Varsinais-Suomen ely-keskus on huolissaan pienruoppausten vaikutuksista. Seurauksena on aina vesistöjen tilan heikentyminen. Lisäksi hankkeisiin liittyy paljon epätietoisuutta.
Ely-keskus aloittaa kehittämishankkeen, jossa se tuottaa uutta ohjemateriaalia kansalaisten, urakoitsijoiden ja kaavoittajien käyttöön.
Ely-keskuksen suunnittelija ja hankevastaava Siiri Nyrhilä kertoo, että kaikki eivät ole selvillä ruoppauksen lupaprosesseista.
– Isoin virhe pienruoppauksen kohdalla on se, että ilmoituksen tekeminen unohtuu kokonaan. Usein oletetaan myös ilmoittamisen riittävän. Ruvetaan töihin, vaikka pitäisi odottaa, että viranomainen on käsitellyt ja hyväksynyt ilmoituksen tai ohjannut hakemaan hankkeelle vesilupaa aluehallintovirastosta.
Myös ruoppauksen ajankohta on tarkoin rajattu. Se on pääsääntöisesti sallittua syyskuun alusta huhtikuun loppuun.
– Pienruoppaus on perusteltua silloin kun kyse on vesilain mukaisesta haitan poistosta. Esimerkiksi, jos mökkiranta on niin umpeen kasvanut, ettei siitä enää pääse veneellä, on perusteltua ruopata siihen kulkuväylä, kertoo Siiri Nyrhilä.
Yleisemmin ruopatut alueet, eli matalat rannat ja ruovikot, ovat tärkeä osa suomalaista vesiluontoa. Siksi hankkeiden mittamittasuhteet tulisi aina pitää kohtuullisina. Siistiksi ruopattu ranta on usein luontoarvoiltaan köyhä
– Ympäristön ja luonnon kannalta on tietenkin parempi, mitä vähemmän ruopataan. Kun ruoppausmassa poistetaan, niin se vaikuttaa pohjaeliöstöön. Vaikutuksia on myös kasvillisuudelle ja ranta-alueen eläimistölle. Pohjaan kajoaminen myös vapauttaa ravinteita veteen, painottaa Siiri Nyrhilä.