ketjusta, vähintään.
Edes nelosketjussa ei voi kellua loputtomiin nollaa-nollaa pelaten. Tämä koskee myös kärkivarauksia, kuten Kakkoa. Eikä kyse ole siitä, etteikö Kakko olisi saanut mahdollisuutta.
Runkosarjassa Kakko sai pelata ykkösketjussa Mika Zibanejadin ja Chris Kreiderin vierellä kaikista Rangers-laitureista toiseksi eniten Blake Wheelerin jälkeen. Reilut kaksisataa yhteistä minuuttia tuotti kuitenkin vain viisi osumaa.
Vuotta aiemmin sama ketju sai 228 minuutissa aikaan kymmenen osumaa. Lienee kaikkien osapuolten näkökulmasta reilua todeta, ettei tämä ollut voittava käsi sen enempää yksilö- kuin joukkuetasolla.
Paikkaa ei ole löytynyt
Kakkosketju Alexis Lafreniere–Vincent Trocheck–Artemi Panarin on ollut Rangersin toimivin kokonaisuus läpi kauden.
Tämä on pudottanut Kakon ensin kolmosvitjaan ja lopulta ulos pelaavasta kokoonpanosta, johon paluu tapahtuu luultavasti kolmospeliin hyökkääjä Jimmy Veseyn loukkaantumisen kautta.
Yhtä kaikki viimeisin käänne on helppo nähdä sinettinä Kakon ajalle Rangersissa. Viime kauden 18 maalia ja 40 pistettä antoivat lupauksen paremmasta, mutta kylmää faktaa on, että Kakko on polkenut viisi vuotta paikallaan Broadwaylla.
Pelaaja, josta piti tulla suuren ja kauniin Rangersin uuden aikakauden kulmakivi, ei ole päässyt urallaan eteenpäin – ja mikä pahinta, organisaatiotasolla epäluottamuslauseita on annettu jo useita.
Ja on sanottava, että oikeudenmukaisia sellaisia. Parempaan pitäisi pystyä.
Luottamus on varmasti palanut myös Kakon suunnalta, vaikka tämä onkin säilyttänyt julkisesti tyyneytensä ja kommentoinut vaikeita tilanteita tyylikkäästi kieli keskellä suuta. En silti näe, miten Kakko voisi palata syksyllä Rangersiin.
Koko kakkosketju tulee jatkamaan seurassa, kuten jatkavat myös Zibanejad sekä Kreider ykkösessä. Kakko ei ole viidessä vuodessa löytänyt New Yorkissa itseään tai omaa paikkaansa, eikä yksi kesä tule muuttamaan tilannetta.
Ei varsinkaan, kun kuonaa välissä alkaa olla liikaakin.
Kakon sopimus päättymässä
Kakon sopimus loppuu kuluvan kauden jälkeen, mutta tämän status on niin sanottu rajoitettu vapaa agentti. Tämä tarkoittaa sitä, että pelaajan oikeudet säilyvät seuralla. Ihmettelen silti, jos osapuolien välillä ei vallitsisi yhteinen konsensus maisemanvaihtoon liittyen. Kakon on saatava uusi alku ja mahdollisuus toisaalla.
Eikä tämä silti tarkoita automaattista autuutta ja onnea. On ihan selvää, että Kakon on tehtävä kesällä perustavanlaatuista sielunmessua ja mietittävä, millä tavalla ovi NHL-joukkueen tulosyksikköihin aukeaisi.
Kaiken nähdyn valossa selvää on, että töitä on vielä edessä kosolti. Näin lahjakkaita pelaajia ei heitellä kokoonpanossa peräpäähän tai varsinkaan katsomoon ilman hyviä perusteluita.