Kemijoki oli suuri rapujoki vuoteen 2006 saakka, jolloin rutto tuhosi jokirapukannan 550 kilometrin mittaisen virran pääuomasta.
Toivo jokiravun palaamisesta Kemijokeen on herännyt. Joelta viime vuonna pyydetyistä rapunäytteistä ei löytynyt enää rapuruttoa. Keminmaalainen metsästäjä-kalastaja Juha Mäkimartti näkee valoa tunnelin päässä.
– Pari viimeistä vuotta on antanut semmoisia viitteitä. Katiskoihin ja kalaverkkoihin on tarttunut rapuja ja monenikäisiä rapuja.
Tästä innostuneena Kemijoen ravuista lähetettiin näytteitä Ruokaviraston tutkittavaksi. Mukaan tähän saatiin Kemijoen jakokuntia ja kalastusalueita.
– Pyysimme 30 rapua Ala-Kemijoelta. Ne lähetettiin ruokavirastoon ja sieltä on tullut tietoa, että ne ovat puhtaita. Tämä tuo toivoa, että Kemijoen jokirapu elpyisi rapuruton jälkeen, Mäkimartti sanoo.
Jokirapu voi kehittää vastustuskyvyn ajan kanssa
Syytä hurraahuutoihin ei kuitenkaan ole, sanoo Ruokaviraston johtava asiantuntija Satu Viljamaa-Dirks.
– Jokirapuja riivaava rapuruttotyyppi voi myös jäädä piileväksi muutamiin epidemiasta selvinneisiin yksilöihin, mikä estää jokirapukannan elpymisen. Tilanne voi näyttää tilapäisesti hyvältä kun terveitä rapuja löytyy, mutta rapurutto voi puhjeta uudelleen ja rapukanta voi hiipua vähitellen hyvin harvalukuiseksi. Piilevän rapuruton mahdollisuutta on aina syytä epäillä, mikäli vesialueella on joskus ollut jokiraputyypin rapurutto, kuten Kemijoella.
Ravulla on kuitenkin omat keinonsa selviytyä.
– Kun kuluu riittävästi aikaa, jokirapu voi kehittää luontaisen vastustuskyvyn rapuruttoa vastaan. Sopeutumiseen voi mennä jopa 150 vuotta, Viljamaa-Dirks sanoo.
Kemijokisuulla todettiin lisäksi vuonna 2020 jokirapukuolema, jonka aiheuttaja oli Suomelle uusi, yleensä Pohjois-Amerikan eteläosissa ja Etelä-Euroopassa esiintyvä rapuruttotyyppi. Tartuntatie jäi epäselväksi. Mahdollisuudet ovat laivaliikenne tai akvaariokaupan ravut.
”Kyllä ne kuolivat melkein yhdessä yössä”
Rapurutto oli kova isku kemijokivartisille, jotka kävivät merroilla koko perheen voimin. Tuho on nopea ja kohtalokas, muistelee Mäkimartti
– Jos en väärin muista, niin vuonna 2007 olin rakennuksilla töissä ja vaimoni oli joella. Hän soitti, että mikä on vikana nyt, kun ravut ovat kuolleet mertoihin. Illalla oli vaihdettu syötit, joten loppu oli raju. Ensin en uskonut että käy näin huonosti, mutta kyllä ne kuolivat melkein yhdessä yössä.
Juha Mäkimartin mukaan Kemijoen rapusaaliit olivat merkittävät. Ennen suurta tuhoa ravustamiseen osallistui koko Mäkimartin perhe.
– Ravustuksesta tuli hyvää tienestiä meille ja muillekin jokivartisille. Monet ruokakunnat ravustivat silloin. Olen joskus aikoinaan kuullut, että Kemijoen rapusaalis vastasi koko Inarijärven ammattikalastuksen saalista. Se oli tosi kova ansio.
Istutuksiin pitää löytää täysin ravuton paikka
Lapin ely-keskuksen kala-asiantuntija Kare Koivisto odottaa, että Kemijokeen päästäisiin jossain vaiheessa laajemmin istuttamaan jokirapua. Istuttamiseen päästään kun löytyy alue, jossa ei ole ollenkaan rapuja, jotka voisivat levittää tautia.
– Rapuruttoa levittävä itiö elää vain ravussa, eli jos löytyy alue joka on joko kokonaan tuhoutunut ruton vuoksi tai alue on vaikkapa sivujoessa, jonne rutto ei ole päässyt, voidaan aloittaa istutukset.
Tällä hetkellä laajempia istutuksia ei ole suunnitteilla, sillä vielä ei ole riittävää varmuutta puhtaista alueista. Sitten kun istutukset aloitetaan, kannan palautumiseen menee arviolta 10 - 15 vuotta, mikäli kaikki menee hyvin. Riskit ovat silti olemassa.
– Kun rapurutto on päässyt näinkin isoon vesistöön kuin Kemijoki, jostain voi löytyä rapu joka kantaa ruttoa ja sairastuttaa populaation, Koivisto sanoo.
Kare Koivisto pitää silti optimismia yllä.
– Uskon että jokirapukanta palautuu Kemijokeen. Ei kovin nopeasti, mutta aikanaan.
Ravustuskausi käynnistyy Suomessa jälleen heinäkuun 21. päivä. Lapissakin löytyy hyviä rapuvesiä varsinkin Länsi-Lapista. Jokirapujen ravustukselle on aina haettava vesialueen omistajan lupa.