Mikä yhdistää Las Vegasia, Helsinkiä ja Reykjavikia? Punkmuseot – lauantaista alkaen. Talkoovoimin tehty museo toimii Lasipalatsin kupeessa sijaitsevan Graniittitalon tiloissa elokuun loppuun asti.
Punkmuseon toiminnasta paistaa tee se itse -asenne, joka on aina ollut kiinteä osa punkkulttuuria. Väliaikaisen museon tilavuokrat on taustalla toimivan kannatusyhdistyksen jäsenien omista kukkaroista, koska Helsingin kaupunki ei myöntänyt museolle kulttuuriavustusta.
Punkmuseon kannatusyhdistyksen puheenjohtajan Timo ”Kipi” Kiipan mukaan hylkäyspäätös aktivoi taustajoukot.
– Kun ymmärsimme, että kaupunki ei aio antaa meille rahaa, meni noin puolisen tuntia, kun jäsenistö oli kaivanut rahat, joilla saimme katettua peruskulut, Kiippa sanoo.
Kiipan mielestä rahoituksen puute kertoo ymmärryksen puutteesta alakulttuurien merkityksestä kulttuurien kentällä. Kulttuuri mielletään hänen mukaansa Oopperatalon kaltaisina vakiintuneina kivijalkoina.
Mielikuvan ulkopuolelle jäävät alakulttuurit puolestaan peilaavat jatkuvasti sitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja muovautuvat sen mukaan.
Kiippa muistuttaa, että vaikka alakulttuurien kehityksestä on hankalampi saada otetta, niiden dokumentointi antaa kuvan yhteyskunnasta juuri siinä hetkessä. Tämän vuoksi Kiipan mielestä dokumennoin lisäksi myös niiden toimintaa pitäisi tukea, jotta ne pystyisivät toteuttamaan itseään.
Ei kukaan sitä perusta, ellei me itse sitä perusteta.
Teijo Hintikka
Punkmuseon kokoelmamateriaalit kerätään tai saadaan lahjoituksina aikalaisilta. Omatoimisuus ei kuitenkaan tarkoita amatöörimaisuutta. Museolle on laadittu kokoelmapoliitiikka, ja toimintaan sovelletaan museotyön eettisiä ohjenuoria.
Neuvoja antanut Helsingin kaupunginmuseon tutkija Eero Salmio on mielissään punkkareiden toiminnasta.
– Sehän on ihan totta, että kun tuota rahaa ei ole, jos haluaa tallentaa jotain ilmiötä, paras tapa on tehdä se itse.
Kiippa kertoo, että Punkmuseo saa kokoelmiinsa lahjoituksia viikoittain. Eikä pelkästään punk-veteraaneilta, vaan myös nuorisolta.
– On ymmärretty, että historiaa syntyy koko ajan.
Asenne kantaa läpi elämän
Punkmuseon taustajoukot koostuvat muusikoista ja harrastelijoista, joille punk ei ole pelkästään musiikkia, vaan asenne ja elämäntapa.
– Kun punk tuli, niin ymmärsin, että se on vähän niin kuin lupa tehdä asioita itse. Sun ei tarvitse olla täydellinen, vaan voit tehdä asioita omalla tyylilläsi, Punkmuseon Teijo Hintikka kertoo.
Hintikka on vaikuttanut punkbändeissä ja -piireissä 1970-luvun lopusta alkaen. Vaikka hän soittaa punkkia enää kavereidensa kanssa ”terapiamielessä”, on punk-asenne kantanut läpi elämän, kuten muillakin Punkmuseon tekijöillä.
Punkmuseolla ei ole ollut aiemmin omia tiloja, joskin näyttelyitä on ollut useita ja ympäri maata. Suunnitelmat pysyvistä tiloista ovat vireillä, mutta rahoitusta on hankala saada.
Omakustanteisuus pakottaa Punkmuseota perimään pienen sisäänpääsymaksun, jottei kukaan tekisi henkilökohtaista konkurssia.
Ei saa jäädä setämiesten salaseuraksi.
Kari ”Näkä” Hyle
Kesän aikana päivittyvät näyttelyt päätetään yhteistuumin, punkperiaatteiden mukaisesti. Kuka tahansa kannatusyhdistyksen noin 450 jäsenestä on tervetullut kahden viikon välein järjestettäviin kokouksiin ilmaisemaan mielipiteensä toiminnasta.
Konsensus-henkinen toiminta kuuluu asiaan, sillä punkkarit ovat perinteisesti olleet – ja ovat edelleen – aktiivisia erilaisissa liikkeissä, kuten rauhanliikkeessä, eläinoikeusliikkeessä sekä talonvaltausliikkeessä.
Kiipan mukaan punkkareiden käyttämät verkostoitumis- ja tiedotusmetodit ovatkin levinneet myös muihin alakulttuureihin.
– Aikoinaanhan puhuttiin, että rockmusiikki kaatoi Berliinin muurin, mutta itse asiassa se rockmusiikin virta lähti punkpuroista, koska punkmaailmassa on aina verkostoiduttu tekemisen kautta.
Punkmuseot ovat harvinaisia
Suomen punk-skene on maailman mittakaavalla poikkeuksellisen aktiivinen. Helsingin keskustaan avattu Punkmuseo on tiedettävästi maailman toiseksi suurin. Ensimmäisen sijan saa isolla rahalla ja jenkkityylillä Las Vegasissa sijaitseva The Punk Rock Museum.
Pienin puolestaan on vanhaan julkiseen vessaan rakennettu Islannin punkskeneen keskittynyt museo Reykjavikin keskustassa.
Erilaisiin punkbändeihin keskittyviä museoita toki on useita, kuten Ramones-museo Berliinissä, mutta punkkulttuuria yleistasoisesti esittelevät museot ovat harvinaisuus.