Juttu on tehty osana pohjoismaisten yleisradioyhtiöiden Ylen, SVT:n ja NRK:n yhteistyötä.
Mediassa heitä kuvailtiin Venäjän urheilun superpariksi.
Kun nuorten miekkailijoiden Konstantin Lohanovin ja Sofia Pozdnjakovan suhde tuli julkisuuteen, venäläiset urheilupiirit olivat innoissaan. Lohanov oli nelinkertainen nuorten maailmanmestari, Pozdnjakova arvokisavoittaja ja Venäjän olympiakomitean puheenjohtajan Stanislav Pozdnjakovin tytär.
Parin tarina eteni kuin täydellisessä käsikirjoituksessa. Miekkailijoiden häitä juhlittiin näyttävästi syyskuussa 2020. Urheilupomo Pozdnjakov kehui vävyään mahtavaksi mieheksi.
Sopivalla hetkellä eromme vuodettiin lehdistölle ja draamasta otettiin kaikki irti.
Molemmat valittiin edustamaan Venäjää Tokion kesäolympialaisiin 2021. Lohanovin kisat päättyivät pettymykseen ja sijaan 24 säilämiekkailun henkilökohtaisessa kisassa. Pozdnjakova juhli sen sijaan olympiakultaa naisten säilässä ja joukkuekisassa.
Kilpailujen jälkeen Pozdnjakova puhui huippu-urheilua suuremmista haaveista. Hän harkitsi urheilu-uran panemista jäihin, koska pari suunnitteli perheenlisäystä.
– Kun saamme Tokion kisojen palkintorahat, käytämme osan niistä matkustamiseen. Osan säästämme tuleville lapsillemme, jotta he saavat hyvän koulutuksen ja mukavan elämän, Pozdnjakova kertoi olympialaisten jälkeen venäläismedialle.
Erosta tuli skandaali Venäjällä
Varhain aamulla 24. helmikuuta 2022 Lohanov makasi hotellihuoneen sängyssä ja yritti ymmärtää puhelimeensa tulevaa viestitulvaa. Venäjä oli hyökännyt eri puolille Ukrainaa.
Lohanov oli matkustanut edellisenä päivänä Müncheniin jalkaleikkaukseen. Pitkään vaivannut vamma vaati toisen ison operaation lyhyen ajan sisään. Tokiossa Lohanov oli miekkaillut kipulääkkeiden ja puudutuspiikkien voimin.
Münchenissä Lohanovia auttoi hoitojärjestelyjen kanssa ukrainalaistaustainen, Harkovasta kotoisin oleva tuttu. Lohanovin jalka leikattiin, minkä jälkeen hän seurasi sairaalavuoteesta, kuinka hänen ukrainalainen auttajansa järjesti yötä päivää ukrainalaissiviilien evakuointeja Saksaan.
– Oloni oli sanoinkuvaamattoman hirveä. Harkovalainen tuttuni matkusti joka päivä rajalle hakemaan ihmisiä ja majoitti heitä saksalaisiin perheisiin. Seurasin sitä ja yritin ymmärtää, mitä tapahtuu.
Lohanov puhui päivittäin vaimonsa kanssa puhelimessa ja yritti suostutella tätä lähtemään Venäjältä. Lohanovin mukaan hänelle oli alusta asti selvää, ettei hän voisi hyväksyä Venäjän hyökkäystä. Hän ei halunnut palata enää kotiin.
– En halunnut olla millään tavoin osa sitä systeemiä.
Pari pohti useita kuukausia, mitä tekisi. Tuntikausia kestäneet puhelut muuttuivat pikkuhiljaa lyhyemmiksi. Pozdnjakova tuli lopulta tulokseen, ettei voisi lähteä kotimaastaan ja jättää vanhempiaan.
– Kävin pitkään läpi lähdön hyviä ja huonoja puolia. Heräsin aamulla ja kuvittelin, millaista olisi muuttaa ”Kostjan” luo. Kuvittelin, miten pitäisin yhteyttä vanhempiini tai kertoisin asiasta isälleni. Aloin voida heti pahoin, Pozdnjakova kertoi viime kesänä Bez vody -podcastissa.
Kun tieto parin erosta vuoti julkisuuteen, skandaali oli valmis. Asiaa kommentoivat niin Venäjän duuman jäsenet kuin entinen appiukko Pozdnjakov. Sofia Pozdnjakovaa kuvailtiin oikeamieliseksi patriootiksi, Lohanovista maalattiin kuvaa heikkona ja huonosti kasvatettuna yksilönä.
– Koen, että kasvatus ja rakkaus isänmaata kohtaan saivat Sofian toimimaan toisin kuin säikähtäneet vadelmafrappen juojat, Stanislav Pozdnjakov viittasi ex-vävyynsä puhuessaan parin erosta syksyllä 2022.
Lohanov sanoo, että kyseisiä kommentteja oli mahdoton ottaa vakavasti. Hän kertoo, ettei ollut koskaan erityisen läheinen appensa kanssa.
– Kaikki, jotka toimivat Venäjän politiikassa, haukkuvat kilpaa muita pettureiksi. Sopivalla hetkellä eromme vuodettiin lehdistölle ja draamasta otettiin kaikki irti.
Venäjän miekkailuliiton puheenjohtaja ja maajoukkueen päävalmentaja Ilgar Mamedov on kannassaan diplomaattinen. Kaksinkertainen olympiavoittaja sanoo Yle Urheilun puhelinhaastattelussa, ettei kanna Lohanoville kaunaa. Mamedovin mukaan jokaisella on oikeus tehdä elämällään, mitä haluaa.
– Lohanov kertoi lähdöstään asianmukaisesti urheiluministeriölle ja seuralleen TsSKA:lle, jotka olivat hänen palkanmaksajiaan. Se kertoo, että hän on vakavasti otettava ihminen, joka ei halunnut huijata ketään, miekkailupomo kommentoi.
– Mitä tulee olympiakomiteamme puheenjohtajan reaktioihin, kyseessä on herkkä asia. He olivat perhe. Olimme kaikki juhlimassa Lohanovin ja Pozdnjakovan häitä. Uskon, että keneen tahansa isään sattuisi, kun tyttären perhe hajoaa.
”Ei ollut enää mitään puhuttavaa”
Lohanov ei ole koskaan halunnut puhua pahaa entisestä vaimostaan. Hän on korostanut, että yksityiskohdat erosta jäävät parin välille. Nykyään kaksikko ei ole missään tekemisissä.
– Elimme hyvää nuoren parin elämää sodan alkuun saakka. Sen jälkeen näimme elämän eri tavalla, Lohanov sanoo.
– Kävimme puoli vuotta keskustelua, tulisiko hän luokseni vai ei. Jossain kohtaa yhteydenpito päättyi. Hän oli päätöksensä tehnyt. Sen jälkeen ei ollut enää mitään puhuttavaa.
Helvetillinen puoli vuotta
Miekkailija ei kaunistele sanojaan kuvaillessaan elämänsä synkintä ajanjaksoa. Hän oli kokenut musertavan tragedian muutama kuukausi ennen Ukrainan sodan alkua, kun hänen äitinsä kuoli äkillisesti koronavirustautiin 43-vuotiaana.
Lohanov oli silloin Saksassa hoitamassa kipeytynyttä lonkkaansa eikä ehtinyt hyvästellä äitiään. Hän sanoo, ettei vieläkään löydä sanoja kokemalleen tuskalle.
Puoli vuotta myöhemmin hänellä ei ollut enää kotimaata tai parisuhdetta. Lohanov kertoi viime vuonna venäläissivusto Sports.ru:lle olleensa niihin aikoihin syvästi masentunut. Hän valvoi aamukuuteen, heräsi lounasaikaan ja sai aika ajoin paniikkikohtauksia.
– Ympärilläni ei ollut mitään, mikä olisi tuntunut hyvältä. Ei ollut mitään tapaa paeta synkkiä ajatuksia. Ja miten se olisi ollut edes mahdollista? Jos yritti katsoa vaikka stand upia, Telegramiin kilahti samaan aikaan lukemattomia viestejä, missä kaikkialla oli räjähtänyt pommeja, miekkailija kertoo nyt.
Isän tuki ja jatkuva yhteydenpito auttoivat pimeinä hetkinä. Pian täysimittaisen sodan alkamisen jälkeen Lohanovin isä muutti Kazakstaniin, jossa Lohanovkin on syntynyt. Muutto isän perässä Keski-Aasiaan ei ollut kuitenkaan vaihtoehto.
– Kaikki vanhemmat sukulaisemme ovat Kazakstanissa. Siksi isäni lähti sinne. En nähnyt siellä kuitenkaan itselleni tulevaisuutta. Puhuimme isäni kanssa maailman tapahtumista ja olimme samaa mieltä. Hän ymmärsi, miksi toimin kuten toimin.
Toiselle puolelle maapalloa
Kesällä 2022 Lohanov matkusti ystävänsä luo Yhdysvaltoihin. Tarkoituksena oli pitää hengähdystauko ja miettiä, mitä tehdä seuraavaksi. Vastaus tuli odottamatta ja nopeasti.
1990-luvulla USA:han muuttanut Neuvostoliiton miekkailumestari Dmitri Gaj oli perustanut Kaliforniaan miekkailukoulun. Gaj oli myös Lohanovin perhetuttu. Kun koulussa aukesi vuonna 2022 valmentajan paikka, Lohanov ei epäröinyt. Hän muutti San Diegoon ja on sillä tiellä edelleen.
Lohanov valmentaa La Jolla -nimisessä koulussa nuoria miekkailijanalkuja. Työ lasten parissa tuo päiviin kaivattua iloa.
– Lapset auttavat viemään ajatukseni muualle. He eivät ajattele sotaa, elämää ja kuolemaa.
Lohanov kertoo viihtyvänsä USA:ssa erinomaisesti. Hän korostaa olevansa nyt vapaa.
– Kun olin ammattiurheilija Moskovassa, värjäsin kerran hiukseni. Ihmiset kyselivät, olinko tullut hulluksi. Etenkin Kaliforniassa on olo, että voi tehdä, mitä haluaa. Kauppaan voi mennä aamutakissa ja tohveleissa, jos siltä tuntuu, eikä kukaan välitä. Sellaiset asiat tuovat vapauden tunteen.
Kotimaataan Lohanov ei sanojensa mukaan kaipaa.
– Teatterissa käynti Moskovassa oli ainoa asia, josta pidin Venäjällä. Nykyään kaikki suositut venäläiset näyttelijät ovat ulkomailla, koska eivät hyväksyneet sotaa. Näen heitä USA:ssa tai muissa maissa. Moskova ja Pietari ovat upeita kaupunkeja, mutta jos sinne menee nyt, näkee vain Z-kirjaimia. Siitä tulee huono olo.
Viime vuonna Lohanov tuuletti säilämiekkailun Yhdysvaltain mestaruutta. USA:n lajiliitto laski kansallisiin kisoihin venäläisiä ja valkovenäläisiä miekkailijoita, jotka ovat vastustaneet sotaa Ukrainassa.
Lohanovin toiveissa on saada tulevaisuudessa Yhdysvaltain kansalaisuus ja miekkailla USA:n väreissä huipulla. Pariisin olympialaiset tulevat todennäköisesti liian aikaisin, mutta Lohanov ei sulje pois mahdollisuutta esiintyä Los Angelesin kesäkisoissa 2028.
Urheilu näyttäytyy kuitenkin nyt toisessa valossa. Elämä on opettanut, ettei sitä kannata suunnitella liian pitkälle. On turvallisempaa haaveilla pienistä asioista, kuten omien oppilaiden kisamenestyksestä ja kehittymisestä.
Menetykset ovat tehneet huolettomasta naapurinpojasta varautuneemman ja taipuvaisemman murehtimiseen.
– Samaan aikaan minun on helpompaa tehdä nyt päätöksiä. Sillä mitä pelättävää tässä enää on? Pahemmaksi tämä tuskin menee.