Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Olaf Scholz ovat usein yhtä hymyä median edessä. Näin oli myös Macronin viimeisimmällä vierailulla Saksaan.
Viimeaikaiset kuvaukset valtionpäämiesten suhteesta ovat kuitenkin hyvin toisenlaista luettavaa. Macronin ja Scholzin henkilökemioita kuvataan huonoiksi.
Saksalaismediassa Scholzin ja Macronin suhteen tilaa on luonnehdittu jopa ”vaaralliseksi jääkaudeksi”.
Ranskalaismedian otsikossa kaksikko ei ole onnistunut kesyttämään toisiaan. Macron matkusti Berliiniin maaliskussa. Matkan tarkoituksena oli lieventää jännitteitä, otsikko kertoo.
Talousjulkaisu Bloomberg varoittaa, että Macronin ja Scholzin suhteen toimimattomuus uhkaa lamaannuttaa Euroopan.
Yksi sana riittää kuvaamaan maiden suhdetta tällä hetkellä, sanoo väitöskirjatutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta.
Ruuhkavuodet.
– On niin kiireistä, ettei suhteeseen kerkeä oikein panostamaan, EU-asioihin perehtynyt Ronkainen nauraa.
Nykyinen Euroopan unioni on nähty niin taloudellisena kuin rauhankin projektina, jonka taustalla on ajatus Ranskan ja Saksan sitomisesta yhteen.
Ranskaa ja Saksaa on pidetty EU:n moottorina, joka määrittelee koko unionin suunnan.
Siksi mahtimaiden pyrkimyksillä ja keskinäisellä suhteella on vaikutusta koko EU-alueelle, eli myös Suomeen.
Keräsimme tähän juttuun tärkeitä asioita, jotka Ranskan ja Saksan suhteesta on hyvä ymmärtää.
Huonot välit saavat päätöksenteon jumittamaan
Ranskan ja Saksan suhdetta hiertävät niin Ukrainan tukemiseen liittyvät kuin laajemmatkin turvallisuuspoliittiset kysymykset, kuten suhde Yhdysvaltoihin, energiakysymykset ja suhtautuminen kriisien rahoittamiseen velkarahalla.
Samaan aikaan EU:lla on useita kriisejä ja kriittisiä kysymyksiä ratkaistavanaan. Niihin lukeutuvat muiden muassa Euroopan puolustuksen kehittäminen, kiristyvä suurvaltakilpailu ja ilmastonmuutos.
– Jos Ranska ja Saksa eivät ole yksimielisiä, asioita on erittäin vaikea puskea eteenpäin Brysselissä, sanoo Ylelle saksalainen tutkija Jacob Ross Saksan ulkopoliittisesta instituutista (DGAP).
Saksa ja Ranska olivat esimerkiksi keskeisessä roolissa 2010-luvun eurokriisissä, kun viisi euroalueen jäsenmaata eli Kreikka, Kypros, Portugali, Espanja ja Irlanti ajautui mittaviin talousvaikeuksiin.
Nämä maat joutuivat hakemaan tukea EU:lta ja muilta euromailta, kuten Suomelta.
Ranska ja Saksa esittelivät ajatuksen yhteisvelan ottamisesta omanaan. Vastaanotto yhteisvelalle olisi ollut toinen, jos esitys olisi tullut kaksikon sijaan Euroopan komissiolta, EU-asioihin perehtynyt väitöskirjatutkija Ronkainen sanoo.
– Sillä, että nämä maat ottavat poliittisen omistajuuden johonkin, on suuri painoarvo siinä, mitä muut maat tekevät.
Säröt suhteessa korostuneet viime vuosina
Maiden välejä on viime aikoina erityisesti kylmentänyt kysymys Ukrainan tukemisesta.
Ranskan Macron ja Saksan Scholz haluavat kumpikin esiintyä johtavana hahmona Euroopan puolustuksen saralla, sanoo saksalainen tutkija Ross.
Maiden välillä vallitsee yhteisymmärrys siitä, että Ukrainan tulee voittaa Venäjän aloittama hyökkäyssota. Keinot vain aiheuttavat erimielisyyttä.
Saksa kannattaa strategisesti varovaisempaa linjaa, vaikka onkin Ukrainan toiseksi suurin tukija aseellisella avulla mitattuna heti Yhdysvaltojen jälkeen. Keskustelu on pyörinyt hiljattain erityisesti Taurus-ohjuksissa, joita Saksa ei ole suostunut lähettämään Ukrainaan.
Ranskassa linja on toinen. Macron kohautti alkuvuonna kommentillaan mahdollisista joukkojen lähettämisestä Ukrainaan. Reilu kuukausi sitten hän vaati itsenäisen ja uskottavan eurooppalaisen puolustuksen rakentamista.
Maiden eroavaisuudet tulevat esiin myös suhteessa Yhdysvaltoihin. Scholzin Saksalle Yhdysvallat on läheinen ja tärkeä kumppani, jonka tukeen ja esimerkkiin luotetaan. Macronin Ranskassa taas tukeutuminen Yhdysvaltain johtoasemaan ei sovi strategisen autonomian ajatuksen kanssa yhteen.
Kaksikko hakee uusia kumppaneita
Jännittyneessä tilanteessa kaksikko etsii uusia kumppaneita.
Ranska on ollut uusien kumppanien etsinnässä Saksaa aktiivisempi. Se on muun muassa lämmitellyt välejään Britanniaan, joka lähti unionista vuonna 2020.
– Saksalle ja Ranskalle on vähän helpompaa, jos joku kolmas on mukana, tutkija Minna Ålander Ulkopoliittisesta instituutista sanoo.
Erityisesti Puola on ollut tarjolla ”kolmanneksi pyöräksi” sen jälkeen, kun valta maassa vaihtui viime vuoden lopulla.
Saksalainen tutkija Ross muistuttaa, että kun Baltian maat varoittelivat Venäjän uhasta, Ranska ja Saksa eivät juuri kiinnittäneet asiaan huomiota.
Tilanne voi tarjota nyt myös pienemmille maille uusia mahdollisuuksia ja sananvaltaa – myös Suomelle. Tutkija Ålander sanoo, että monissa maissa katsotaan nyt pohjoiseen.
– Suomi ja Ruotsi ovat nyt uusia Naton jäseniä ja jo EU-jäseniä. Pohjoismaiden ryhmä nähdään positiivisesti ja vahvana, hyvänä porukkana, Ålander sanoo.
Ranskan presidentti Macronin turvallisuuspoliittinen linja näyttää osittain lähentyvän Suomen pyrkimyksiä, arvioi vanhempi tutkija Iro Särkkä Ulkopoliittisesta instituutista.
– Macronin tahtotila on, että meillä olisi vahva Eurooppa ja eurooppalaiset valtiot pitäisivät jokainen itsestään huolta ja kantaisivat kortensa kekoon yhteiseen hyvään, Särkkä sanoo.
Saksan ja Ranskan johto on menossa uusiksi
Laitaoikeiston on ennustettu repivän poliittista kenttää eurovaaleissa sekä Ranskassa että Saksassa. Sisäpolitiikan kysymykset ovatkin pitäneet molempien maiden päämiehet kiireisinä.
Ranskan presidentti Macron on pitänyt eurooppalaisen autonomian ideaa voimakkaasti esillä myös kotimaassaan. Eurovaalien mielipidemittausten mukaan Ranskassa noin kolmannes kansasta ei kuitenkaan seiso Macronin politiikan takana.
Sen sijaan gallupeja johtaa äärioikeistolainen puolue Kansallinen rintama (RN).
Voitto eurovaaleissa voi tuoda sen pitkäaikaiselle johtajalle Marine Le Penille nostetta seuraaviin presidentinvaaleihin. Kyse olisi karvaasta tappiosta Macronille, joka ei voi asettua ehdolle seuraavissa vaaleissa vuonna 2027.
Myös Saksassa liittokansleri Scholzin SPD uhkaa jäädä eurovaaleissa sivuun kärkikahinoista. Lisäksi jo ensi vuonna Saksassa järjestetään seuraavat liittopäivä- eli parlamenttivaalit, joiden tuloksia voi ennakoida eurovaalien perusteella.
A-studio kysyy, kuka päättää EU:n suuret linjat. Studiossa akatemiatutkija Timo Miettinen Helsingin yliopistosta ja VTT:n kansainvälisten asioiden johtaja Janica Ylikarjula. A-studio Yle TV1:llä tai Yle Areenassa klo 21.05.
Mitä ajatuksia Ranskan ja Saksan suhteen tila herättää? Voit keskustella aiheesta 29.5. klo 23 asti.