– Tulin kosketetuksi tavoilla, joita en osannut ennakoida.
Näin kuvaa valtion koulukotien maailmaan siirtynyt Kaisa Tammi, joka aiemmin työskenteli naisvankien parissa. Tammikuussa hän aloitti Valtion lastensuojeluyksilön johtajan viransijaisena ja vastaa nyt viidestä koulukodista.
Vaikka Tammi on pitkän vankilatyöuransa aikana nähnyt paljon, pysähdytti koulukotien todellisuus.
– En osannut etukäteen tietää, kuinka huonokuntoisia nuoria täällä yhteiskunnassa on.
Tammi kuvaa valtion koulukodin viimeiseksi vaihtoehdoksi, kun mikään muu sijoituspaikka ei nuorelle sovellu.
– Minut se pysäytti ja rupesin miettimään, että on meillä jotain tekemistä vielä.
Voiko syöksykierrettä pysäyttää?
Tammen mukaan nuorten huonovointisuudessa ei ole kyse yksittäisistä asioista, vaan se on monen tekijän vyyhti.
– Osa meidän nuorista on heitä, joista puhutaan usein. He käyttävät paljon päihteitä, saattavat tehdä rikoksia ja olla väkivaltaisiakin ulospäin. Sitten on yhtä paljon heitä, joilla on paha olla ja se väkivalta kääntyy heitä itseään päin.
Itsetuhoisuus huolestuttaa, sillä se voi kasvaa hallitsemattomaksi.
– Meillä on nuoria, joiden halu elää on olematon.
Mutta onko yksittäisen nuoren syöksykierre mahdollista pysäyttää? Tammen mukaan on.
– Nuoruus on siitä mahtavaa, että se on pelkkää muutosta.
Yksikin kuunteleva aikuinen auttaa
Tammi kertoo olevansa vaikuttunut koulukodeissa tehdystä työstä.
– Se luottamus, minkä lapset ja nuoret luovat, kun vihdoinkin joku aikuinen on ja pysyy. Ei nosta käsiään pystyyn ensimmäisen kirosanan tai raivokohtauksen kohdalla.
Tarinat, joita Tammi on kuullut koulukotien nuorilta, eivät ole menestyskertomuksia. Mutta vaikka ne olisivat pienempiä, ovat ne lohdullisia.
– Jokaisen nuoren kohtaaminen on ollut jotenkin erityinen ja kiinnostava. Voin sanoa, että en lähde yhdestäkään koulukotipäivästä ilman, että minulla tulee vedet silmiin.
Lisää Kaisa Tammen kertomuksia nuorista 8 minuuttia -ohjelmassa.