Helena Katajamäki ja Marianne Ala-Huissi asuvat edelleen yksikseen ja saavat koteihinsa paljon apua niin yhteiskunnalta kuin läheisiltään.
Yksinolon katkaisevat vuorohoitoviikot Rantamäen perhekodissa Kurikassa.
– Välillä turistaan iltamyöhään, kaverukset tuumaavat.
Perhehoitaja Mirjami Rantamäki tuumaa, että mummojen kamarista kuuluu kikatus toisinaan yömyöhään.
– Siellä asuu huumorimummoja, jotka välillä ovat lähdössä Lusan hallille tanssimaan ja välillä keräämään kukkia.
Helena Katajamäki sanoo vuorohoitoviikon tuovan vaihtelua arkeen; on hyvä tulla samanikäisten seuraan.
– Meistä pidetään täällä hyvää huolta silloinkin, kun on huono päivä, Katajamäki vakavoituu.
Perhehoitoa hoitajan tai vanhuksen kodissa
Suomessa vanhusten määrä kasvaa lähivuosina, mutta talousvaikeuksissa ja työvoimapulassa tuskailevat hyvinvointialueet ovat vähentämässä ympärivuorokautista palveluasumista.
Tilalle tarjotaan yhteisöllistä asumista.
Tässä hoitomuodossa vanhukset pitävät seuraa toisilleen, ja hoitajat ovat paikalla vain osan vuorokaudesta.
Etelä-Pohjanmaalla halutaan laajentaa ja kehittää erityisesti perhehoitoa.
Maakunnassa toimii tällä hetkellä 50 kiertävää perhehoitajaa. He tekevät työtään vanhusten kodeissa määrätyn ajan kerrallaan ja antavat näin omaishoitajille aikaa vaikka kampaajalla tai terveysasemalla käyntiin.
Rantamäkien kaltaisia perhekoteja on neljä, syksyllä avataan viides, ja alustavia suunnitelmia on muistakin perhekodeista.
Kustannustehokasta mutta inhimillistä
Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen ikäpalveluiden kehittämissuunnittelija Hanna Mähönen puhuu intohimolla vanhusten perhehoidosta.
– Perhehoito on inhimillistä ja se voidaan räätälöidä asiakkaan tarpeiden mukaiseksi. Perhehoito ylläpitää yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja vanhusten toimintakykyä, Mähönen tiivistää.
Vai onko perhehoito ratkaisu hyvinvointialueiden rahapulaan?
– Toki perhehoito on kustannustehokasta, mutta menemme aina ikäihmisten hyvinvointi edellä. Sillä voidaan siirtää raskaan palvelun tarvetta. Perhehoito tuo ikäihmisten elämään laatua, Hanna Mähönen uskoo.
”Hoitopalkkio riittää, jos tupa on täynnä”
Mirjami ja Hannu Rantamäki hoitivat pitkään sijaislapsia, mutta viitisen vuotta sitten he valmentautuivat vanhusten perhehoitajiksi.
Ensimmäiset vuodet he hoitivat vanhuksia kotonaan jatkuvasti, mutta tällä hetkellä heidän perhekotinsa toimii vanhusten vuorohoitokotina.
– Olemme nyt kaksi viikkoa töissä ja kaksi viikkoa vapaalla, Mirjami Rantamäki kertoo.
Hannu Rantamäen mukaan perhekodin työnjako on selvä.
– Mirjami tekee hoitotyöt. Minä olen keittiössä, käyn kaupassa ja teen talonmiehen töitä.
Perhehoitajat eivät saa työstään palkkaa vaan palkkion. Hyvinvointialue korvaa vanhusten asumisesta ja ruokailusta koituvat kulut.
Mirjami Rantamäen mukaan palkkio riittää laskujen maksuun, jos tupa on täynnä. Heillä se tarkoittaa neljästä kuuteen asukasta, joskus seitsemäskin voi tulla niin sanotulle kriisipaikalle.
– Kun on vanhuksista kyse, eteen voi tulla yllättäen vaikka sairaalareissuja, ja siltä ajalta emme saa palkkiota.
Rantamäet ovat myös huomanneet, että vanhukset viihtyvät perhehoidossa paremmin, kun talossa on useampi vanhus samaan aikaan.
Sekä Rantamäet että hyvinvointialueen Hanna Mähönen korostavat perhehoidon aloittamisen oikea-aikaisuutta.
– Jos aloittamista siirtää, muisti heikkenee ja uudessa paikassa vessa on jatkuvasti hukassa, Hannu Rantamäki antaa esimerkin.
Ulkoiluakin enemmän kuin kotona
Marianne Ala-Huissi ja Helena Katajamäki odottelevat perhekodin sohvalla kaunista kesäistä päivää. Ruokailujen ja seurustelun lomassa he aikovat ainakin ulkoilla. Sekin on tärkeää.
– Täällä kun on tasainen maa, tulee käytyä pihalla. Kotona on rappusia, Helena Katajamäki tuumaa.
Katajamäen tytär Liisa Rantanen kertoo äitinsä olevan vuorohoitoviikon jälkeen aina pirteämpi kuin kotona ollessaan.
– Seura, ystävän samanlainen huumorintaju ja helppo ulkoilumahdollisuus auttavat, Liisa Rantanen uskoo.
Entä miten ikäihmisten yhteiselo samassa kamarissa on sujunut?
– Hyvin. Helena on mukava ihminen, ja olemme tunteneet jo pitkään. Olemme sopineet hyvin yhteen. Ei meille ole riitaa tullut. Täällä on kuin kotona olisi, Marianne Ala-Huissi hymyilee.