DEIR KIFA Etelä-Libanonissa ryhmä suomalaisia rauhanturvaajia harjoittelee ensiapua tukikohdassaan Deir Kifassa. Kaksi autoa on törmännyt ja suomalaispartio on sattunut paikalle.
Harjoituksessa turvataan alue ja autetaan uhreja, kunnes paikallinen ambulanssi saapuu paikalle.
Etelä-Libanonissa on viime kuukausina kuitenkin ollut isompia ongelmia kuin liikenne.
Israel ja Iranin tukema Hizbollah-liike ovat tulittanet toisiaan rajan yli lokakuusta lähtien. Hizbollah kertoi aloittaneensa iskut osoittaakseen solidaarisuutta Gazan palestiinalaisten kanssa.
Noin 200 suomalaista palvelee osana YK:n Unifil-joukkoja. Deir Kifassa. on myös ranskalaisia rauhanturvaajia. Rauhaa ei vain ole turvattavana.
Unifilin tehtävä on muun muassa valvoa Israelin ja Hizbollahin vuoden 2006 taistelujen jälkeen aikaan saatua tulitaukoa ja varmistaa, ettei alueelle tuoda muita kuin Libanonin armeijalle kuuluvia aseita.
”Täällä on käynnissä melkoinen sota”
Todellisuudessa valvottavaa tulitaukoa ei ole ja Hizbollahin aseita piisaa.
– Käytännössä tulitaukorikkomuksia on jatkuvasti. Se on välillä turhauttavaa, koska täällä on suoraan sanoen käynnissä melkoinen sota tällä hetkellä, sanoo Suomen Libanonissa olevan kriisinhallintajoukon komentaja, everstiluutnantti Jukka Honkanen.
Hizbollah on vahvasti läsnä koko Etelä-Libanonissa ja laukaisee aseitaan kohti Israelia myös Unifilin toiminta-alueelta.
Israel iskee puolestaan jatkuvasti Libanoniin. Julkisten tietojen mukaan Israel iski huhtikuussa myös Srifan kylään, joka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä suomalaisten ja ranskalaisten tukikohdasta.
Kohteena oli mahdollisesti Hizbollah-komentajalle kuulunut talo.
Etelä-Libanonin mittakaavalla suomalaisten tukikohta on kuitenkin rauhallisella alueella.
Suomalaisilla ei ole omaa valvonta-aluetta, vaan he partioivat koko Unifilin toiminta-alueella. Tämä tehtävä voi viedä heidät lähelle rajaa tai kuten YK sanoo Sinistä linjaa eli Blue Linea.
Mielenkiintoinen tehtävä houkuttelee
Deir Kifan tukikohdassa muut haastateltavat kuin komentaja esiintyvät turvallisuussyistä vain etunimellä.
Korpraali Onni on uusinut pestinsä ja palvellut täällä myös ennen kuin tilanne lähti kiristymään viime lokakuussa. Muutos tekee tehtävästä mielenkiintoisen.
– Tämä on tosi erilainen aiempiin operaatioihin verrattuna. Partioimme raskaissa suojavarusteissa ja lähempänä Blue Linea. Tapahtuu kaikenlaista.
Pari kuukautta sitten saapunut kersantti Kalle kertoo tilanteesta, jossa suomalaisten lähistöllä tulitettiin.
– Olimme partioimassa ja ajettiin tietä Blue Linen lähellä. Alkoi kuulua aika pauke ja lähdimme pois. Kyllä se tuntui aika selvästi siellä auton hytissäkin.
Everstiluutnantti Honkanen sanoo, että partio voi joutua alueelle, jossa alkaa tulitaistelu, vaikka YK ei ole kohteena.
– Silloin tehtävänä on siirtyä pois ja lähimmälle YK-asemalle. Etukäteen on katsottu mitkä asemat ovat lähimpänä partion reittiä. Koko ajan pitää olla varuillaan.
Kersantti Kalle muistuttaa, että samaan aikaan partioinnilta jää mieleen myös myönteisiä asioita, kuten paikallisten ystävällisyys. Hänelle rauhanturvaajan pesti oli hyvä jatko armeijan jälkeen.
Myös korpraali Onni kertoo, että suomalaiset yrittävät edelleen olla tekemisissä paikallisväestön kanssa mahdollisimman paljon.
Unfililta saatetaan odottaa liikoja
Unifiliin kohdistuu välillä epärealistisia odotuksia, kun jotkut libanonilaiset toivovat, että se voisi tuoda rauhan alueelle.
Everstiluutnantti Honkasen mukaan myös suomalaiset ovat kohdanneet tyytymättömyyden merkkejä, kuten kurkunleikkauseleitä ja keskisormen näyttämistä.
Unfilin mandaatti tulee YK:n turvallisuusneuvostolta. Havaitut tulitaukorikkomukset raportoidaan eteenpäin, mutta paljon muuta ei ole tehtävissä.
– Jatkamme työskentelyä ja esitämme esikuntaan, että voisimme olla tehokkaammin niillä alueilla, joissa on paljon tulitaisteluja. Omalla olemassaolollamme voisimme ehkä ehkäistä, että aluetta tulitetaan, Honkanen pohtii.
Hän muistuttaa, että toisessa vaakakupissa painaa kuitenkin rauhanturvaajien oma turvallisuus, eikä tulen alle ole järkevää mennä.
Kireä tilanne näkyy käytännössä
Tilanne on muuttunut, sanoo kokenut korpraali Onni.
– Riski sille, että jotain voi tapahtua on noussut. On mahdollista, että löytyy räjähtämättömiä ammuksia tai lähistölle saattaa tulla epäsuoraa tulta.
Everstiluutnantti Honkanen haluaa muistuttaa, että mitään turvattomuuden tunnetta ei kuitenkaan ole suomalaisten parissa.
– Liikkuminen on suunniteltu etukäteen. Emme mene mihinkään suden suuhun. Rauhoittelisin Suomen suuntaan. Asiat on aika hyvin täällä ja tunnemme olevamme ihan suojassa.
Kun teemme lähtöä, kolmen ajoneuvon suomalaispartio on lähdössä portista ulos.
Lähtöä edeltää reitin ja tehtävän läpikäynti. Partio liikkuu kolmella panssaroidulla maastoautolla. Tarvittaessa tukikohdasta löytyy rivistä raskaampia panssariajoneuvoja, jotka tosin ovat paikka paikoin kömpelöitä libanonilaisilla teillä.
Hizbollah ampui kymmeniä raketteja
Hizbollah on viime päivinä selvästi kiihdyttänyt iskujaan Israeliin. Eilen rajan yli ammuttiin kymmeniä raketteja. Iskut ovat kosto Israelin tiistaisesta ilmaiskusta, joka surmasi korkea-arvoisen Hizbollah-komentajan.
Jos Israelin ja Hizbollahin yhteenotto muuttuu entistä rajummaksi, riskit lisääntyvät myös rauhanturvaajien kannalta.
Kynnys vetää YK-joukot alueelta on kuitenkin korkea, arvioi everstiluutnantti Jukka Honkanen.
– Jatkaisimme toimintaa niin pitkään kuin mahdollista. Jos tilanne sitä edellyttää, keskeyttäisimme ensi alkuun partioinnin ja pysyisimme täällä asemissa. Suunnitelmia tehdään koko ajan, mutta tilanteen pitäisi olla hyvin radikaali, ennen kuin joukkoja ryhdytään poistamaan alueelta.