Suomi osallistuu Naton huippukokoukseen täysjäsenenä toisen kerran. Kokous pidetään ensi viikolla Washingtonissa Yhdysvalloissa.
Vuodessa Suomen toiveet Naton suuntaan ovat tarkentuneet ja osin vaihtuneet. Selvä muutos on, että Suomi haluaa sittenkin muiden maiden joukkoja Suomeen.
Nykyisin tällaisia joukkoja on kaikissa muissa Naton itäreunan valtioissa.
Vielä vuosi sitten Suomi piti tällaisia maavoimajoukkoja lähinnä symbolisina. Koska Suomella on itselläänkin vahvat maavoimat, se keskittyi hakemaan Natosta muita hyötyjä. Suomelle oli jopa kunnia-asia, että se ei ole huutamassa apua. Olihan Suomi siihen asti vakuuttanut selviävänsä yksin.
Mutta arvio muuttui. Viime kesän ja syksyn aikana Suomi ryhtyi miettimään tilannetta uudelleen.
– Näimme tarvetta rakentaa Suomelle oma räätälöity malli suureen maahan. Sillä varmistetaan, että liittolaisten joukkoja tulee näyttämään Suomeen läsnäoloa ja puolustuskykyä heti, kun me haluamme, puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) sanoo nyt.
Vuosi sitten Suomi oli vasta liittynyt Natoon ja korosti oman puolustuksensa arvoa Natolle. Häkkäsen mukaan syynä uuteen tilannearvioon on Venäjän toiminta.
– Venäjä on erittäin arvaamaton ja meno valitettavasti synkkenee.
Venäjä kehittää liittolaissuhteita esimerkiksi Iranin ja Pohjois-Korean kanssa. Häkkänen sanoo, että Ukrainassa on nähty, millaisiin uhrauksiin ja riskeihiin Venäjä on valmis.
Nyt puolustusministeri Häkkänen kiertää eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvalloissa keskustelemassa, mitkä Nato-maat voisivat tarjota sotilaita Suomeen.
Nato-maiden läsnäolon niin sanottu FLF-malli (eng. forward land forces) olisi Suomessa erilainen kuin muissa itäreunan maissa.
Suomi toivoo, että joidenkin maiden joukot kävisivät täällä säännöllisesti harjoittelemassa ja harjoittelua tiivistettäisiin, jos tilanne muuttuisi kiperäksi. Naton puolustusministerit antoivat ajatukselle hyväksyntänsä kesäkuussa, ja nyt Suomen mallia rakennetaan.
Varsinaista sotatilannetta varten Natolla on olemassa eri suunnitelmat.
”Yhdysvalloilla on kyky puolustaa koko Suomea”
Tällä viikolla Suomen eduskunta hyväksyi lopullisesti Yhdysvaltojen kanssa neuvotellun puolustusyhteistyösopimuksen (eng. DCA, defence cooperation agreement). Yhdysvaltojen avusta tulee Suomen suunnitelmissa keskeinen osa Nato-Suomen puolustusta.
– Sopimus on painava. Se sitoo Yhdysvaltojen ja Suomen turvallisuusyhteistyön erittäin syvälle, konkreettisiin puolustustoimiin asti, jolloin Yhdysvalloilla on kyky puolustaa koko Suomea, Häkkänen sanoo.
Sopimus itsessään on raami, jossa yhteistyö tehdään. Häkkäsen mukaan neuvottelut siitä, missä liittolainen täällä harjoittelee ja pitää varastojaan, alkavat heti.
Mutta Häkkänen ei halua kertoa mitään yksityiskohtia tai Suomen toiveita – vielä. Ne kun liittyvät neuvotteluihin muiden Pohjoismaiden ja Yhdysvaltojen kanssa.
Suomea kiinnostavat Häkkäsen mukaan sekä täällä pysyvästi olevat joukot että harjoituksiin perustuva läsnäolo. Harjoittelua on jo nyt paljon.
– Tarkastelemme kaikkia vaihtoehtoehtoja.
Yhdysvaltain-yhteistyötä tehdään tiiviisti Norjan ja Ruotsin kanssa. Häkkäsen mukaan näiden ja Suomen tehtäväksi jää järjestää kulkuyhteydet, jotta vahvistukset pääsevät perille.
Häkkänen ei halua kertoa tarkemmin, mitä satamia, rautateitä tai teitä on rakennettava tai parannettava. Mutta hänen mielestään olisi toimittava rivakasti.
Parannuskohteita on jo mietitty, Ylen lähteiden mukaan tieosuuksien tarkkuudella. Tärkeitä ovat kaikki Norjan satamat, joista tulee tie Suomeen: Trondheim, Narvik ja Tromssa esimerkiksi. Vain yhdestä on rautatieyhteys, mutta vielä ei kuitenkaan Suomeen asti. Tärkeitä ovat myös Tornionjoen sillat, joiden korjausvastuita Ruotsi ja Suomi ovat jakaneet.
Kiireisin parannettava olisi Norjan Tromssasta Kilpisjärvelle ja Tornioon kulkeva valtatie. Pohjoismaissa on luettu tarkkaan myös Inarin seudun karttoja ja mietitty esimerkiksi Ivalojokea ylittäviä siltoja.
Useiden lähteiden mukaan Suomi yrittää ylipäätään kiirehtiä puolustuksen vahvistamista. Aikarajan asettavat esimerkiksi Yhdysvaltain presidentinvaalit, jotka lisäävät epävarmuutta. Sitä on ilmassa myös Euroopassa, missä populistiset voimat ovat vahvistuneet esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa. Voi olla, että yhteistyöstä ei ole jatkossa niin helppo sopia kuin nyt.
Washingtonissa on yhteisiä ja omia tavoitteita
Ensi viikolla pidettävä Naton huippukokous on Suomelle toinen. Viime vuonna Suomi meni Vilnan-kokoukseen tutustumaan ja toivomaan, että Ruotsi pääsee Natoon.
Vuosittain järjestettävät huippukokoukset antavat siunauksensa isoille ratkaisuille ja asettavat tavoitteita. Suomen valtuuskuntaa johtaa presidentti Alexander Stubb ja mukana ovat ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) sekä Häkkänen.
Länsimaiden tuki Ukrainalle on viipynyt ja katkeillut. Ukraina on ollut hetkittäin alakynnessä mutta pystynyt puolustautumaan niin, että rintamalinja pysyy jokseenkin paikoillaan.
Suomi toivoo, että Ukrainan tuki vahvistuu ja jatkuu, mikä onkin yksi kokouksen pääteemoista. Toinen pääteema on Naton oman puolustuksen ja niin sanotun pelotteen vahvistaminen. Näillä Nato yrittää taata, että sotaan ei jouduta vaan sota estetään.
– Venäjän uhkaan varautuminen tarkoittaa, että se on pitkäaikainen, se kattaa puolustuksen vahvistamisen, Ukrainan tuen jatkamisen ja resilienssin, Häkkänen sanoo.
Suomen omat tavoitteet taas liittyvät Suomen toiveisiin saada joukkoja Suomeen ja edistää jo hyväksyttyä ajatusta Suomen siirtymisestä Norfolkin esikunnan alle ja tänne tulevaa maasodankäyntiä johtavaa alaesikuntaa.