KIOVA Ennen viikonloppuna Sveitsissä pidettyä konferenssia Ukrainassa ilmaistiin huolta siitä, mikä voi olla sellaisen rauhankonferenssin anti, jossa ei käytännössä puhuta rauhasta.
Jotta mukaan lähtisi maksimimäärä maita, kokoukseen vietiin Volodymyr Zelenskyin rauhansuunnitelman kymmenestä pykälästä vain kolme. Sellaiset, joista odotettiin saavutettavan yhteisymmärrys kaikkien osallistujamaiden kesken: ydinturvallisuus, ruokaturvallisuus ja vankienvaihto.
Vuoden 1991 rajojen palauttaminen tai venäläisjoukkujen vetäytyminen sodan päättymisen skenaariona ei ollut päiväjärjestyksessä mukana.
Ukrainan ulkopuolella huolta aiheutti taas toinen seikka. Voiko rauhaa Ukrainassa edistää, jos hyökkääjäosapuoli ei ole neuvotteluissa mukana?
Venäjää ei tämänkertaiseen konferenssiin kutsuttu, ja Vladimir Putinin ulostulo perjantaina oli kuin elävä todiste, miksi kutsua ei tullut.
Putin vaati nimittäin Ukrainan asevoimien vetäytymistä neljältä ukrainalaisalueelta, joita Venäjä miehittää tällä hetkellä osittain. Lisäksi Ukrainan täytyy haudata suunnitelmansa päästä Naton jäseneksi.
Se oli pikemminkin uhkavaatimus kuin rauhansuunnitelma, joka on mahdollisimman kaukana siitä, miten länsi näkee sodan päättyvän. Näissä asetelmissa olisi ollut toiveajattelua odottaa liikaa Bürgenstockin keskusteluilta.
Ukraina on jossain määrin itsekin syyllinen siihen, että konferenssista oli paljon odotuksia. Se asemoi kokousta tietynlaisena käännekohtana, vaikka rauhankonferensseja oli ennenkin.
Viikonlopun tuntuvimmaksi tulokseksi on jäänyt loppuasiakirja, yhteinen julkilausuma, jonka ovat allekirjoittaneet kaikki osallistujat kymmenkuntaa maata lukuun ottamatta.
Ukraina on kuitenkin saavuttanut konferenssilla tärkeimmän tavoitteensa: se muistutti maailmaa omasta tilanteestaan siihen aikaan, kun Venäjän hyökkäyssota ei oikein tunnu enää kiinnostavan muita kuin Venäjän naapurimaita.
Monta kuukautta Ukraina pysyi otsikoissa rauha-sanan yhteydessä – ei pelkästään sodan vuoksi. Pelkkä konferenssiin valmistelu pakotti monia maita ulos neutraaliuskuplastaan miettimään omaa kantaansa Venäjän hyökkäykseen.
Tapaaminen Sveitsissä on eräänlainen alustus seuraavalle rauhankonferenssille, josta Zelenskyi on puhunut tänään.
Ukrainan presidentin mukaan se järjestetään ”kuukausien eikä vuosien päästä” ja siihen kutsutaan mahdollisesti myös Venäjä.
Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleba on toistanut saman, tällä hetkellä mullistavalta kuulostavan ajatuksen: ”Tulee se hetki, jolloin täytyy keskustella Venäjän kanssa. Mutta emme anna Venäjän puhua uhkavaatimuskieltä.”
Toistaiseksi mitään muuta kieltä Venäjä ei tosin osaa.