Aamulehti on julkaissut toimittaja Matti Kuuselan kirjoittamien artikkelien epäselvyyksiä koskevan selvityksen.
Selvityksen mukaan journalismieettisiä ongelmia löytyi noin viidestä prosentista Aamulehden entisen ja palkitun toimittajan selvitetyistä julkaisuista.
Aamulehti poisti verkosta alun perin noin 550 Kuuselan tekemää juttua maaliskuussa. Syynä oli se, että 40 vuoden uran Aamulehdessä tehnyt Kuusela kertoi elämäkertakirjassaan käyttäneensä fiktiota joissakin jutuissaan.
Kuuselan juttuja poistettiin verkosta myöhemmin vielä lisää. Kokonaisuudessaan niitä poistettiin kaikkiaan yli 600. Poistetut jutut Kuusela kirjoitti vuosina 2015–2023.
Aamulehti sanoo palauttavansa kaikki poistetut jutut luettavaksi verkkosivuilleen juhannusviikon aikana. Juttuihin lisätään erityismerkintöjä.
Kuusela on moneen kertaan palkittu toimittaja. Hän on saanut muun muassa Valtion tiedonjulkistamispalkinnon, tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon-palkinnon sekä Bonnierin vuoden juttu -palkinnon.
Aamulehti palkkasi mediatutkija Maria Lassila-Merisalon selvittämään Kuuselan artikkelien todenperäisyyttä. Selvitystyötä on vaikeuttanut esimerkiksi se, että osa Kuuselan juttujen haastateltavista on kuollut.
Lassila-Merisalo luki Aamulehden mukaan selvitystä varten yhteensä 607 Kuuselan kirjoittamaa lehtijuttua ja etsi sepitteeseen viittaavia epäkohtia. Sen lisäksi tutkija haastatteli noin 30 henkilöä, joista yksi oli Kuusela.
Selvityksen mukaan 30 jutusta löytyi varmuudella sepitettä. Kymmenkunnassa sepite on sellaisessa muodossa, jota lukijan ei voi kohtuudella odottaa tunnistavan sepitteeksi.
Keksittyjä haastatteluja
Kuusela sanoi maaliskuussa, että ei koskaan vääristellyt haasteltavien sanomisia tai johtanut lukijoita harhaan. Hän kertoi käyttäneensä jutuissa tyylikeinoina liioittelua, runoja, sarkasmia, hämmästelyä ja leikinlaskua.
Kuusela kertoo elämäkerrassaan muun muassa palkituista Bakusta Pekingiin -jutuistaan. Hän sanoi pyytäneensä kuvaajaa kuvaamaan neuvostoautoja liikenneympyrässä.
– Minä keksin niille tarinat, hän kertoi sanoneensa kuvaajalle.
Selvityksessä ei löytynyt viitteitä siitä, että Kuusela olisi tarkoituksellisesti johtanut toimitusta tai lukijoita harhaan tai tavoitellut toiminnallaan mitään erityistä etua, Lassila-Merisalo kommentoi Aamulehden sivuille julkaistussa selvityksen tiivistelmässä.
Sen sijaan tutkija avaa sepityksen syinä Kuuselan erityistä suhdetta faktaan ja fiktioon. Lisäksi Lassila-Merisalo nostaa esiin sen, ettei Kuuselalla ole toimittajakoulutusta.
– Näyttää siltä, ettei Kuusela ole yli nelikymmenvuotisesta toimittajaurastaan huolimatta sisäistänyt kaikkia journalistisen työn perusperiaatteita, kuten lähteisiin viittaamisen ja dialogin käytön etiikkaa, Lassila-Merisalo kirjoittaa Aamulehdelle.
Tutkijan mukaan vastuu on ensisijaisesti Aamulehden johdolla, viime kädessä kulloisellakin päätoimittajalla. Kuuselan työtapoihin tai juttujen sisältöihin olisi hänen mukaansa voitu puuttua, jos siihen olisi katsottu tarvetta.
Yhdessä jutussa Kuusela kirjoitti lyhyestä keskustelustaan runoilija Eeva-Liisa Mannerin kanssa.
Elämäkerrassa hän myöntää keksineensä kohtauksen. Hän sanoo, että näki kyllä Mannerin, mutta ei uskaltanut keskustella tämän kanssa.
Julkisen sanan neuvosto (JSN) sai maaliskuussa kantelun Aamulehden päätöksestä poistaa satoja Kuuselan juttuja verkosta. JSN:n puheenjohtaja Eero Hyvönen sanoi tuolloin, että tapaus vaikutti ehdottomasti sellaiselta, että neuvoston pitää siihen paneutua.
Hyvönen kuvaili Kuuselan juttuja koskevaa tapausta laajuudessaan aivan ainutlaatuiseksi. Hän arvioi, että selvityksen jälkeen Aamulehden olisi hyvä palauttaa juttuja verkkoon yleisön arvioitaviksi.